Missä kunnon miehet??

Kun lukee näitä juttuja täällä, tulee kovasti mieleen, onko enää olemassa miehiä, siis joka kohtelee vaimoaan hyvin, ei lyö, ryyppää, viettää aikaa perheen kanssa, auttaa (edes jonkin verran) kotiaskareissa ja lasten hoidossa, eikä itsekkäästi ajattele aina vaan minä ja minä, mennen omia menojaan, toki saa olla omia menojakin, kunhan niitä on molemmilla tasapuolisesti. Mutta kun tuntuu että vain mies menee ja vaimo on vaan kotona lasten kanssa.

Ajatteleeko kaikki miehet niin, että riittää, kun tuo elannon ja vaimo hoitaa oman työnsä lisäksi viel lapset, kodin, ruoan, siivouksen...ja sit ihmettelee miks nainen nalkuttaa eikä seksi ei suju.
Tuntuu, et kaikki mun kaverit eroaa ja syy on just tuo edellä mainittu,
Kertokaapa kanssasisaret kokemuksianne, kiinnostaa!!!!

 

Oon muuten aivan samaa mieltä tuossa. Sellasia ihania miehiä on todella harvassa. Aikoinaan ex kihlattu oli just sellanen, et meni vaan eikä mulle selitelly mihin meni ja saattoi tulla yöllä kännissä kotia. Ja ku sain ekan lapsen, tietenki se jäi mun hoidettavaksi. Hän saattoi hoitaa sillo ku se hänelle passasi. Noh, mutta onneks en enää asu hänen luonaan.

 

Minusta se on aina ollut näin. Ainakin meillä kotona. Siis meillä kotona oli maatila. Isä kävi talvella metsätöissä ja kesällä rakennuksilla eli saatti kesäaikaan olla kadella raksalla yhtäaikaa. Päivällä toisella ja illalla toisella. Äiti siis hoiti kaikki kotihommat ja toisinaan myös yksin sen navetankin. Tosin muita menoja ei isällä sitten ollutkaan, mutta kun ajatteleen miten paljon on kuitenkin töitä pelkästään omalla tilalla ja siinä sivussa käy sit muualla niin ei sitä vapaa aikaa jää. Meillä ei isä ainakaan osallistunut ns naisten töihin eli äiti teki ne kaikki. Lapsia meillä ei kylläkään ole kuin kaksi ja meilläkin ikäero on 14 v. Mutta enpä kyllä kauheesti muista että isä ois minun kanssa mitään hommannut.

Nykyään vaan ajat ovat muuttuneet eli on tullut niitä harrastuksia, kavereita ja se ryyppääminen minusta liiaksi kuvaan. Minä ainakin olen huomannut. Ja valitettavasti (ei ketään puolustellakseni tai ketään haukkuakseni) myös välissä valitetaan liian helposti. Tuon valitusken minä välissä huomaan siitä syystä niin helposti kun olen 1,5 kk yksin aina lasten kanssa ja hoidan kaikki asiat silloin yksin.

Mutta joka tapauksessa ei omat harratukset voi olla niin tärkeitä ym. menot että niistä tulee se elämän tarkoitus ja perhe unohtuu. Mielestäni kaikilla pitää olla joku harratus yms. mutta pitääkö niitä menoja olla joka illalle. Silloin kun perhe perustetaan, joutuu myös luopumaan. Ei voi aina katsella vain omaa napaa. Ja vielä tuohon palatakseni minusta niitä kodin töitä pitää jakaa. Ei kaikki kotihommat voi kasaantua vain äidin päälle. Ensin äiti käy töissä ja sitten huolehtii kaikki kodin asiat kuten ruuat, tiskit, pyykit ym. ja isäntä istuu vain tv:n ääressä tai häipyy jonnekin. Kyllä siinä vahvempikin äiti voi luhistua.

 

Mulla on kunnon mies
Keitteleepi aamukahvit, vaikkei itse juo, halaa ja pussaa, kertoo tykkäävänsä, tekee kotitöitä, ei juokse kapakoissa eikä muutenkaan kauheasti ole menossa...
Mutta kun täällä lukee toisten haukkumisia ja epäonnea niin ei aina viittis olla kehumassa.

 

No mulla on kunnon mies! oikeesti!
Poika oli vahinko, vaikka erittäin toivottu. Pelkäsin, että mies jättää hoidon ja vastuun mulle ja kun ollaan vielä nuoria (molemmat 23v.). Toisin kävi.
Se on pojan syntymästä asti ollut kaikessa lapseen liittyvässä mukana, me tehdään kaikki päätökset yhdessä. Alussa se autto löytämään hyvän imetys asennon, huolehti ettei pojalle tule vaippaihottumaa, puki lämpösesti päälle (liiankin ja tästä saatiin pari riitaakin aikaiseksi ), heräs yöllä nostamaan pojan mun viereen syömään ym.

