Missä meneee ADHD:n "raja"? Tosi vilkas lapsi vai oikeasti adhd?

Kuinka helposti tuon diagnoosin oikein saa? Eräs tuttavani on sitä mieltä, että kolmella lapsellaan on adhd. Nyt hän sai pitkän "taistelun" jälkeen diagnoosin vanhimmalle ja pyrkii saamaan muillekin.

Mietin vaan, kun omat lapsenikin ovat ns. villejä tapauksia. Eivät ole kauhean tottelevaisia, eivät pelkää mitään ja ovat hyvin ulospäinsuuntautuneita. Kaikilla näillä on vaikeuksia keskittyä sellaiseen mikä ei kiinnosta. Välillä ovat ihan hirviöitä, vaikkakin hassuja ja ihania silti tietysti.

Eli siis mun lapset on mielestäni aikalailla yhtä "vaativia", kuin tuon tuttavan.. Minusta ne on kuitenkin normaaleja vilkkaita, hyvällä itsetunnolla varustettuja rämäpäitä. Missä se raja menee, mikä on normaalia?? (mulla esikoinen on eskarissa ja siellä on mennyt hyvin, paitsi että ovat kyllä myös todenneet tosi vilkkaaksi ja seuralliseksi tapaukseksi ja tottelemisessa on vähän hiomista..)

 

Niin ja en todellakaan siis haluaisi, että diagnosoitaisiin adhd tms. Kysyn vaan siksi, etten enää ymmärrä mikä on normaalia.. eikö lapset enää saa olla vilkkaita ollenkaan?

 

Esikoisen kohdalla huomasin jo taaperovaiheessa ettei ollut Ns normaali. Huoli kasvoi enemmän päiväkodissa ja sitä kautta eskarissa, kouluvalmius arviointi tehtiin ja sai erityisopetuspaikan ja koulusta lähetteen neurologille.
Tutkimukset kestivät 3kk
keskimmäisen suhteen kuvittelin kaiken vaan olevan hänen omaa tempperamenttiään ja uhmaa. Kunnes 1.5v sitten päiväkoti alkoi vaatimaan minua ottamaan yhteyttä perheneuvolaan. tein niin ja keskimmäisen tutkimukset kestivät n. 4kk
Kummallekin tuli diagnoosi ADHD

En olisi voinut kuvitella että esikoisella se on, mutta häneen ei saatu ns. kontaktia valui tuolilta koko ajan eikä pystynyt keskittymään
keskimmäisellä on myös tunnepuolen häiriö joten hän on erittäin ehdoton ja konflikti tilanteita syntyy päivittäin missä hänen "kohtaus" voi aiheuttaa agressiivisuus kohtauksen

 

Niin ja en todellakaan siis haluaisi, että diagnosoitaisiin adhd tms. Kysyn vaan siksi, etten enää ymmärrä mikä on normaalia.. eikö lapset enää saa olla vilkkaita ollenkaan?

Saa olla vilkkaita, parempi vilkas kuin masentunut ja apaattinen. Mun lapseni eivät kuuntele pätkääkään, heillä on ongelmia sosiaalisissa taidoissa, eivät muista vetää edes vessaa vaikka taaperoiästä siitä puhuttu.

 

Millaisia oireet olivat ihan pienillä lapsilla? Kiitos kun vastasit.

 

Sen rajan kun tietäisikin. Meilläkin lapsi käynyt testit läpi psykologilla ja lasten neurologilla mutta ei todettu adhd:ta eikä mitään muutakaan oireyhtymää tms. mikä selittäisi impulsiivisen käytöksen, lyhyen pinnan ja keskittymisvaikeudet asioissa mitkä tuota ei kiinnosta. Eskarissa tädit on helisemässä lapsen takia harva se päivä. Tunneilla jaksaa keskittyä kun tykkää ihan mielettömän paljon uusien asioiden oppimisesta ja "opiskelusta" mutta välitunnit ja iltapäivähoito onkin sitten enempi sellaista sählinkiä ja extremeä.

