Missä asennossa synnytit?

jotain muuta tapaa kuin tämä puoli-istuva aennon?

Jos, niin miten suhtautuivat synnärillä?

Kun kakkosta menin synnyttämään niin mullahan oli vaikka mitä suunnitelmia jakkarata lähtien, kivasti ne karisi siinä synnytyksen aikana :saint:

Sama täällä. Ensimmäisen synnytykseen kun menin melkein otin suitsukkeita mukaan ja olisin siellä meditoinut itseni täysin kivuttomaksi rentouttavia suitsukkeita haistellen

 

jotain muuta tapaa kuin tämä puoli-istuva aennon?

Jos, niin miten suhtautuivat synnärillä?

Nelinkontin on hyvä vaihtoehto, koska siitä kätilöt silti näkevät ja pystyvät avustamaan hyvin. Jos siis haluaa hyvän asennon mutta välttää kärhämät hoitohenkilökunnan kanssa. Yllättävän huonosti kätilöt tuntevat eri ponnistusasentoja ja niiden hyötyjä/haittoja. Puoli-istuva on ehkä maailman huonoin ponnistusasento.

Joo niinpä Aika paha, että synnyttävä äiti joutuu hoitohenkilökunnan kanssa kärhämään, jos tajuaa vaatia itselleen jotain parempaa tapaa synnyttä lapsi maailmaan!

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=245

Tuolla oikealla alhaalla ihan mainitaan, että " Puoli-istuva asento on yksi HUONOIMPIA mahdollisia ponnistusasentoja, sillä silloin äiti istuu oman häntäluunsa päällä, ja estää sitä avautumasta ja tekemästä lisää tilaa lantioon."

 

Poikkipöydällä.
Leikattiin väliliha, tuli repeämä sen jatkeeksi.

 

1. puoli-istuvassa asennossa kätilön pakottama - asento tuntui luonnottomalta ja en osannut siinä ponnistaa, sain kauheat repeämät
2. kyykyssä sängyn päällä, ei repeämiä tms.
3.-6. jakkaralla, ei repeämiä tms.

Toisessa synnytyksessä kätilö ehdotti tuota kyykkyasentoa sekä vaihtoehtoisesti jakkaraa, kun kuuli ensimmäisestä synnytyksestäni. Tarkoitus oli tuossa tokassa synnytyksessä siirtyä jakkaralle, mutta en ehtinyt.

Muissa synnytykissä olen pyytänyt itse jakkaran ja mielellään kätilöt ovat sen myös tuoneet.

 

Vielä tuohon mun tarinaan, että ei ollut käytössä muita kivunlievityksiä kuin ilokaasu, vaikuttiko se sit kanssa tuohon nopeuteen, ainakin tunsin hyvin missä poju oli tulossa ja tiesin ponnistaa, heh

 

jotain muuta tapaa kuin tämä puoli-istuva aennon?

Jos, niin miten suhtautuivat synnärillä?

Nelinkontin on hyvä vaihtoehto, koska siitä kätilöt silti näkevät ja pystyvät avustamaan hyvin. Jos siis haluaa hyvän asennon mutta välttää kärhämät hoitohenkilökunnan kanssa. Yllättävän huonosti kätilöt tuntevat eri ponnistusasentoja ja niiden hyötyjä/haittoja. Puoli-istuva on ehkä maailman huonoin ponnistusasento.

Joo niinpä Aika paha, että synnyttävä äiti joutuu hoitohenkilökunnan kanssa kärhämään, jos tajuaa vaatia itselleen jotain parempaa tapaa synnyttä lapsi maailmaan!

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=245

Tuolla oikealla alhaalla ihan mainitaan, että " Puoli-istuva asento on yksi HUONOIMPIA mahdollisia ponnistusasentoja, sillä silloin äiti istuu oman häntäluunsa päällä, ja estää sitä avautumasta ja tekemästä lisää tilaa lantioon."

Olipa hyvä nettisivu !
Itse olen kyllä jo synnyttänyt.
Selkään koski aika lailla ja jouduin kuitenkin olemaan selällään.
Eivät hoitajat kai tienneet noista synnytysasennoista.
Synnytys tapahtui muuten Kätilöopistolla.

 

Vielä tuohon mun tarinaan, että ei ollut käytössä muita kivunlievityksiä kuin ilokaasu, vaikuttiko se sit kanssa tuohon nopeuteen, ainakin tunsin hyvin missä poju oli tulossa ja tiesin ponnistaa, heh

Miks ei ollut muuta kivun lievitystä? Oilisitko halunnut jonkun toisen vaihtoehdon?

