Missä menee pettämisen raja?

Miten kukaan voisi sotkea toisen liittoa, ellei tämä itse anna sitä sotkea?
Mua ärsyttää suunnattomasti tällainen ihmisen paapeloiminen.
Mikä hemmetin valvottava reppana se mies on?
Onko tosiaan näin, että iso, paha täti tuli ja vei?
Uskomatonta.

 

Noita edellisiä kirjoituksia lukiessa tuli vaan mieleen, että nainen ilman mitään vastuuta saa houkutella mukaansa varattujakin miehiä. Tunnettu tosiasia on sekin, että mies lähtee mukaan helposti. Puolisot taas valittavat miehen vieraissakäynneistä. Luulisi helpoimman tavan olla se ettei vieras nainen suostu lähtemään varatun mukaan. Naisten mieltä se puolison vieraissa käynti enemmän häiritsee. Useille miehille sillä ei juuri ole merkitystä monenko kanssa on ollut. Ainakin näistä kirjoituksista saa sen käsityksen. Olinko väärässä?

 

Minäkin pidän yhteyttä entiseen miesystävääni. Nykyiselleen hän on kertonut että olemme pelkkiä ystäviä. Toisin kuitenkin on, meillä on seksisuhde myös.
Et voi tietää missä mennään, mies ei tule ikinä sinulle sitä vapaaehtoisesti kertomaan.

Tätä sadismia ja iloa ei voi ymmärtää! Totuutta varjellaan kuin suurtakin valtiosalaisuutta. Meidän tapauksessa tämä mieheni ns. ystävä yrittää vielä vuosien jälkeenkin leimata minut umpihulluksi. Harmittaa ilmeisesti, kun ei silloin onnistunut, vaikka läheltä piti.

 

Minäkin pidän yhteyttä entiseen miesystävääni. Nykyiselleen hän on kertonut että olemme pelkkiä ystäviä. Toisin kuitenkin on, meillä on seksisuhde myös.
Et voi tietää missä mennään, mies ei tule ikinä sinulle sitä vapaaehtoisesti kertomaan.

Tätä sadismia ja iloa ei voi ymmärtää! Totuutta varjellaan kuin suurtakin valtiosalaisuutta. Meidän tapauksessa tämä mieheni ns. ystävä yrittää vielä vuosien jälkeenkin leimata minut umpihulluksi. Harmittaa ilmeisesti, kun ei silloin onnistunut, vaikka läheltä piti.

 

Minäkin pidän yhteyttä entiseen miesystävääni. Nykyiselleen hän on kertonut että olemme pelkkiä ystäviä. Toisin kuitenkin on, meillä on seksisuhde myös.
Et voi tietää missä mennään, mies ei tule ikinä sinulle sitä vapaaehtoisesti kertomaan.

Tätä sadismia ja iloa ei voi ymmärtää! Totuutta varjellaan kuin suurtakin valtiosalaisuutta. Meidän tapauksessa tämä mieheni ns. ystävä yrittää vielä vuosien jälkeenkin leimata minut umpihulluksi. Harmittaa ilmeisesti, kun ei silloin onnistunut, vaikka läheltä piti.

Minulla ei ole mitään salaisuuksia. Voihan nykyinen tulla aivan vapaasti kysymään minkälainen suhde meillä on. Toivottavasti hän kestää vastauksen, en aijo valehdella. Joskus kun näen naisen kyllä hän hieman syrjäsilmällä katselee, hieman mietteissään.
Miehen kans suhde on jo kestänyt vuosia että tavallaan pidän tätä jo niin luonnollisena suhteena etten osaa olla ilmankaan.
Mies hoitakoot oman elämänsä miten tahtoo - aikuinen ihminen - en minä hänen vastuutansa, syyllisyyden taakkaa puolisosta ala kantamaan.

