Missä menee pettämisen raja?

Pettääkö mies aviovaimoaan vasta siinä vaiheessa, kun suutelee toista tai halailee? Vai onko jo pienikin kosketus pettämistä? Minulla on ns nollatoleranssi, eli en hyväksyisi edes pientä halausta vieraalta naiselta, mitä Te muut olette mieltä? Olenko tiukkapipo?

 

Eikö edes tervehtimis tilanteissa? Esimerkiksi joissakin juhlissa.

 

Jokainen vetää rajansa itse.
Mun näkövinkkelistä kaikenlaiset nollatoleranssit on hieman arveluttavia..
Tulee mieleen pelko jostakin hallitsemattomasta, tyyliin 'älä anna pirulle pikkusormeasi, tai se vie koko käden.'
Mut kuten sanottu, jokaisella on oikeus määritellä reviirinsä rajat.
Mitenkäs suhtaudut puolisosi toimintaan?
Onko hänellä yhtä tiukat rajat?
Vaaditko sellaiset?

 

Pettämistä on kaikki mitä et tekisi jos kumppanisi olisi näkemässä!

 

Eikö edes tervehtimis tilanteissa? Esimerkiksi joissakin juhlissa.

Halaaminen ja poskisuukot eivät kuulu suomalaiseen tervehtimiskäyttäytymiseen. Televisiosta opittuja teennäisiä hesajuppitapoja ovat! Reippaasti käsipäivää voivat miehet ja naiset toisilleen antaa ja siinä menee pettämisen raja. Muu onkin jo liikaa!

 

Kaikki sellainen on pettämistä, mitä ei tekisi kumppanin nähden ja läsnäollessa.. Osa pahempaa osa lievempää, mutta pettämistä yhtäkaikki..

 

Siis itse ainakin halailen jne. kavereitani ja muuta mieheni nähden ja selän takanakin.. Mutta suuteleminen tai muullainen menee jo pettämisen puolelle mielestäni..

 

sinä olet elänyt, jos käsityksesi on tuollainen? Kyllä vaan spontaani halaus ja muut läheisemmät tervehtimistavat ovat jo täällä kotosuomessakin täysin tavanomaisia.

Minäkin halaan hyvin mielelläni joitakin ihmisiä/joissakin tilanteissa, jos ihminen on mieluinen. Se on luonnollinen tapa ilmaista, että tosi kiva nähdä sinut ja että tykkään susta ihmisenä. Jos joku tulkitsee sen väärin, se on hänen ongelmansa. Ukkoni katsoo spontaaniuttani vierellä hymyillen ja on oppinut olemaan vetäytymättä taaksepäin, jos joku halaa häntäkin näin.

Vaan siinähäön se raja kulkee, että häiden lähentelyjen pitää olla avoimia, niitä ei peitellä. JOs niin olisi, siinä kulkee minun rajani.

 

Itse olen vissiinkin aika nipottaja, kun en oikein hyväksy, että vieraita ihmisiä halaillaan. En itse esimerkiksi töissäkään juurikaan halaile muita (työkaveria halasin, kun kertoi olevansa vihdoin raskaana) ja vielä oudommalta tuntuisi, että jossakin baarissa alkaisi halailemaan ventovieraita. Sen sijaan omia lapsia, miestä ja lähimpiä ystäviä halailen kyllä mielelläni.

Jos baarissa halailee jotakuta, niin onko se hänelle ihan normaalia toimintaa, että halataan estottomasti ihan ketä vaan selvänä tai kännissä. Jos halailee baarissa, eikä selvinpäin ikinä mielellään halaile, niin kyllä se musta viittaisi haluun päästä koskettelemaan vastakkaista sukupuolta.

Jos oma mieheni halailisi jotakuta baarissa, suuttuisin välittömästi, koska mieheni on sanonut, ettei kauheasti välitä halailusta (halailemme kyllä paljon kotona keskenämme). Epäilisin juuri sitä, että hän haluaa päästä hiplaamaan, koskettelemaan ja puolen tunnin sisällä jo suutelemaan.

 

Jokainen toki vetää rajansa itse ja tietää mitä kestää mitä ei. Mutta pettämistä on se, jos ei VOI kertoa teostaan toiselle eikä kestäisi jos toinen tekisi samalla tavalla itselle.

Minusta halaaminen ei ole pettämistä, eikä poskisuudelmat (puoliksi ilmaan). Riippuen tilanteesta, myöskään nopeat lyhyet suukot suulle eivät ole pettämistä (joillakin ulkomaalaisilla tutuillani on esim. tapana tehdä näin eikä siinä ole mitään seksuaalista).