 

1. puoli-istuvassa asennossa kätilön pakottama - asento tuntui luonnottomalta ja en osannut siinä ponnistaa, sain kauheat repeämät
2. kyykyssä sängyn päällä, ei repeämiä tms.
3.-6. jakkaralla, ei repeämiä tms.

Toisessa synnytyksessä kätilö ehdotti tuota kyykkyasentoa sekä vaihtoehtoisesti jakkaraa, kun kuuli ensimmäisestä synnytyksestäni. Tarkoitus oli tuossa tokassa synnytyksessä siirtyä jakkaralle, mutta en ehtinyt.

Muissa synnytykissä olen pyytänyt itse jakkaran ja mielellään kätilöt ovat sen myös tuoneet.

Miten kätilö voi pakottaa? Aika kurjaa menoa. Sanoiko kätilö mitään niistä repeämistä?

 

Puoli-istuvassa asennossa sukanvarsissa roikkuen(kyljellään kehotettiin kokeilemaan, muttei tuntunut hyvältä). Muutama tikki, sisäpuolelle jonkin verran repeämiä. En halua enää joutua sänkyyn piuhoihin kiinni ja ponnistamaan mielestäni aivan järkyttävän huonossa asennossa (puoli-istuva), mutta jos selkä/lonkkaongelmat ovat seuraavassakin synnytyksessä läsnä, ei varmaan muuta vaihtoehtoa ole... Aika tehokkaasti toiveet kumottiin ja muutenkin jyrättiin sen yli mikä minusta olisi tuntunut "hyvältä", vaikkei mitään huolta lapsen hyvinvoinnin suhteen ollutkaan tai muita järkeviä syitä miksi minua ei olisi voitu kuunnella.

 

jotain muuta tapaa kuin tämä puoli-istuva aennon?

Jos, niin miten suhtautuivat synnärillä?

Nelinkontin on hyvä vaihtoehto, koska siitä kätilöt silti näkevät ja pystyvät avustamaan hyvin. Jos siis haluaa hyvän asennon mutta välttää kärhämät hoitohenkilökunnan kanssa. Yllättävän huonosti kätilöt tuntevat eri ponnistusasentoja ja niiden hyötyjä/haittoja. Puoli-istuva on ehkä maailman huonoin ponnistusasento.

Joo niinpä Aika paha, että synnyttävä äiti joutuu hoitohenkilökunnan kanssa kärhämään, jos tajuaa vaatia itselleen jotain parempaa tapaa synnyttä lapsi maailmaan!

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=245

Tuolla oikealla alhaalla ihan mainitaan, että " Puoli-istuva asento on yksi HUONOIMPIA mahdollisia ponnistusasentoja, sillä silloin äiti istuu oman häntäluunsa päällä, ja estää sitä avautumasta ja tekemästä lisää tilaa lantioon."

Olipa hyvä nettisivu !
Itse olen kyllä jo synnyttänyt.
Selkään koski aika lailla ja jouduin kuitenkin olemaan selällään.
Eivät hoitajat kai tienneet noista synnytysasennoista.
Synnytys tapahtui muuten Kätilöopistolla.

Jep, nyt kuulkaas kaikki naiset, on aika laittaa asiat järjestykseen ja VAATIA itselleen ja tulevalle vauvalle vähän parempaa palvelua synnäreillä

 

Puoli-istuvassa asennossa sukanvarsissa roikkuen(kyljellään kehotettiin kokeilemaan, muttei tuntunut hyvältä). Muutama tikki, sisäpuolelle jonkin verran repeämiä. En halua enää joutua sänkyyn piuhoihin kiinni ja ponnistamaan mielestäni aivan järkyttävän huonossa asennossa (puoli-istuva), mutta jos selkä/lonkkaongelmat ovat seuraavassakin synnytyksessä läsnä, ei varmaan muuta vaihtoehtoa ole... Aika tehokkaasti toiveet kumottiin ja muutenkin jyrättiin sen yli mikä minusta olisi tuntunut "hyvältä", vaikkei mitään huolta lapsen hyvinvoinnin suhteen ollutkaan tai muita järkeviä syitä miksi minua ei olisi voitu kuunnella.

Missä sairaalassa synnytit?

 

Vielä tuohon mun tarinaan, että ei ollut käytössä muita kivunlievityksiä kuin ilokaasu, vaikuttiko se sit kanssa tuohon nopeuteen, ainakin tunsin hyvin missä poju oli tulossa ja tiesin ponnistaa, heh

Täällä kävi samoin, kun avautui niin nopeaan, ettei ehtiny. Seuraavalla kerralla (jos sellanen vielä tulee) kiljun puudutusta jo sairaalan ovella!