 

Noita edellisiä kirjoituksia lukiessa tuli vaan mieleen, että nainen ilman mitään vastuuta saa houkutella mukaansa varattujakin miehiä. Tunnettu tosiasia on sekin, että mies lähtee mukaan helposti. Puolisot taas valittavat miehen vieraissakäynneistä. Luulisi helpoimman tavan olla se ettei vieras nainen suostu lähtemään varatun mukaan. Naisten mieltä se puolison vieraissa käynti enemmän häiritsee. Useille miehille sillä ei juuri ole merkitystä monenko kanssa on ollut. Ainakin näistä kirjoituksista saa sen käsityksen. Olinko väärässä?

Nainen, aivan samoin kuin mies on vain ja ainoastaan vastuussa omasta parisuhteestaan.
Aivan naurettavalta tuntuu, että 'toisen' naisen pitäisi kantaa oman mahdollisen parisuhteensa lisäksi vastuu sen 'vamppaamansa' miehen parisuhteesta!
Älytöntä.
Mihin tällainen ajatus perustuu? Tiedän monen ajattelevan juuri näin, mut mun jakeluuni se ei mene.
Miten niin mies lähtee mukaan helposti? Helpommin kuin nainen?
Jaa-a, kun tätä palstaa lueskelee, taitaa olla fifty-fifty...
Kyse on AINA persoonasta. Oli sitten mies taikka nainen.
Jokainen aidan toiselle puolen loikkija ottaa tietoisen riskin kiinni jäämisestä. Ja syy on aina pettäjän.

 

Se sitten on luvallista houkutella puolin ja toisin pettämään, josta vastuun kantaa aina pettäjä. Viettelijälle ei sitten jää edes moraalista vastuuta.
Lisä perustelu ajatukselle. Jos itse ette hyväksy omaan parisuhteeseen kolmatta osapuolta, niin mikä oikeus tällä kolmannella on hivuttautua tieten tahtoen parisuhteen kolmanneksi osakkaaksi. Siinä tapauksessa, jos kaikki kolme haluaa olla yhdessä ei kai siinäkään mitään pahaa ole. Mutta kuitenkin usein vaan surkutellaan sen kolmannen läsnäoloa. Minulla ei kuitenkaan ole mitään vaikeuksia asian kanssa. Pystyn ihan hyvin pitämään kilpailijat loitolla.

 

[viesti moderoitu]

 

Tuossa juuri se heikkous onkin.

 

Se sitten on luvallista houkutella puolin ja toisin pettämään, josta vastuun kantaa aina pettäjä. Viettelijälle ei sitten jää edes moraalista vastuuta.
Lisä perustelu ajatukselle. Jos itse ette hyväksy omaan parisuhteeseen kolmatta osapuolta, niin mikä oikeus tällä kolmannella on hivuttautua tieten tahtoen parisuhteen kolmanneksi osakkaaksi. Siinä tapauksessa, jos kaikki kolme haluaa olla yhdessä ei kai siinäkään mitään pahaa ole. Mutta kuitenkin usein vaan surkutellaan sen kolmannen läsnäoloa. Minulla ei kuitenkaan ole mitään vaikeuksia asian kanssa. Pystyn ihan hyvin pitämään kilpailijat loitolla.

Kyllä maailmassa houkutuksia piisaa. Jotkut niihin lankeaa, jotkut ei.
Sama asia, jos varastaa kaupasta. Vastuun kantaa varas, joka ei houkutusta kykene vastustamaan, ei suinkaan kauppias, joka tavaraa tiskiin on tarjolle laittanut.

Kukaan ei hivuttaudu kolmanneksi pyöräksi väkisin. Kyllä sen sinne joku päästää.

Jotkut naiset suhtautuvat mieheensä kuin omaan poikaansa; hyökkäävät 'toisen naisen' kimppuun sen sijaan, että nostaisivat sen ukkonsa seinälle.
'Eihän se meidän Mara muuten, mut kun se akka väkisin...'
Jep jep.

 

Mtäh?:n kanssa samaa mieltä. Kyllä maailmassa houkutuksia riittää, ihan joka lähtöön. Jokaisen velvollisuus on itse pitää huoli itsestään ja siitä mihin houkutuksiin lankeaa.

Vai onko se niin, että 'on kauppiaan vika että painan 100 kiloa kun tarjoaa ostettavaksi suklaalevyjä', 'on alkon vika että maksani vetelee viimeisiään kun myy minulle viinaa', 'on ravintolassa tapaamani naisen/miehen vika että tein huorin', jne jne?

