Missä mennään ????

Me olemme olleet yhdessä kohta 13vuotta, joista naimisissa 7v.

Onhan meillä niitä pikku kinoja ollut aina välillä, mutta nyt on tullut sellainen etten enää tiedä mitä teen.

Viime keväänä maaliskuussa sain mutkan kautta tietää että mies on erittäin paljon yhdessä naispuoliseen työkaveriinsa, on saatellut kotio ja laitellut viestejä ymm...
Heillä on yhteinen harrastus ( tosin naisen mies on aina kanssa matkassa ).

Puhuttiin asia tuolloin selväksi ja he sanoivat että ovat vain ystäviä.
Jätin asian siihen.

Sen jälkeen mieheni täytti 30v.
On ruennut ostaaan itselleen uusia vaatteita, laittoi puhelinlaskunsa netti versioksi eli lasku ei tule enää kotiin, vaihtoi s.postin, suojelee ja kuljettelee puhelinta, monesti kun lähtee lenkille tai yksin asiolle niin puhelin on varattu kun yritän soittaa ( menee kuulemma tilttiin ).

Ei ole rakkautta, ei hellyyttä, ei suukkoja, ei kosketuksia, ei yhteistä aikaa, ei seksiä ( 3kk edellis kerrasta ).

Väittää että työ stressaa ( tiedän siihen syyt ja ihan oikeasti on vaikeaa siellä ).
Sitten ei kiinosta tai minä olen valittanut päivällä joten meni kiinostus..

Mä en tiedä enää mitään teen..

Oon yrittänyt puhua hänelle että rakastaako hän ja tajuaako hän ettei tämä ole enää parisuhde..
Hän rupeaa huutamaan että eti sitten parempi ja minun pitäisi tietää mitä hän tuntee minua kohtaa...

Voiko tämä olla ihan oikeasti niin kuin hän väittää, vai onkohan hän tajunnut itsekkin ettei tämä ole parisuhde enää eikä uskalla sanoa vain sitä ääneen...
On säälistä yhdessä tai ei uskalla vain ottaa rohkaisevaa askelta...

sanokaas te viisaammat miltä tämä kuulostaa teistä !!!!

 

Voih eih...
Omista tämän hetkisistä kokemuksista päätellen voisin sanoa, että naisen vaisto on valitettavan usein oikeassa, vaikka kuinka haluaisi sitä miestä uskoa, sillä pohjautuuhan se suhde luottamukselle (tai niin minäkin ainakin joskus luulin).

Se mihin tulokseen olen itse oman parisuhdekriisin kautta tänä kesänä tullut on se, että jos molemmat on 100% mukana suhteessa niin on pystyttävä puhumaan. Jos ei kumpanille puhuminen auta, niin eikö voisi sanoa että jos haluamme että tästä suhteesta koskaan enää eheää suhdetta tuleekaan, niin sitten mennään puhumaan vaikka parisuhdeneuvontaan/perheneuvolaan ongelmista. Jos toinen oikeasti on täysillä mukana edelleen ja haluaa teidän suhteen toimivaksi, niin kyllähän se tuohon suostuu.

Ties kuinka pitkään minunkin mieheni "ystävyys" ja ne salaiset tekstiviestittelyt olisivat jatkuneet ellen olisi saanut hyvissä ajoin kiinni.. vaikka mistäs minä voin varmaksi sanoa etteikö jatkuisi vieläkin. Mutta jos haluaa yrittää vielä, niin on pakko löytää jostain sellainen luottamus ja voima.. ajatella niitä aikoja kun kaikki oli vielä hyvin. Ja pakottaa mies puhumaan... sanoa että jos asiasta ei puhuta niin sitten minä lähden - näin ei voi jatkua.

Tähän tulokseen minä pohdintojeni jälkeen olen päätynyt. Miehet on petollisia - toivottavasti sinun kohdallasi miehesi puhuu totta ja tilanne johtuu vain työstressistä.. mutta älä unohda että se kenen luulit sinun viimeiseksi sinua pettävän, pettää sinut todennäköisesti jossain vaiheessa mikäli asiaa ei käsitellä.

 

Kiitos hyvästä vastauksesta.
Päivä kerrallaan me tässä eteenpäin mennään, kumpainenkin enemmän tai vähemmän rikki.
Lopulta sain mieheni puhumaan, aikani jankkasin..
Tällä hetkellä hän on sairaslomalla..stressi vei voimat..