 

Vielä tuohon mun tarinaan, että ei ollut käytössä muita kivunlievityksiä kuin ilokaasu, vaikuttiko se sit kanssa tuohon nopeuteen, ainakin tunsin hyvin missä poju oli tulossa ja tiesin ponnistaa, heh

Miks ei ollut muuta kivun lievitystä? Oilisitko halunnut jonkun toisen vaihtoehdon?

Olin etukäteen ajatellut niitä aquarakkuloita ja mahdollista "luomu"synnytystä, mutta olin avoin kaikille vaihtoehdoille koska olin kuullut niin monta tarinaa synnytyksistä.

Mutta mulla kaikki meni tosi nopeasti. Kahdentoista aikaan päivällä käynnistyskapseli kohdunsuulle. Noin yhdeksältä illalla alkoi supparit olla todella kivuliaita ja suolikin oli tyhjentynyt supistusten ansiosta. Kymmenen aikaan mut vasta kärrättiin synnytyssaliin ja sitten kun siihen sängylle kampesin niin en siitä enää noussut ennen kuin poika oli syntynyt.

Ilokaasua kokeilin heti kun menin saliin, oli ihana kätilö Kysyi kyllä, että pärjäänkö, eli olisi varmaan tarjonnut muitakin vaihtoehtoja, mutta mulle toimi toi ilokaasu ihan hyvin, kun kätilö neuvoi miten hengitellä ja missä vaiheessa ottaa sitä. Ja poju syntyi siis vähän vaille kaksi, jotta eipä siinä kauaa ehditty olemaankaan.

 

"Oksitosiinitipan käyttö, epiduraalipuudutus ja episiotomia, eli välilihanleikkaus ovat toimenpiteitä, joita suomalaisessa synnytystenhoidossa käytetään liikaa normaalisynnytysten hoidossa. Osasyynä tähän on varmasti myös synnyttäjien tiedonpuute, sillä toimenpiteiden ja lääkkeiden hyödyt ja haitat eivät aina ole synnyttäjien tiedossa. Normaalisynnytysten hoidossa turhia lääketieteellisiä toimenpiteitä tulisi välttää. Riskiraskauksien ja komplikaatioiden hoidossa ne tietenkin ovat tarpeellisia. "

Miksi naiset suostuvat mm. välilihan leikkaukseen? Jos ei ole tarpeellsita, niin miksi leikkelevät?
Katsokaapa http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=36 Aika hurjia lukuja suomisairaaloissa verrattuna WHO:n antamiin suosituksiin.

 

jotain muuta tapaa kuin tämä puoli-istuva aennon?

Jos, niin miten suhtautuivat synnärillä?

Nelinkontin on hyvä vaihtoehto, koska siitä kätilöt silti näkevät ja pystyvät avustamaan hyvin. Jos siis haluaa hyvän asennon mutta välttää kärhämät hoitohenkilökunnan kanssa. Yllättävän huonosti kätilöt tuntevat eri ponnistusasentoja ja niiden hyötyjä/haittoja. Puoli-istuva on ehkä maailman huonoin ponnistusasento.

Joo niinpä Aika paha, että synnyttävä äiti joutuu hoitohenkilökunnan kanssa kärhämään, jos tajuaa vaatia itselleen jotain parempaa tapaa synnyttä lapsi maailmaan!

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=245

Tuolla oikealla alhaalla ihan mainitaan, että " Puoli-istuva asento on yksi HUONOIMPIA mahdollisia ponnistusasentoja, sillä silloin äiti istuu oman häntäluunsa päällä, ja estää sitä avautumasta ja tekemästä lisää tilaa lantioon."

Se on harmi, juu :/ Harkitsin vakavasti seuraavan lapsen kohdalla kotisynnytystä kun tuo Tammisaarikin suljetaan. Nyt ei kuitenkaan ole ajankohtainen asia joten en ole sen pidemmälle ajatellut.

Menin siis esikoistakin synnyttämään tietoisena siitä, että luultavasti joudun napit vastakkain puolustelemaan näkemyksiäni. Preppasin miehenkin siihen kunnolla, että on sitten minun puolellani. Mm en halunnut oksitosiinia synnytyksen jälkeen enkä halunnut jatkuvaa sydänäänten valvontaa, vain että tarkistettaisiin säännöllisin väliajoin. Tiukkana pysymällä sain asiani läpi. Lapsi syntyi luomuna, oli oikein hyvävointinen ja minulle tuli minimaalisesti vaurioita. Verenvuotokin oli aivan minimaalista vaikka verenhukalla uhkailivat kun oksitosiinia olivat laittamassa.

