Missä olet hyvä vai oletko missään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja keskinkertainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No jos tässä nyt haetaan jotain yksittäistä taitoa jota voi harrastaa niin sanotaan sitten että piirtäminen.
Ja pysyy tuo pensselikin kädessä vaikka useimmiten haluankin tarttua ennemmin hiileen tai lyijykynään.
Valokuvaaminen on yksi intohimoni myös eivätkä ne otokset hullumpia ole.
 
Miten sinä koet keskinkertaisuuden? Häiritseekö sinua kun kaikki tuntuu olevan taitavia jossakin? Minua välillä häiritsee. Saanko kysyä millaista työtä teet ja harrastat?

Olen aika sinut keskinkertaisuuteni kanssa. Ei asia juurikaan enää häiritse.
Olen lastenhoitaja. Harrastan juoksemista ja jalkapalloa, käyn paljon keikoilla.
 
* Teen hyvää jauhelihakastiketta
* Olen aika hyvä organisoimaan
* Jonkinlainen logiikka/maalaisjärki pelaa aivokopassa
* Olen hyvä positiivisessa ajattelussa. En ole katkera tai kateellinen kenellekään mistään asiasta. En ole koskaan ollut.
 
no omasta mielestäni olen perin keskinkertainen kaikessa paitsi niissä, missä olen huono. (esim laulu ja urheilu ei luonnista lain)
No, kehtaan väittää, että osaan ottaa elämän melko rennosti. Onko se sitten taito...?

Lapset väittää, että olen kuitenkin maailman paras äiti! :D
 
Laiskottelun lahjan olen kehittänyt ihan tappiinsa.

Olin koulussa hyvä monessa aineessa, mutta kuvat ja musiikki sekä kielet sydäntäni lähinnä.
Valokuvaus on osa minua, olen kuvannut 11 vuotiaasta asti. Sekä piirtäminen ja kirjoittaminen melko tasavahvoina.
Olen hyödyntänyt näitä kaikkia entisessä työssäni. Nyt olen jäähyllä ja teen työtä vaan rahan vuoksi, joskin suunnittelen kyllä kovasti mihin käyttäisin noita vahvuuksiani vielä.

Omasta mielestäni minulla on tilannetaju ja arvostelukyky kohdallaan, eräänlainen kohtuuden ihanne sen tuo mukanaan.
Olen sovitteleva, ja haluan ehdottomasti solmia siteitä sellaistenkin ihmisten välille, jotka ovat joutuneet keskenään pahaan konfliktiin.
 
Olen hyvä monessa asiassa, ei se silti tarkoita muita parempaa. Kyllä tähän maailmaan muitakin mestarisihmisiä mahtuu.:D

Mutta kertakaikkisen mahtavia rumpuja teen.
 
Olen hyvä monessa asiassa, ei se silti tarkoita muita parempaa. Kyllä tähän maailmaan muitakin mestarisihmisiä mahtuu.:D

Mutta kertakaikkisen mahtavia rumpuja teen.

Mitä sillä rummulla voi tehdä? Voiko ottaa yhteyden tuonpuoleiseen (johon en usko)? Toisaalta, sain tuollaisen pahalta silmältä suojelevan käden ystävältäni Israelista ja ripustin sen eteiseen. Keittiössäni on jadelohikäärme ja yritän muistaa ruokkia buddhan kuvan edes kerran vuodessa. :p
 
Mie olen hyvä kokkaamaan kanaa! Ja bongaamaan pitkistäkin pätkistä tekstiä tiettyjä sanoja tai kirjoitusvirheitä nopeasti. Osaan myös sisustaa halvalla, luoda rauhallista tunnelmaa, kuunnella muiden huolia ja löytää erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ongelmiin. Jos kiinnostun jostain, olen erittäin hyvä ottamaan siitä selvää ja perehtymään siihen.

Lisäksi teen ihan superhyvää suklaaleivosta. :D
 
Mitä sillä rummulla voi tehdä? Voiko ottaa yhteyden tuonpuoleiseen (johon en usko)? Toisaalta, sain tuollaisen pahalta silmältä suojelevan käden ystävältäni Israelista ja ripustin sen eteiseen. Keittiössäni on jadelohikäärme ja yritän muistaa ruokkia buddhan kuvan edes kerran vuodessa. :p

Sinä voisit harjoittaa rummun kanssa rumpumeditaatiota, minä tehdä henkimatkoja.
 
Mä liityn tähän kastii hyvä työssä. Niin se vaan on, en ole töissä vain rahan vuoksi, vaan sen että siinä pärjään parhaiten. Matemaattiset aineet on vahvuuteni ja looginen ajattelu...ongelman ratkaisut luontuu kanssa, jostain syystä omaan hyvä kyvyn lähteä ratkomaan ongelmia loogisessa järjestyksessä ja vika-arvioita tulee harvemmin. Kyky kai hahmottaa kokonaisuuksia on sen verran hyvä että ongelmia ratkoessa ei "sekoa lankavyyhtiin".

Huonopuoli tuosta osaamisesta on se että en tahdo pystyä olemaan kotona äitinä lapsilleni. Masennus pukkaa päälle koska kotiäitiys ei kutkuttele mulla niitä aivonystyröitä jotka on mun "vahvuuteni". Liian kaavamaista ja toistuvaa, virikkees ei riitä lasten kanssa touhuilu - vaikka se tunnetasolla onkin aivan ihanaa. Mua hoitanut psykiatri asian hienosti ilmaisi: Jos koulussa on lapsi joka on edistyneempi muita - vaikkapa sitten matikassa - hän turhautuu ja alisuoriutuu kun ei saa tarpeeksi haastavia tehtäviä. Mua harmittaa tää tilanne suuresti, koska haluan olla lasteni kanssa mutta en kykene parempaa kuin korkeintaan keskinkertaiseen äitiyteen. Vaihtaisin osani milloin vaan sellaiseksi että osaisin nauttia kotiarjesta ja saisin siitä "osaamistyydytystä".
 
olen vallan loistava sotkemaan asiani, pilaamaan elämäni, kukaan ei ole siinä minua parempi.

tulen kyllä hyvänä kakkosena sitten...Mä saan sössittyä "sosiaalisen"elämäni,lainausmerkeissä siksi,että sitä ei enää ole.
Töissä yritän parhaani ja paskaa tulee niskaan melkein päivittäin.Aina ku luulen olevani hyvä jossain,niin mut pudotetaan hyvin äkkiä sinne minne kuulunkin.
Mikään ei mene putkeen,koskaan.
 
Mua kierompaa ihmistä saa hakea, osaan hakea porsaanreikiä ja käyttää niitä hyväkseni. Pystyn myös puhumaan ihmiset siten pyörryksiin ettei he tiedä mitä oikeestaan vastasin vai vastasinko mitään, mut pirun pätevältä silti kuulostan :D
 

Yhteistyössä