 

Sen rajan kun tietäisikin. Meilläkin lapsi käynyt testit läpi psykologilla ja lasten neurologilla mutta ei todettu adhd:ta eikä mitään muutakaan oireyhtymää tms. mikä selittäisi impulsiivisen käytöksen, lyhyen pinnan ja keskittymisvaikeudet asioissa mitkä tuota ei kiinnosta. Eskarissa tädit on helisemässä lapsen takia harva se päivä. Tunneilla jaksaa keskittyä kun tykkää ihan mielettömän paljon uusien asioiden oppimisesta ja "opiskelusta" mutta välitunnit ja iltapäivähoito onkin sitten enempi sellaista sählinkiä ja extremeä.

Miten olisi pienennetty ryhmä? Meillä keskimmäisen suhteen oli hankalaa juuri iso ryhmä tarhassa mikä oireita enemmän toi ilmi

 

Miten olisi pienennetty ryhmä? Meillä keskimmäisen suhteen oli hankalaa juuri iso ryhmä tarhassa mikä oireita enemmän toi ilmi

Noilla on tosi paljon pienryhmätoimintaa, mutta varsinaisia pienryhmäluokkia ei valitettavasti ole ollenkaan. Kouluvalmiustestit meni lapsen osalta kuin vettä vain eikä tule pääsemään edes ykkösluokalla starttiluokalle, eikä starttiluokka taida olla muutenkaan se oikea paikka. Mutta yleisopetuksessa ei ole pienluokkia. Osaa jo lukea tavuja hyvin ja on matemaattisesti tosi lahjakas. Tekee tällä hetkellä ykkös- ja kakkosluokan matikkaa eskarissa.

 

mä olin jossain vaiheessa lähes varma, että meidän keskimmäisellä on adhd. rämäpää, uskomattomalla mielikuvituksella varustettu hölösuu, joka on aina liikkeessä. Jos ei muuten pääse liikkumaan, niin silmiä pitää sitten pyöritellä.

Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tyttö on muutenvain erittäin eläiväinen. syynä tähän, että muutaman kerran kun on tullut tilanne, joka on vaatinut hiljaa paikallaan istumista, on tuo kolmevuotias istunut kaikista reippaimmin paikallaan, kun taas ekaluokkalainen on vieressä kiemurrellut levottomana.

 

Ensimmäiseksi tulee mieleeni jos kolmella lapsella on adhd epäilys, niin milliaset ovat heidän vanhempansa? Onko heillä ollut lapsena samoja oireita? Onko aikuis-iällä ahhd oireita? Tai peräti diagnoosia?

Itse ajattelin että meillä keskimmäinen ova vaan vilkas tapaus. Mutta nyt vuosia sitä vilkkautta seurattuani olen alkanut kallistumaan adhd tai muuhun vastaavankaltaiseen epäilykseen. Meillä vasta aletaan selvittelemään asiaa. Huomenna mennään lekurille ja sitten selviää pitääkö lääkäri psykologille menoatarpeellisena. Itse kyllä epäilen pojalla olevan jotain neurologista häikkää.
Suurella todennäköisyydellä itsekin kärsin aikuisiän adhd?ta.

 

Kertokaa pliis tarkemmin oireista. Esimerkkejä, tilanteita? On tosi kiinnostava keskustelu!