En minäkään ihan ketä vaan halaa. Lähinnä sellaisia tuttuja, joita ei ole nähnyt aikoihin tai sitten hyviä ystäviä/sukulaisia. Mutta halailua en pidä pahana, paitsi jos se on sellaista poski poskessa kihnuttamista... tiedätte varmaan mitä tarkoitan.

Valitettavasti olen tainnut joskus aiheuttaa mustasukkaisuusreaktion halatessani ja poskipusutellessa jotain iänvanhaa tuttua, kenen kumppani ei osannut suhtautua asiaan. Toisten rajoja on niin vaikea tietää ja varsinkin, jos tyyppi itse ei tee vaikkapa elekielellä selväksi niitä. Kaikkien pitäisi keskustella mielestäni omassa parisuhteessa rajat selviksi ja olla ainakin syyttelemättä muita, jos oma kumppani ei älyä kunnioittaa niitä.

 

Kysymyksesi on vähän jännästi muodostettu, että jos vastaa ihan alkuun onko pettämistä jos oma puolisko halailee tai suutelee toista niin periaatteessa pitäisi vetää anoppia turpiin miten hän kehtaakin koskea poikaansa. Heh heh! Mutta jos tarkoitat kysymyksessäsi pelkästään vierasta naista, joka on läähättänyt ukkoni perässä olisin hyvinkin tiukka halailuista ja pussailuista, koska jos tuntee oman puoliskonsa näkee kyllä nopeasti mistä halailussa ja pusuttelusta on kyse.Joten vastaukseni on, etten missään nimessä sietäisi yhtäkään altista bimboa sörkkimässä miestäni ja tekisin sen myös selväksi hyvin nopeasti.

 

Nainen pyytää kahville, mutta perillä tarjoaa pelkkää posliinia...

 

Nainen on kysynyt baarissa, että haluanko nähdä hänen posliininsa.
No sitten kun on menty asunnolle onkin tarjonnut vahvaa mokkaa, tosin hienoista Arabian kupeista.

 

Jos mies menee päiväkahville - petturi! ; )

Itse en katsoisi sormien läpi jos mies suukottelisi, flirttailisi avoimesti, halaisi, tai "kopeloisi" vastakkaista sukupuolta. Kaikki sellainen josta itselle tulisi paha olo. Ja sama toisinpäin, en halaile (muita kuin läheisiä ystäviä) enkä suukottele muita kun omaa ihanaa miestä. Kerran yksi mies tokaisi tanssilattialla; "suutele mua, kaunotar". Meni maku koko miehestä. Jäi tanssimaan yksin. Tanssia voin ja pikkasen flirttailla, siinä menee raja.

 

kyllä nykyään on jo Suomessakin ihan ok halata tuttua ja ehkä tehdä siitä vähän vieraammastakin tutumpi halaamalla. Ei halailu ole keneltäkään pois, päinvastoin se lämmittää sydäntä ja mieltä. Tässä maailmassa on jo tarpeeksi paljon pahaa ilman että tarvisi jokaisesta halauksesta mieltään pahoittaa...

Pettämistä on mun mielestä sekä se sänkyyn meno että (ja ehkä vielä pahempaa) pitkäaikainen yhteydenpito johonkin toiseen naiseen/mieheen salaa omalta siipaltaan. Eli juuri se, mitä ei voi omalleen kertoa, on yleensä "moraalitonta"..

 

Edellinen kirjoittaja on oikeassa. Pettämiseksi ei voi laskea vain fyysistä kontaktia, henkinen pettäminen on aivan yhtä paha.

Oma mieheni piti toiseen naiseen yhteyttä puhelimitse minulta salaa. Ihan yhtä pahalta tuntui, kuin jos olisivat sänkyyn menneet... ehkä jopa pahemmalta.

Kaikki, mikä täytyy tehdä toiselta salaa on pettämistä olipa se sitten tekstarit, halailu, pussailu yms.

 

Aivan! Cruel world! Kun luottamus on mennyt, sitä ei ihan heti takaisin saakkaan. Vaikka ns. fyysistä pettämistä ei olisikaan taphtunut on minusta tuollainen "henkinen" pettäminen jopa pahempaa. Minulla sama tilanne, että mies piti/pitää yhteyttä toiseen naiseen minulta salaa. Kun sain selville sanoi, että ovat vain kavereita... Mutta miksi salata se, jos jutussa ei ole mitään??? Luottamus on mennyt ja vaisto sanoo, että kaikkea ei ole mies kertonut. Nyt kamppailen koko ajan epäilyksieni kanssa, todella raskasta... Kuinka teillä tilanne ratkesi? Siis kysyitkö mieheltäsi mikä se nainen on ja miksi siihen yhteyttä pitää,sinulta salaa?