Tämmöisellä kulttuurilla oikeasti ajetaan äidit huonoon asemaan. Kohta lienee turvallisempaa synnyttää kotona kun sairaalassa, jenkkityyliin, kun kaikenmaailman leikkaukset ja toimenpiteet yleistyvät.

 

"Oksitosiinitipan käyttö, epiduraalipuudutus ja episiotomia, eli välilihanleikkaus ovat toimenpiteitä, joita suomalaisessa synnytystenhoidossa käytetään liikaa normaalisynnytysten hoidossa. Osasyynä tähän on varmasti myös synnyttäjien tiedonpuute, sillä toimenpiteiden ja lääkkeiden hyödyt ja haitat eivät aina ole synnyttäjien tiedossa. Normaalisynnytysten hoidossa turhia lääketieteellisiä toimenpiteitä tulisi välttää. Riskiraskauksien ja komplikaatioiden hoidossa ne tietenkin ovat tarpeellisia. "

Miksi naiset suostuvat mm. välilihan leikkaukseen? Jos ei ole tarpeellsita, niin miksi leikkelevät?
Katsokaapa http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=36 Aika hurjia lukuja suomisairaaloissa verrattuna WHO:n antamiin suosituksiin.

Suomessa hoitohenkilökuntaan luotetaan paljon. Heillä saattaakin olla paljon tietoa komplikaatioiden hoidosta, mutta niiden ehkäisystä ei kätilöillä eikä lääkäreillä näytä olevan harmainta aavistustakaan.

Kerro täällä palstallakin vastustavasi jotain lääketieteellistä toimenpidettä, synnytyksessä tai muuten, niin heti tulee kuraa niskaan kun laittaa lapsensa vaaraan...

 

Puoli-istuvassa asennossa sukanvarsissa roikkuen(kyljellään kehotettiin kokeilemaan, muttei tuntunut hyvältä). Muutama tikki, sisäpuolelle jonkin verran repeämiä. En halua enää joutua sänkyyn piuhoihin kiinni ja ponnistamaan mielestäni aivan järkyttävän huonossa asennossa (puoli-istuva), mutta jos selkä/lonkkaongelmat ovat seuraavassakin synnytyksessä läsnä, ei varmaan muuta vaihtoehtoa ole... Aika tehokkaasti toiveet kumottiin ja muutenkin jyrättiin sen yli mikä minusta olisi tuntunut "hyvältä", vaikkei mitään huolta lapsen hyvinvoinnin suhteen ollutkaan tai muita järkeviä syitä miksi minua ei olisi voitu kuunnella.

Missä sairaalassa synnytit?

SatKs

 

"Oksitosiinitipan käyttö, epiduraalipuudutus ja episiotomia, eli välilihanleikkaus ovat toimenpiteitä, joita suomalaisessa synnytystenhoidossa käytetään liikaa normaalisynnytysten hoidossa. Osasyynä tähän on varmasti myös synnyttäjien tiedonpuute, sillä toimenpiteiden ja lääkkeiden hyödyt ja haitat eivät aina ole synnyttäjien tiedossa. Normaalisynnytysten hoidossa turhia lääketieteellisiä toimenpiteitä tulisi välttää. Riskiraskauksien ja komplikaatioiden hoidossa ne tietenkin ovat tarpeellisia. "

Miksi naiset suostuvat mm. välilihan leikkaukseen? Jos ei ole tarpeellsita, niin miksi leikkelevät?
Katsokaapa http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=36 Aika hurjia lukuja suomisairaaloissa verrattuna WHO:n antamiin suosituksii

Suomessa hoitohenkilökuntaan luotetaan paljon. Heillä saattaakin olla paljon tietoa komplikaatioiden hoidosta, mutta niiden ehkäisystä ei kätilöillä eikä lääkäreillä näytä olevan harmainta aavistustakaan.

Kerro täällä palstallakin vastustavasi jotain lääketieteellistä toimenpidettä, synnytyksessä tai muuten, niin heti tulee kuraa niskaan kun laittaa lapsensa vaaraan...

LEIKKAUS, oli se mikä tahansa on aina suurempi riski keholle kuin normaali kehoon liittyvä toiminta kuten synnytys! Että mua sitten voi ottaa päästä ihmiset, jotka vastustavat luonnollista synnytystä kun miettii mitä kaikkea tuhoa voi saada aikaan puoli-istuva synnytys tai välilihan leikkaus, tai sitten epiduraali, joka heikentää supistuksia ja laskee verenpainetta. Ja siihen sitten oksitosiinitippaa...