Mies pitää huolen, että näen kavereita ja nyt koko aika jankuttaa, et mulla pitäis olla joku harrastus. Se jää mielellään pojan kanssa, kun mulla on omia menoja (poika nyt 7kk). Ei mies toki omista menoista ole luopunut. Kerran viikossa käy pelaamassa squashia. Käydään myös yhdessä ja erikseen silloin tällöin juhlimassa.
Mies järjestää meille kaksin ohjelmaa ja vie pojan hoitoon, et saadaan hoitaa avioliittoakin.

Mies ei tosiaan odota, et minä vaan pidän kodin kunnossa. Mies tekee meillä ruoat ja siivoaa (harvoin tosin oma-aloitteisesti). Minusta kodinhoito enemmän kuuluukin mulle, koska päivisin oon kotona. Nyt tosin mies on jäämässä pojan kanssa kotiin ja minä menen töihin!

Eli on hyviä miehiä vielä eikä se kuitenkaan tarkota, et mies olis tossun alla. Kyllä toi mies osaa välillä olla niiiiin hemmetin ärsyttävä ja itsepäinen ja niin kuuluukin. Omaa tahtoa täytyy olla!!

 

Mä luulen että kunnon miehiä on paljon oikeasti, mutta käsittääkseni ne negatiiviset asiat ja ongelmat usein on päällimmäisenä mielessä niillä joilla sellaisia on, ja niihin tarvitsee vertaistukea ja apua ja mielipiteitä paljon enemmän kuin niihin hyviin asioihin. Ja tämä palsta on juuri se paikka, mihin ne purkaa, ellei muita ole jolle puhua, tai jos ei halua puhua tutuille. Ja suurin osa niistälkin, joilla joskus ongelmia on elää pääpiirteittäin hyvää elämää, sellaisia kausia vaan tulee että kaikki menee päin metsää ja tuntuu pahalta, ei se toki tarkoita että koko ajan olisi sellaista.

 

kotona

meillä oli vauhdikasta elämää ennen mun raskautta. Yhdessä ollaan oltu jo reilut 14v, josta naimisissa reilut 7v. Esikoinen on nyt 1½v. Meillä alkoi leppoinen perhe-elämä, kun testi näytti plussaa. Miehellä on muutama oma harrastus, joihin ei mene montaa tuntia viikossa. Töistä tulee ajoissa kotiin ilman ylitöitä. Olutta hän ottaa pullon pari kuukaudessa. Lapsen kanssa hän haluaa olla "täysillä". Seksielämämme on täysin okei, pari kertaa viikossa. Jos ja kun tarvitsen omaa aikaa, saan sitä. Nyt odotamme vielä perheenlisäystä, rv 24.

Harvemmin näistä hyvistä ja mukavista miehistä ja muutenkin perhe-elämästä kirjoitellaan. Ehkä sitä hyvän olon ja onnen tunnetta ei haluta jakaa samalla tavalla kuin pahaa oloa. Minusta olisi kamalan kiva lukea happy end-juttuja välistä. Niistä tulee itsellekin hyvä mieli =)

 

Meillä on myös kunnollinen mies perheensä onneksi. Elämässäni en kuvitellutkaan enää katsovani miehiin päin ilkeän exän jälkeen. Toisin kuiteskin kävi. Löysin enemmän kuin hyvän miehen oltuani vuosia lasten kanssa yksin. Tässä tapauksessa vaihtamalla parani. =) Edelleen olen sitä mieltä, että kunnollisia miehiä ei helposti ravintoloista ja terasseilta löydy, vaan ne on jostain muualta kaiveltava.

 

\

No mulla on kunnon mies! oikeesti!
Poika oli vahinko, vaikka erittäin toivottu. Pelkäsin, että mies jättää hoidon ja vastuun mulle ja kun ollaan vielä nuoria (molemmat 23v.). Toisin kävi.
Se on pojan syntymästä asti ollut kaikessa lapseen liittyvässä mukana, me tehdään kaikki päätökset yhdessä. Alussa se autto löytämään hyvän imetys asennon, huolehti ettei pojalle tule vaippaihottumaa, puki lämpösesti päälle (liiankin ja tästä saatiin pari riitaakin aikaiseksi ), heräs yöllä nostamaan pojan mun viereen syömään ym.