 

- Meillä lapsen on vaikee kesikttyä asiohin, poikkeuksena ne asiat mistä on todella kiinnostunut. Muuten keskittymiskyky häviää hetkessä.
- Lapsi on impulsiivinen, reagoin negatiivisesti epäonnistumiseen.
- Lapsella on selkeästi aistiyliherkkyyttä, pelkää kovia ääniä, ilotulitusraketteja, pellejä, koiria.....
- Lapsi kommunikoi huutamalla. Äänenkäytön hallitsemisessa on ongelmia. Varsinkin innostuneena huutaa ja kimittää.
- Raivostuessaan ei kuule eikä näe mitään. Riehuu, kirkuu jne.
- Draivin ollessa päällä sattaa ohimennessä hymyillen lyödä toista ihmistä.
- Juoksee ja kiipeilee loputtomasti. Ei tottele kieltoja.
- Ruokailu on ongelmallista sillä lapsen on vaikeaa istua paikallaan. Keikkuu tuolilla tai seisoo puolittain. Kun silmä välttää lähtee kesken syömisen juoksemaan ja kiipeilemään. Huutaa ja nauraa samalla.

 

- Meillä lapsen on vaikee kesikttyä asiohin, poikkeuksena ne asiat mistä on todella kiinnostunut. Muuten keskittymiskyky häviää hetkessä.
- Lapsi on impulsiivinen, reagoin negatiivisesti epäonnistumiseen.
- Lapsella on selkeästi aistiyliherkkyyttä, pelkää kovia ääniä, ilotulitusraketteja, pellejä, koiria.....
- Lapsi kommunikoi huutamalla. Äänenkäytön hallitsemisessa on ongelmia. Varsinkin innostuneena huutaa ja kimittää.
- Raivostuessaan ei kuule eikä näe mitään. Riehuu, kirkuu jne.
- Draivin ollessa päällä sattaa ohimennessä hymyillen lyödä toista ihmistä.
- Juoksee ja kiipeilee loputtomasti. Ei tottele kieltoja.
- Ruokailu on ongelmallista sillä lapsen on vaikeaa istua paikallaan. Keikkuu tuolilla tai seisoo puolittain. Kun silmä välttää lähtee kesken syömisen juoksemaan ja kiipeilemään. Huutaa ja nauraa samalla.

Meillä on kyllä just tollasia nämä. Yksi on vielä vauva ja yksi rauhallisempi mutta kaksi käyttäytyy just noin, paitsi aistiherkkyyttä ei ole.

 

Meillä näin:
- Keskittymisvaikeus asioissa mitkä ei kiinnosta.
- Räiskähtelevä luonne (impulsiivinen). Eskarissa sanovat että saavat olla lapsen kanssa koko ajan varpaillaan kun koskaan ei tiedä koska tuo seuraavan kerran vetää hernettä nenään.
- Meillä kanssa kovat äänet häiritsevät. Välitunnit tuntuvat lapsesta pahalta kun on niin paljon meteliä (200 lasta pihalla samaan aikaan).
- Vaikea saada rauhoittumaan jos suuttuu. Tuolloin saattaa tavarat lennellä tai sitten yrittää satuttaa muita ihmisiä lyömällä tai potkimalla.
- Vaikeuksia olla jonossa jos/kun ei saa olla jonon ensimmäinen.
On sellainen kaikki-mulle-heti -tyyppiä.

Ja on siis psykologin ja lastenneurologin mielestä normaali lapsi jolla vain sattuu olemaan temperamenttinen luonne.

 

jepu jee.. musta se raja menee just siinä, ettei ole rajoja. toiset lapset vaatii vaan niin paljon kovempaa kuria kuin toiset. ei ole mitää adhdtä. huokaus, nykyajan lepsuutta, laita se lapsi istuu siihen tuoliin ja syömään, jollei syö kunnolla ruoka pois ja sit vasta taas ruokaa kun osaa olla hiljaa, kyllä se nälkä opettaa. ja jos lyö toista laitetaan eristykseen omaan huoneeseen saa tulla pois vasta kun pyytää anteeksi ja ymmärtää, että kaverii sattuu kun lyö ja sitä rataa. kovempi kuri ja selkeet rajat ja järjertelmällisyys.