 

Jotkut naiset suhtautuvat mieheensä kuin omaan poikaansa; hyökkäävät 'toisen naisen' kimppuun sen sijaan, että nostaisivat sen ukkonsa seinälle.
'Eihän se meidän Mara muuten, mut kun se akka väkisin...'
Jep jep.

Tässäpä hyvä kommentti. Minä ainakin laitan mieheni vastuuseen jos hän pettää, en toki pidä naista syyttömänä mutta en minä hänelle lähtisi huutamaankaan. Sanoisin miehelleni että menee sitten sen naisen luo kun kerran tahdot. Tulee aika monelle miehelle hätä kun oma vaimoa laittaa kylmästi pihalle. Mutta siinäpä oppii.

 

Olenko pettänyt, jos toinen nainen on kopeloinut housujeni alta?

En suudellut, tai itse kopeloinut mitenkään. Mutta olisin voinut aikeet selkeämmin estää. Olimme molemmat aivan humalassa, mutta pidemmälle ei ollut aikomuksia mennä.

Nyt on järkyttävän kauhea olo ja tilanteesta kerroin myös naiselleni..
Miten te tuomitsette minut? Tuntuu todella huonolta..

 

Olenko pettänyt, jos toinen nainen on kopeloinut housujeni alta?

En suudellut, tai itse kopeloinut mitenkään. Mutta olisin voinut aikeet selkeämmin estää. Olimme molemmat aivan humalassa, mutta pidemmälle ei ollut aikomuksia mennä.

Nyt on järkyttävän kauhea olo ja tilanteesta kerroin myös naiselleni..
Miten te tuomitsette minut? Tuntuu todella huonolta..

Eiköhän tärkeintä ole se miten naisesi sinut tuomitsee.

Omalla kohdallani kyllä pitäisin tuota jonkinasteisena pettämisenä, ainakin oman mieheni toivoisin estävän tuollaiset alkuunsa. Periaatteessahan minä naisena voisin harrastaa seksiä jonkun miehen kanssa ja kertoa miehelleni etten minä koskenut tähän mieheen tai tehnyt mitään, kunhan vaan makasin kun hän pani minua eli en siis pettänyt. Että kyllä sitä sinullakin, "25v mies", on vastuuta vaikket naiseen koskenutkaan. Raiskaus on toki eri asia mutta siinä yleensä uhri yrittää estellä, jos nyt ei ole sammunut tms.

 

En niinkään etsinyt syyllistä, koska mielestäni syyllisiä ovat molemmat.
Esititte vertailun varas / kauppias. Mutta jos kauppias havaitsee varkaan aikeet, niin kai hän yrittää estää sen. Samoin tuossa kolmaspyörä tapauksessa, nimenomaan tuolla kolmannellapyörällä on mahdollisuus estää pettämis aikeet.
Vai nauttiiko tuo kolmaspyörä pettämistilanteesta niin paljon ettei pysty vetäytymään sivuun?

 

Olenko pettänyt, jos toinen nainen on kopeloinut housujeni alta?

En suudellut, tai itse kopeloinut mitenkään. Mutta olisin voinut aikeet selkeämmin estää. Olimme molemmat aivan humalassa, mutta pidemmälle ei ollut aikomuksia mennä.

Nyt on järkyttävän kauhea olo ja tilanteesta kerroin myös naiselleni..
Miten te tuomitsette minut? Tuntuu todella huonolta..

Eiköhän tärkeintä ole se miten naisesi sinut tuomitsee.

Omalla kohdallani kyllä pitäisin tuota jonkinasteisena pettämisenä, ainakin oman mieheni toivoisin estävän tuollaiset alkuunsa. Periaatteessahan minä naisena voisin harrastaa seksiä jonkun miehen kanssa ja kertoa miehelleni etten minä koskenut tähän mieheen tai tehnyt mitään, kunhan vaan makasin kun hän pani minua eli en siis pettänyt. Että kyllä sitä sinullakin, "25v mies", on vastuuta vaikket naiseen koskenutkaan. Raiskaus on toki eri asia mutta siinä yleensä uhri yrittää estellä, jos nyt ei ole sammunut tms.