Mies pitää huolen, että näen kavereita ja nyt koko aika jankuttaa, et mulla pitäis olla joku harrastus. Se jää mielellään pojan kanssa, kun mulla on omia menoja (poika nyt 7kk). Ei mies toki omista menoista ole luopunut. Kerran viikossa käy pelaamassa squashia. Käydään myös yhdessä ja erikseen silloin tällöin juhlimassa.
Mies järjestää meille kaksin ohjelmaa ja vie pojan hoitoon, et saadaan hoitaa avioliittoakin.

Mies ei tosiaan odota, et minä vaan pidän kodin kunnossa. Mies tekee meillä ruoat ja siivoaa (harvoin tosin oma-aloitteisesti). Minusta kodinhoito enemmän kuuluukin mulle, koska päivisin oon kotona. Nyt tosin mies on jäämässä pojan kanssa kotiin ja minä menen töihin!

Eli on hyviä miehiä vielä eikä se kuitenkaan tarkota, et mies olis tossun alla. Kyllä toi mies osaa välillä olla niiiiin hemmetin ärsyttävä ja itsepäinen ja niin kuuluukin. Omaa tahtoa täytyy olla!!

Kuulostaa ihan minun mieheltäni!! =) Voin sanoa täydestä sydämestäni että minulla on unelma-aviomies!! En voisi parempaa toivoa!

 

\

\

Kuulostaa ihan minun mieheltäni!! =) Voin sanoa täydestä sydämestäni että minulla on unelma-aviomies!! En voisi parempaa toivoa!

Toivottavasti meillä ei oo sama mies ....

 

Toivottavasti meillä ei oo sama mies ....
[/quote]

Apua..jos onkin!! :ashamed:
Onneksi tietääkseni suomalaisella miehellä ei voi olla kahta vaimoa yhtä aikaa heh..
Oon joskus ajatellut ettei näin hyvää miestä voi olla toista mutta taitaa niitä sittenkin olla ainakin kaksi! =)
Täydellinenhän ei oo kukaan mutta parhaan mahdollisen oon kyllä varmasti saanut! ..Niinku varmaan sinäkin!

 

Edellinen oli tarkotettu Babyboylle! =)

 

Meilläkin on kotona kunnon mies, eli kyllä niitä näkyy löytyvän!

Ainoa huono puoli on että tekee liian paljon töitä (yrittäjä), mutta kaiken jäljelle jäävä aika ollaan kyllä yhdessä. Lapset on kaikki kaikessa, liikuttuu monesti ihan kyyneliin asti kun pojat 4 ja 7 v kertoilee juttujaan ym.

Kaikki asiat puhutaan, mies on itseasiassa opettanut minutkin puhumaan asiani suoraan (ennen luulin että mies on ajatustenlukija :ashamed: ). Baarissa käydään n. kerran kuussa joko kahdestaan tai vuorotellen, kotona korkeintaan pari kaljaa viikonloppuna.

Muutenkin on hellä ja huomaavainen, kehuu ulkonäköä (siis minun ) jne. Toki riidellään, välillä kipakastikin mutta ikinä ei haukuta toisiamme ja riidat kyllä sovitaan eikä niitä tongita sen jälkeen.

Yhdessä alettiin kulkea jo teineinä, niin että vaikka minkälaisia kriisejä on koettu tähän ikään (ollaan 3-kymppisiä), mutta kaikki vaikeudet on vaan lähentäneet meitä. Niin että hyvin menee mutta menköön!

 

\

Mulla on kunnon mies
Keitteleepi aamukahvit, vaikkei itse juo, halaa ja pussaa, kertoo tykkäävänsä, tekee kotitöitä, ei juokse kapakoissa eikä muutenkaan kauheasti ole menossa...
Mutta kun täällä lukee toisten haukkumisia ja epäonnea niin ei aina viittis olla kehumassa.

MEILLÄKIN ON SAMA MIES!

 

Minä menin naimisiin yhden kunnon miehen kanssa. Juominen ja baarissa käyminen loppui, kun tulimme raskaaksi. Ja me molemmat tulimme raskaaksi, mieheni otti multa raskausvaivat ja minä sain olla iloinen "paksukainen". Mies rakastaa ja hoitaa vauvaa Ja haluaa olla mukana kaikessa tasavertaisena. Välillä ehdotan, että hän voi mennä esim. pelaamaan bilistä kavereiden kanssa tms, mutta ei ole huvittanu. Saunakaljakin meillä on alkoholitonta tai ykköstä. Hassua.

 

Mul on aivan ihana unelma-mies, ei vois parempi olla kiltti, hellä ja rakastava, ymmärtäväinen, älykäs, ahkera, toiset huomioon ottava, hyvä kuuntelija ja keskustelija jne. kertoo joka päivä mulle, pojulle ja mahasukille et rakastaa meitä, ostaa mulle ruusun joka viikko...Tekee ahkerasti kaikenlaisia kotitöitä...