 

jepu jee.. musta se raja menee just siinä, ettei ole rajoja. toiset lapset vaatii vaan niin paljon kovempaa kuria kuin toiset. ei ole mitää adhdtä. huokaus, nykyajan lepsuutta, laita se lapsi istuu siihen tuoliin ja syömään, jollei syö kunnolla ruoka pois ja sit vasta taas ruokaa kun osaa olla hiljaa, kyllä se nälkä opettaa. ja jos lyö toista laitetaan eristykseen omaan huoneeseen saa tulla pois vasta kun pyytää anteeksi ja ymmärtää, että kaverii sattuu kun lyö ja sitä rataa. kovempi kuri ja selkeet rajat ja järjertelmällisyys.

Olipas taas fiksusti sanottu :stick:
Kurin puuttestahan adhd oireet varmaan johtuukin.....

 

Olipas taas fiksusti sanottu :stick:
Kurin puuttestahan adhd oireet varmaan johtuukin.....

No ei varmaan kaikki tapaukset,mutta sit on näitä tapauksia,joiden kakarat vaan yksinkertaisesti ovat kasvaneet ilman selkeitä rajoja ja kuria ja vedättävät vanhempiaan kuus-nolla. Ja sit äiskä ja iskä mumisee että "kun meidän Viljamilla on tuo adhd niin Viljamia pitää ymmärtää ja sit kun on vielä tollainen temperamenttinen indigolapsi ja se ruuan sylkeminen silmille johtuu ihan vaan siitä kun Viljamilla on aistiyliherkkyys eikä hän pidä kouluruuan koostumuksesta.." Joojoo,läpäläpä. Uskon että on olemassa neurologinen sairaus nimeltä ADHD ja että sen diagnosointi on mahdollista hyvin aikaisessa vaiheessa. Mutta sitä mä EN usko,että tää 70-luvun jälkeen alkanut vapaa pumpulikasvatus ei olisi mitenkään verrannollinen nykyiseen "ADHD"-lasten määrään..

 

[QUOTE="vieras";23137759]No ei varmaan kaikki tapaukset,mutta sit on näitä tapauksia,joiden kakarat vaan yksinkertaisesti ovat kasvaneet ilman selkeitä rajoja ja kuria ja vedättävät vanhempiaan kuus-nolla. Ja sit äiskä ja iskä mumisee että "kun meidän Viljamilla on tuo adhd niin Viljamia pitää ymmärtää ja sit kun on vielä tollainen temperamenttinen indigolapsi ja se ruuan sylkeminen silmille johtuu ihan vaan siitä kun Viljamilla on aistiyliherkkyys eikä hän pidä kouluruuan koostumuksesta.." Joojoo,läpäläpä. Uskon että on olemassa neurologinen sairaus nimeltä ADHD ja että sen diagnosointi on mahdollista hyvin aikaisessa vaiheessa. Mutta sitä mä EN usko,että tää 70-luvun jälkeen alkanut vapaa pumpulikasvatus ei olisi mitenkään verrannollinen nykyiseen "ADHD"-lasten määrään..[/QUOTE]

Arvaas vaan paljonko adhd lapsia syntyi 70-luvulla? Silloin koko tautia ei oltu vielä edes nimetty. Mä tunnen monta adhd aikuista jotka ovat lapsuutensa kärsineet oireistaan ilman mitään diagnoosia. Ja sitten vasta aikuisella iällä on todettu että kyseessä olikin adhd.
Ärsyttää tollanen väheksyminen mitä välillä saa kuulla. Itsekin olen saanut todella läheiseltä ihmiseltä saanut kuulla että" lapseni ovat vapaan kasvatuksen tulos" ja vain siksi että en saa heitä kuriin. Ja vielä kun itsellänikin on samankaltaisia oireita, niin tokihan se alkaa ärsyttämään kun joku aina onnistuu vetämään näihin kesksuteluishin kurin puutteen.