 

Minulla on ystävyys suhde miehen kanssa jonka kanssa joskus oltiin sala suhteessa. ehkä siitä johtuen mies ei vieläkään myönnä muille pitävänsä yhteyttä edelleen minuun vaikka soittelemme ja tapaamme säännöllisen epäsäännöllisesti . Ulkopuoliset sotkivat suhteen alun aikanaan kertomalla keksittyjä mutu tietoja , ehkä mies ei halua sotkea enää.
Jos kyseessä on nainen jonka mies olisi halunnut mutta olosuhteet vaan olivat väärät.sinä olit jollaintavalla hyöty näkökohdin sopivampi kaveri.
Miehet ovat yllättävän laskelmoivia rakkaudessaankin.

 

Aivan! Cruel world! Kun luottamus on mennyt, sitä ei ihan heti takaisin saakkaan. Vaikka ns. fyysistä pettämistä ei olisikaan taphtunut on minusta tuollainen "henkinen" pettäminen jopa pahempaa. Minulla sama tilanne, että mies piti/pitää yhteyttä toiseen naiseen minulta salaa. Kun sain selville sanoi, että ovat vain kavereita... Mutta miksi salata se, jos jutussa ei ole mitään??? Luottamus on mennyt ja vaisto sanoo, että kaikkea ei ole mies kertonut. Nyt kamppailen koko ajan epäilyksieni kanssa, todella raskasta... Kuinka teillä tilanne ratkesi? Siis kysyitkö mieheltäsi mikä se nainen on ja miksi siihen yhteyttä pitää,sinulta salaa?

Vähän sama tilanne täällä. Mistä sitä tietää pitääkö mies vain yhteyttä kaveriinsa vai onko kyseessä suhde? Jos miehellä on takana suhteita joissa tyttöystävä on ollut mustasukkainen ihan vaan ystävänaisista niin on tietyllä tapaa ymmärrettävää että hän pelkää kertoa nykyiselle tyttöystävälleen naispuolisesta ystävästä, mutta toisaalta taas seläntakana toimiminen herättää vaan epäilyksiä.

Minunkin mieheni on soitellut naispuoliselle ystävälleen, puheluita ei ole paljon joten yhteydenpito ei ole kovin tiivistä, mutta koska mies ei ole minulle puheluista maininnut tietysti epäilys herää. Aiemmin ajattelin että ovat vain ystäviä ja pitävät vain vähän yhteyttä, mutta sitten kun sain tietää että miehelläni on (ennen minua, sinkkuna ollessaan) ollut seksisuhde tähän naiseen sanoin etten pidä siitä että hän on yhteydessä tähän naiseen. Mies sanoi ettei enää sitten pidä, mutta on silti tosiaan toisinaan soitellut... Mistä siis voin tietää missä mennään?

Luottamus on tosiaan helppo särkeä.

 

missä raja... katsella saa, halata saa ystäviä, pusunkin saa moiskauttaa näin meillä molemmin puolin. ajatusleikkejä saa pelata mutta kielisuudelmia ei saa antaa. tanssia tietenkin saa, jos tanssijalka sitä vaatii. se että leikkimielellä chattailee on vielä ok, jos aletaan ehdottelee tapaamisia tai soittelee, niin siinä vaiheessa on mietinnän aika =) ja ehdotonta on se että kaikista pitää puhua, mitään ei saa kieltää. jos tahtoo "aidan toiselle puolelle", molemmilla on tiedossa se että silloin oma peli vihelletään poikki.

 

Muistan tapauksen, jolloin näin mieheni istuvan ravintolan terassilla käsi ystävättäreni harteilla, kun saavuin paikalle. Kun mies huomasi minut , hän vaivihkaa otti kätensä pois. He tulivat liian hyvin toimeen keskenään ja viihtyivät toistensa seurassa, vaikka olivat minun kauttani tutustuneet. Ystävättäreni halaili ja viihtyi miheni seurassa enemmän kuin minun saurassani kun hän kävi meillä tai tapasimme jossain muualla.

Kyllä se mieleni pahoitti, vaikken sitä varsinaiseksi pettämiseksi lukittelekaan. Muistan sen(kin) näyn aina tarkalleen, kun vastaavanlaisia tilanteita sattuu.

En usko että mieheeni olisi minua pettänyt (maannut jonkun toisen kanssa) mutta mieleni hän on osannut pahoittaa useasti eri tavoin, eri naisten kanssa.

 

No miehen exähän se nainen tietenkin oli. Meillä meni todella huonosti ja ex sattui ottámaan juuri sopivasti yhteyttä. Mikäs sen paremmin voisi hivellä miehen itsetuntoa, kuin toinen kiinnostunut ja ihastunut nainen. Oman kertoman mukaan mieheni vihelsi pelin poikki, kun tajusi mitä oli tekemässä ja menettämässä.