 

Ihan vanhanaikasesti selälläni. 3 vauvaa synnyttänyt.

 

selälläni odottelin että saa ponnistaa ja sit käännyin kontille sillai että pidin sängynpäädystä kii. se autto sen verta että lapsi laskeutui aika hyvin, tunsin ku holahti alaspäi. sit kätilö pyys että käännyn takas selällee että näkee tukea välilihaa. 2 asteen repeämä ja paljon pikkurepeämiä tuli. en suostunu epparin tekoon.

 

selälläni odottelin että saa ponnistaa ja sit käännyin kontille sillai että pidin sängynpäädystä kii. se autto sen verta että lapsi laskeutui aika hyvin, tunsin ku holahti alaspäi. sit kätilö pyys että käännyn takas selällee että näkee tukea välilihaa. 2 asteen repeämä ja paljon pikkurepeämiä tuli. en suostunu epparin tekoon.

Uskotko, että kätilö halusi tukea välilihaa..... Juuri tuossa ylempänä keskusteltiin, että puoli-istuva asento on kaikken pahin asento äidille, mutta paras asento kätilölle, jotta näkee vauvan tulon....

Aika moista synnytys hommoo sanon minä.

 

kolme ekaa selällään/puoli-istuvassa asennossa. Ei pahoja repeämiä. Seuraavaksi haluaisin kokeilla jakkaraa.

 

Minulle laitettiin epiduraali, jonka jälkeen kivut kyllä katosivat ja sain levättyä, mutta vastapainoksi palelin ja tärisin, valmiiksi matala verenpaine oli varmaan tosi alhaalla, supistukset heikkenivät ja oksitosiinitippa teki olon entistä sekavammaksi (se kuinka paljon olotila johtui epiduraalista, alhaisesta verenpaineesta tai oksitosiinitipasta, mahdotonta tietää ). Ensisynnyttäjänä en osannut kyseenalaistaa mitään ja tottelin kiltisti. En halunnut olla ns. "hankala toisen työpaikalla". Vasta jälkikäteen olen ymmärtänyt miten eri tavalla eri tilanteissa olisi voitu toimia ja ymmärtänyt miten luonnotonta niinkin luonnollisesta asiasta kuin synnytys on tehty. Lapsen turvallisuutta ei saa vaarantaa, mutta tämä malli hoitaa synnytyksiä, johon omalla kohdallani törmäsin on kyllä huono kaikkien osapuolien kannalta (tai en tiedä onko malli sitten ehkäpä kätilöille "helppo" ja siksi kaiken kuulemani mukaan myös melko yleinen). Tietyt toimenpiteet ovat hyvä asia jos niille on oikeasti hyvät perusteet olemassa, mutta jotenkin ne tuntuvat olevan enemmän sääntö kuin poikkeus...

 

Puoli-istuvassa sängyllä... olisin ollut tyytyväinen siinä ns. jalat vierellä, mut kätilöt otti jalat omia kylkiään vasten vaikka niitä yritin vetää takaisin... kaikki muuten ok, repesin vähän mut ei niin että ois ollu viikkokausia kipeänä. Epiduraali vei tunnon niin etten tiennyt missä kohtaa vauva on tulossa. Hyvä mieli jäi kuitenkin =)

 

Puoli-istuvassa synnytin, taino olin suunnilleen kaksinkerroin kun vedin jalat polvista kylkiin kiinni =) Pari tikkiä sain, epparin olin kieltänyt jo paperilla JOS lapsen terveys vaan sallii, sanoin myös miehelle että jos yrittävät mua silpoa enkä sekopäissäni sitä pysty kieltämään niin puuttuu asiaan mun puolesta. Ei tehty epparia, mutta mulla oli kauhea kiire ponnistaa ettei asia tule edes puheeks Kyllä oli pitkät 19 minuuttia, olin varma että meni ainakin tunti...

Se mua ihmetyttää että mikä pakkomielle se epiduraali on laittaa kylkimakuulla? Itsellä oli helvetilliset kivut enkä pysynyt paikallani yhtään, meinasin pudota sängyltä kun sitä yritettiin iskeä selkään, lopulta sanoivat että istu siihen sängylle selkä köyryssä... Kivut hävis lähes täysin, laitoin silmät kiinni ja olin ihan liikkumatta, nautin tilanteesta kun oli suhteellisen kivuton olo... Mies kysy että sammuinko mä
Melkein itku tuli kun piti mennä takasin makuulle. Ne tosissaan yrittää makuuttaa ihmisen siellä kuoliaaks... Ja mä kun en osaa vaatia omaa parastani, nynny kun oon...