 

Arvaas vaan paljonko adhd lapsia syntyi 70-luvulla? Silloin koko tautia ei oltu vielä edes nimetty. Mä tunnen monta adhd aikuista jotka ovat lapsuutensa kärsineet oireistaan ilman mitään diagnoosia. Ja sitten vasta aikuisella iällä on todettu että kyseessä olikin adhd.
Ärsyttää tollanen väheksyminen mitä välillä saa kuulla. Itsekin olen saanut todella läheiseltä ihmiseltä saanut kuulla että" lapseni ovat vapaan kasvatuksen tulos" ja vain siksi että en saa heitä kuriin. Ja vielä kun itsellänikin on samankaltaisia oireita, niin tokihan se alkaa ärsyttämään kun joku aina onnistuu vetämään näihin kesksuteluishin kurin puutteen.

No sanoinko mä että sinä tai sun lapset kuulutte tähän kastiin tai että KAIKKI adhd-tapaukset johtuvat kurin puutteesta? Lue uudestaan ja kommentoi sit kun ymmärrät tekstin.

 

jepu jee.. musta se raja menee just siinä, ettei ole rajoja. toiset lapset vaatii vaan niin paljon kovempaa kuria kuin toiset. ei ole mitää adhdtä. huokaus, nykyajan lepsuutta, laita se lapsi istuu siihen tuoliin ja syömään, jollei syö kunnolla ruoka pois ja sit vasta taas ruokaa kun osaa olla hiljaa, kyllä se nälkä opettaa. ja jos lyö toista laitetaan eristykseen omaan huoneeseen saa tulla pois vasta kun pyytää anteeksi ja ymmärtää, että kaverii sattuu kun lyö ja sitä rataa. kovempi kuri ja selkeet rajat ja järjertelmällisyys.

Tässä tekstissä on kaikki niin väärin kuin vain olla ja osaa. *iso huokaus*

 

[QUOTE="vieras";23137897]No sanoinko mä että sinä tai sun lapset kuulutte tähän kastiin tai että KAIKKI adhd-tapaukset johtuvat kurin puutteesta? Lue uudestaan ja kommentoi sit kun ymmärrät tekstin.[/QUOTE]

Lähinnä ihmettelen miksi sun edes piti tulla tota mielipidettäsi koko ketjuun toitottamaan? Varmaan suurin osa adhd lasten tai muuten ylivilkkaiden lasten vanhemmista ovat joskus samankaltaisiin tarpeettomiin mielipiteisiin törmänneet.
Paskaako väliä sillä mitä mieltä olet siitä kenen lapsella on adhd ja kenen vanhemmat vaan eivät osaa asettaa lapsilleen rajoja. Keskustelussa kun ei ollut kyse siitä.
Opettele itse lukemaan ennen kun kommetoit.

 

Lähinnä ihmettelen miksi sun edes piti tulla tota mielipidettäsi koko ketjuun toitottamaan? Varmaan suurin osa adhd lasten tai muuten ylivilkkaiden lasten vanhemmista ovat joskus samankaltaisiin tarpeettomiin mielipiteisiin törmänneet.
Paskaako väliä sillä mitä mieltä olet siitä kenen lapsella on adhd ja kenen vanhemmat vaan eivät osaa asettaa lapsilleen rajoja. Keskustelussa kun ei ollut kyse siitä.
Opettele itse lukemaan ennen kun kommetoit.

No mä saan varmaan kommentoida oman mielipiteeni minne haluan. Ja se itseasiassa oli jatkoa tuon aiemmin kirjoittaneen kommenttiin. Keskustelulla on tapana polveilla,mutta sä olevinaan luit tekstin ja sit aloit meuhkata mulle jostain mitä en ollut edes sanonut. Ja paskaako sillä on väliä miten paljon sua jonkun vähättelyt kirpaisee,hittooko tuut tommosia turhia tänne marisemaan kun ei ketään normaalin lapsen vanhempaa kiinnosta.