Varmaan yhtään kiveä ei ole jätetty tämän asian suhteen kääntämättä, mutta silti...
Mieheni tietää ja tiedostan sen itsekin, että olen mustasukkainen, varmaan keskivertoa enemmän. Ehkä siksi hän ei uskaltanut kertoa yhteydenpidostaan minulle. Minä, kun olen sitä mieltä, että exillä ei ole toisilleen mitään asiaa, ellei ole yhteisiä lapsia.
Vaikka kuinka ystävyyspohjalta pidettäisiin yhteyttä, niin yksi asia johtaa toiseen jne. Ja aina jompikumpi ex on se jätetty, joka saattaa jäädä haikailemaan toisen perään. Exää on myös mukava käyttää tarvittaessa olkapäänä tai tehdäkseen uusi avec mustasukkaiseksi.

Päivä kerrallaan tässä eteenpäin mennään. Harmi vaan, että ex ei ymmärrä lopettaa yhteydenpitoa...Viestiä pukkaa aina silloin tällöin. Ilmeisesti kokeilee kepillä jäätä, että jos se sittenkin vielä... Ja niin ikävää, kuin se onkin, ajatukset harhailevat aina siihen, että jos mies elääkin edelleen kaksoiselämää.

Voisin muuten vaikka pääni pistää pantiksi, että huomennakin exällä on paljon tekstailtavaa...

 

Aivan! Cruel world! Kun luottamus on mennyt, sitä ei ihan heti takaisin saakkaan. Vaikka ns. fyysistä pettämistä ei olisikaan taphtunut on minusta tuollainen "henkinen" pettäminen jopa pahempaa. Minulla sama tilanne, että mies piti/pitää yhteyttä toiseen naiseen minulta salaa. Kun sain selville sanoi, että ovat vain kavereita... Mutta miksi salata se, jos jutussa ei ole mitään??? Luottamus on mennyt ja vaisto sanoo, että kaikkea ei ole mies kertonut. Nyt kamppailen koko ajan epäilyksieni kanssa, todella raskasta... Kuinka teillä tilanne ratkesi? Siis kysyitkö mieheltäsi mikä se nainen on ja miksi siihen yhteyttä pitää,sinulta salaa?

Vähän sama tilanne täällä. Mistä sitä tietää pitääkö mies vain yhteyttä kaveriinsa vai onko kyseessä suhde? Jos miehellä on takana suhteita joissa tyttöystävä on ollut mustasukkainen ihan vaan ystävänaisista niin on tietyllä tapaa ymmärrettävää että hän pelkää kertoa nykyiselle tyttöystävälleen naispuolisesta ystävästä, mutta toisaalta taas seläntakana toimiminen herättää vaan epäilyksiä.

Minunkin mieheni on soitellut naispuoliselle ystävälleen, puheluita ei ole paljon joten yhteydenpito ei ole kovin tiivistä, mutta koska mies ei ole minulle puheluista maininnut tietysti epäilys herää. Aiemmin ajattelin että ovat vain ystäviä ja pitävät vain vähän yhteyttä, mutta sitten kun sain tietää että miehelläni on (ennen minua, sinkkuna ollessaan) ollut seksisuhde tähän naiseen sanoin etten pidä siitä että hän on yhteydessä tähän naiseen. Mies sanoi ettei enää sitten pidä, mutta on silti tosiaan toisinaan soitellut... Mistä siis voin tietää missä mennään?

Luottamus on tosiaan helppo särkeä.

Minäkin pidän yhteyttä entiseen miesystävääni. Nykyiselleen hän on kertonut että olemme pelkkiä ystäviä. Toisin kuitenkin on, meillä on seksisuhde myös.
Et voi tietää missä mennään, mies ei tule ikinä sinulle sitä vapaaehtoisesti kertomaan.
Soita tälle naisystävälle tai mene käymään. Jos minulle käy "paljastus" eipä paljon haittaa sinkkunaisen elämää. Olen vastuussa vain omista teoistani ja mies omistaan.

 

Minäkin pidän yhteyttä entiseen miesystävääni. Nykyiselleen hän on kertonut että olemme pelkkiä ystäviä. Toisin kuitenkin on, meillä on seksisuhde myös.
Et voi tietää missä mennään, mies ei tule ikinä sinulle sitä vapaaehtoisesti kertomaan.
Soita tälle naisystävälle tai mene käymään. Jos minulle käy "paljastus" eipä paljon haittaa sinkkunaisen elämää. Olen vastuussa vain omista teoistani ja mies omistaan.

Eli sinä olet sitten vastuussa siitä että olet sekaantunut varattuun mieheen. Onneksi olkoon.

 

Onko oikea johtopäätös.
Naiset kuitenkin haluavat sotkea toisten liitot, vaikka omaa liittoa varjellaan sivullisilta.
Miehen heikkoutta käytetään hyväki.