Kyllä ymmärrän vastuuni ja tein väärin mahdollistaessani tuollaisen tilanteen. Nyt tuntuu todella pahalta, koska en naistani halua millään tavalla satuttaa. Hän antoi tapahtuneen anteeksi..

Luottamusta en ilmeisesti menettänyt, kerroinkin asiasta välittömästi tapahtuneen jälkeen. Tuntuu vain, että tapahtuneesta jäi jonkinlainen särö, tai haava.. nimenomaan minuun.. Olen huono ihminen.. Enkä anna vastaavanlaiislle tilanteille enään koskaan mahdollisuutta.. Olipas vuodatus.

 

Mä otin kerran yhdeltä ukkomieheltä suihin. Se ei tehnyt mitään. Pettikö se siis vaimoaan?

 

minäkin olen exääni yhteydessä, mutta myös nyxäni on asiasta tietoinen. en kuitenkaan ilmoita joka kerta erikseen, kun olen sähköpostia lähettänyt tai saanut, koska sepä vasta tuntuisikin siltä, että viesteilyssä olisi jotain pahaa, jota pitäisi anteeksi pyydellä. mainitsen vain ohimennen, kun jostain asiasta on puhe, että sekin (exä) sanoi/ kertoi/ oli tehnyt sitä tai tätä.
ja korostaisin nyt, että a) minulla ei todellakaan ole exääni mitään seksisuhdetta, b) vanha suola ei janota, mutta c) exä nyt vain sattuu olemaan ystäväni/tuttavani (jonka nyxänikin onneksi hyväksyy).

 

Edellinen kirjoittaja on oikeassa. Pettämiseksi ei voi laskea vain fyysistä kontaktia, henkinen pettäminen on aivan yhtä paha.

Oma mieheni piti toiseen naiseen yhteyttä puhelimitse minulta salaa. Ihan yhtä pahalta tuntui, kuin jos olisivat sänkyyn menneet... ehkä jopa pahemmalta.

Kaikki, mikä täytyy tehdä toiselta salaa on pettämistä olipa se sitten tekstarit, halailu, pussailu yms.

Juuri näin!!! Minulle kävi aivan samoin. Mies piti yhteyttä ystävääni salaa minulta. Kumpikaan ei kertonut minulle, vaan asia selvisi muulla tavalla. Sain tietää, että olivat tapailleetkin. Seksiä ei miehen kertoman mukaan suhteessa ollut, mutta samapa tuo. Pahalta tuntui.

 

Aivan! Cruel world! Kun luottamus on mennyt, sitä ei ihan heti takaisin saakkaan. Vaikka ns. fyysistä pettämistä ei olisikaan taphtunut on minusta tuollainen "henkinen" pettäminen jopa pahempaa. Minulla sama tilanne, että mies piti/pitää yhteyttä toiseen naiseen minulta salaa. Kun sain selville sanoi, että ovat vain kavereita... Mutta miksi salata se, jos jutussa ei ole mitään??? Luottamus on mennyt ja vaisto sanoo, että kaikkea ei ole mies kertonut. Nyt kamppailen koko ajan epäilyksieni kanssa, todella raskasta... Kuinka teillä tilanne ratkesi? Siis kysyitkö mieheltäsi mikä se nainen on ja miksi siihen yhteyttä pitää,sinulta salaa?

Mun ukkoni jäi myös kiinni soittelusta työkaverilleen, kuukauden päivät tätä kesti. Pikkujouluista alkoi, oli ollut pusuttelua ja halailua myös mutta ei sen pidemmälle olleet kuulemma menneet. Paha olo siitä seurasi ja luottamus pula. Vieläkään en ole asiasta toipunut kokonaan ja epäilen nyt ukkoani kaikesta... Eli mä pidän tätäkin jo pettämisenä vaikka sänkyyn asti ei olisi mentykkään. Seläntakana on puuhattu salaa ja haettu läheisyyttä muualta.