 

[QUOTE="vieras";23137980]No mä saan varmaan kommentoida oman mielipiteeni minne haluan. Ja se itseasiassa oli jatkoa tuon aiemmin kirjoittaneen kommenttiin. Keskustelulla on tapana polveilla,mutta sä olevinaan luit tekstin ja sit aloit meuhkata mulle jostain mitä en ollut edes sanonut. Ja paskaako sillä on väliä miten paljon sua jonkun vähättelyt kirpaisee,hittooko tuut tommosia turhia tänne marisemaan kun ei ketään normaalin lapsen vanhempaa kiinnosta.[/QUOTE]

Mene jorisemaan niitä kriittisiä kurinpuute mielipiteitäsi johonkin toiseen ketjuun jossa asiasta keskustelee "normaalien "lasten vanhemmat. Katos kun tässä ketjussa keskusteltiin niiden "ei niin normaalien lapsien" käyttäytymisestä. Paskaako edes teet koko ketjussa ylimielisine kommentteinesi.

 

Mene jorisemaan niitä kriittisiä kurinpuute mielipiteitäsi johonkin toiseen ketjuun jossa asiasta keskustelee "normaalien "lasten vanhemmat. Katos kun tässä ketjussa keskusteltiin niiden "ei niin normaalien lapsien" käyttäytymisestä. Paskaako edes teet koko ketjussa ylimielisine kommentteinesi.

No ilmeisesti viihdytän sua? Miks sä et hyökkää noiden muiden kimppuun jotka asiasta keskustelevat? Ihme vainoamista.. Ja edelleen,mä varmaan saan kirjotella just sinne minne haluan taisit vaan vetää herneet nekkuun kun et ollukaan niin fiksu mitä ekan kommentin jälkeen kuvittelit olevas. Ja vielä rautalangasta: En ole kieltänyt kertaakaan sairauden olemassaoloa enkä väheksy heitä jotka sitä oikeasti sairastavat ja jotka oikeasti niistä oireista kärsivät. Mutta senhän sä varmaan jo tajusitkin

 

Millaisia oireet olivat ihan pienillä lapsilla? Kiitos kun vastasit.

Meillä oli jälkeen päin ajateltuna kaikki ihan eri tavalla, jo synnytyssalista asti. Mutta enhän mä sitä esikoisen äitinä tajunnut. Vasta nyt kun saa vertailltua nuorempiin lapsiin, niin juttu on ihan selvä.

Jo pikkuvauvana oli "tulta ja tappuraa", ei odottanut sekuntiakaan kun nälkä tuli. Kiinteät ruuat alettiin tarjota puolen vuoden paikkeilla, mutta ei huolinu oikeen mitään koko ekana vuonna. Erittäin hoikka ollu. Semmoinen sihtikurkku ja muutenkin nirso.

Puheen puuttumisen vuoksi 3-vuotisneuvolassa suositeltiin tutkimuksia. Perheneuvolan kautta psykologin kanssa hommaa alettiin tutkia ja sitte vähän isompana sairaalajaksoa... Päiväkodissa alkoi käydä puheterapeutin suosituksesta, siellä sai erityislastentarhanopettajan suosituksesta avustajan.

Sitä on vaikea selittää. Tapaukset yksittäisinä ei ehkä tunnu kovin pahoilta varsinkaan näin luettuna - kiipesi pienenä katolle, piiloutui auton takaluukkuun, ei voinu hetkeksikään kääntää selkää ettei lapsi karannut, ei oppinut potalle, täytti videot ruuveilla, piirsi seinät, repi tapetit jne. Jotain tollasta sattuu varmaan jokasessa lapsiperheesdsä JOSKUS. Mutta meille se kaikki oli/jossain määrin on ihan jokapäiväistä ja kokopäiväistä.

Mä syytin itseäni huonoksi kasvattajaksi kunnes saatiin diagnoosit. Ja etenkin nuorempia katsoessa olen tajunnut, että ollaanhan me muut saatu ihan normaaliksi, ei se esikoisen kasvatus nyt niin pieleen ole voinut mennä.