missä iässä sterilisaatio?

mitä mieltä olette voiko 31-vuotias pariskunta olla 100% varma että lapsiluku on täynnä. tällä hetkellä molemmista tuntuu hyvin vahvasti siltä. ja itse olen aina ajatellut että haluan tehdä lapset nuorina enkä edes lähempänä 40 ikää edes halua alottaa alusta.
mutta vaikka nyt tuntuu siltä että sitä ei tulisi katumaan niin voiko tässä iässä olla jo ihan varma.
outoa kun vaikka tunnen olevani päätöksestä varma ja mies on varma ettei lisää lapsia halua, niin kuitenkin epäilyttää. onko se sitten se lopullisuus joka epäilyttää. onko ne aina näin isot päätökset niitä joissa tulee tällänen epävarma olo vaikka olisi varma tekevänsä oikein

 

Voi tietää.

 

Miten sellaista koskaan voi varmaksi sanoa. Mutta pakko se päätös on tehdä niin että ei haluta tällä hetkellä enempää lapsia ja ajatella että se myös pätee myöhemmin. Vaikka elämä heittelisi avioero, lapset kuolisi tms. Mutta harkita kannattaa silti jonkin aikaa ettei suinpäin tee.

 

voi tietää, itse tiesin jo 26-vuotiaana toisen saatuani, ettei kolmatta enää. Mies sai sterilisaatio-lähetteen kuitenkin vasta kun minä olin 39v, kun ne ei uskonu meitä...

 

2 poikaa, vaimo 28v ja mies 39v. Mies sai suuremmitta kysymyksittä lähetteen ja leikkausaika tuli kahdessa viikossa. Minulta, vaimolta, ei edes kysytty lupaa vaikka jostain olin lukevinani, että näin tehtäisiin. Operaatio tehtiin loppuvuodesta ja juuri tuli vahvistus että muun ehkäisyn saa lopettaa. Tämä Uudellamaalla.

 

mulla 3 lasta kaikki sektiolla, kohdun seinämä ohut. emme halua enempää lapsia. täytän 30v tänä vuonna. Mutta sterilisaatiota vaan kierukan ja asiaa katsotaan 5v päästä uudestaan.

 

Oltiin varmoja, kun mies oli 29 v. Hänelle tehtiin vasektomia 15 vuotta sitten. Ei olla kaduttu.

 

Mä olen tiennyt 28-vuotiaasta saakka, etten halua lisää lapsia. Nyt on ikää 36 ja sterilisaatiota on mietitty useasti.

 

Mulle tehtiin kaks vuotta sitten, kun olin... öö... 36. Päätös oli helppo, syntyi jo ennen kuopuksen syntymää, eikä ole kaduttanut. Oon aina ajatellut että kaks lasta on meille sopiva luku, ja olen edelleen samaa mieltä

 

meilläkin on kaksi lasta. nautin elämästäni näin. en nauttinut raskauksista tai synnytyksestä. vauvavuodet oli raskaita, molemmta nukkui huonosti pari ensimmäistä vuotta ja mä olin jatkuvasti väsynyt ja siksi huono vointinen ja kiukkunenkin.
nyt meillä on tosi ihana perhe. kaksi alle kouluikäistä lasta joiden kanssa voi tehdä jo kaikenlaista ja paljon kaikenlaista puuhataankin.
nyt tuntuu että haluan vaan kasvattaa näitä ja odottaa innolla uusia haasteita näiden kahden kanssa
musta tuntuu että voin olla hyvä äiti näille kahdelle. näille mulla riittää energiaa ja voimia ja aikaa antaa huomiota niin paljon kun he tarvitsevat.

 

[QUOTE="ap";28128665]meilläkin on kaksi lasta. nautin elämästäni näin. en nauttinut raskauksista tai synnytyksestä. vauvavuodet oli raskaita, molemmta nukkui huonosti pari ensimmäistä vuotta ja mä olin jatkuvasti väsynyt ja siksi huono vointinen ja kiukkunenkin.
nyt meillä on tosi ihana perhe. kaksi alle kouluikäistä lasta joiden kanssa voi tehdä jo kaikenlaista ja paljon kaikenlaista puuhataankin.
nyt tuntuu että haluan vaan kasvattaa näitä ja odottaa innolla uusia haasteita näiden kahden kanssa
musta tuntuu että voin olla hyvä äiti näille kahdelle. näille mulla riittää energiaa ja voimia ja aikaa antaa huomiota niin paljon kun he tarvitsevat.[/QUOTE]

Tuo vois olla suoraan mun näppikseltä

 

Ja mäkään en tosiaan ois valmis aloittamaan sitä vauvarumbaa alusta, nyt kun lapset alkaa olla jo ihan omia persooniaan eikä sillä tavalla "hoidettavia" enää. Innolla uutta elämänvaihetta kohti.