 

Tulinpa vaan kertomaan tänne, että meillä tilanne jatkuu edelleen... Välillä olen jo melkein unohtanut koko asian, mutta sitten taas joku pieni asia saa koko jutun räjähtämään ja epäilen miestäni aivan kaikesta. Mm. jos hän on töistä tullessaan myöhässä, räjähdän, että missä on ollut tai jos hänelle tulee yhtäkkiä jotain pari tuntia kestäviä menoja, räjähdän! Huudan ja itken vuoronperään ja syytän ties mistä... Olen aivan rikki näiden epäilyjeni kanssa, on todella raskasta epäillä koko ajan!! En haluaisi, mutta en voi itselleni mitään, kun se epäilyksen siemen on istutettu, ei sitä niin vaan pois saakkaan. Ei jaksais enää.. Mitä mä teen?? Kuinka sen luottamuksen sais taas takasin? Välillä sätin itseäni vainoharhaiseksi ämmäksi ja välillä kun mies on jossain poissa olen aivan varma, että hän on panemassa sitä naista... Ja kuitenkin mies vannoo rakastavansa minua ja vain minua, eikö ole ikinä pettänyt eikä tule pettämään... Haluaisin uskoa ja välillä uskonkin, mutta sitten taas se mustasukkaisuuden peikko nostaa sitä päätään ja here we go again...

 

Voin kyllä kokemuksesta sanoa että mulla ainakin aikaa on mennyt tän asian kanssa kamppaillessa ja tosiaan mustasukkaisuus ja epäilys on palannut takaisin kuvioihin joita ei enää ole vuosiin ollut. Nyt epäilen ukkoani koko ajan ja kaikesta vaikka tuskin nyt mitään uskaltaisikaan tehdä, jos vähänkään järkeä päässä on ja haluaa mut pitää... Aikaa tää vie ja tuskin meille ainakaan samanlaista suhdetta enää takaisin tulee, kyllä tälläinenkin jälkiä jättää ja epäilyksiä... Tsemppiä vaan ja huomaat ettet ole yksin tälläisten asioiden kanssa =)

Ihmettelen vaan että miks nykyisin kuulee/lukee tosta pettämisestä niin paljon, onko se joku trendi nykyään?? Mä ainakin ajattelen niin että toista pitää arvostaa ja kunnioittaa niin paljon ettei satuta tällä tavalla, jos haluaa vaihtelua elämäänsä tollain niin mun puolesta lähtee kävelemään sitten, pakkoko sitä on suhteessa roikkua!!

 

Niin ja luulisi itsellekin olevan helpompaa, kun ei kokoajan tarvitsisi toista epäillä ja vahtia. Itse ainakin pyrin ajattelemaan niin, jos en hänelle voi olla ainoa, niin silloin saa mennä toisen luo. Pyrin ainoastan olemaan niin ettei siihen tule tarvetta.

Ilmeisesti tuota pettämistä ei enää nykyään pidetä kovin pahana asiana, koska sitä esiintyy ihan liian paljon.

 

Aivan totta, meidän tilanteessa se tilanne ajautui sellaiseksi että olin ollut muutaman kuukauden aika väsynyt ja tuli pienistäkin asioista kinaa... Eikait toi ukkeli sitten kestänyt sitä että en ollut ns. oma itseni ja haki jotain piristystä omaan elämäänsä, mun tukenahan siis ei voinut olla...

 

Mielestäni kaikki on pettämistä mitä ei voi toiselle kertoa. Esimerkiksi sain juuri äskettäin poikaystäväni kiinni siitä, että hän jutteli facebookissa naispuolisille ystävilleen erittäin flirttailevasti! Nämä tytöt eivät olleet hänen sydänystäviä (ehkä joskus tavannut jossain).
Niin onko tämä pettämistä, mielestäni on! Mitä minun kannattaisi tehdä. Olemme seurustelleet ja asuneet yhdessä yli 3 vuotta ja olemme mielettömän läheiset ja parhaat ystävät sekä mitään vikaa ei ole suhteessa. Olen hänen kanssaan todella onnellinen siksi olenkin ihan rikki. En olisi ikinä uskonut hänen tekevän tuollaista..

kannattaako luottaa?