Missä menee raja?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja hoya bella:
Riippuu ihan tilanteesta. Kyllä äiti alkoi veljelle hakea apua kun muut kärsi jatkuvasti veljen väkivaltaisuudesta.

Me ei saada vielä mitään toimivaa apua, koska lapsi on vasta kolmevuotias. Raukka ei vaan opi joitakin asioita.
 
Minusta äidin ja isän tehtävä on taata mahdollisimman turvallinen koti lapsilleen.

Jos se ei onnistu ilman, että yksi perheenjäsen laitetaan asumaan muualle, niin se on sitten sen hinta.

Missä menee raja? En minä tiedä...mitataanko sitä vuosissa, kuukausissa, lääkärikäyntien määrässä vai missä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Me ei saada vielä mitään toimivaa apua, koska lapsi on vasta kolmevuotias. Raukka ei vaan opi joitakin asioita.

Ai, noin pieni vasta...ajattelin että 10 v tms.

Eikö häntä ole tutkittu neurologilla, psykologilla?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ??:
Onko sulla ittelläs lapsia? Jos on niin pitäs äitinä tietää eikä kysellä tyhmiä..

Kysymys oli pohtiva. Ja se tuli mieleen omasta perhetilanteesta. En tiedä kauanko jaksan katsella, kun toinen vahingoittuu toisen toheloinnista. Toinen ansaitsisi turvallisemman alun elämälleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kowalski:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Me ei saada vielä mitään toimivaa apua, koska lapsi on vasta kolmevuotias. Raukka ei vaan opi joitakin asioita.

Ai, noin pieni vasta...ajattelin että 10 v tms.

Eikö häntä ole tutkittu neurologilla, psykologilla?

On tutkittu, mutta mitään selvää kliinistä vikaa ei ole löydetty. Puheen viivästymä hänellä on, ja myös selviä aistisäätelyn häiriöitä. Turhauttaa lähinnä se, ettei opettaminen auta joissakin asioissa. Muuten oppii kyllä asioita, mutta hänelle sattuu jatkuvasti asioita, joista on vahinkoa joko muille tai itselleen. En tiedä, onko joku hahmotushäiriö tai vastaava. Mua ottaa pattiin sekin, ettei hän lainkaan ymmärrä mitä on tehnyt, jos toinen lapsi vahingoittuu hänen toimestaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
On tutkittu, mutta mitään selvää kliinistä vikaa ei ole löydetty. Puheen viivästymä hänellä on, ja myös selviä aistisäätelyn häiriöitä. Turhauttaa lähinnä se, ettei opettaminen auta joissakin asioissa. Muuten oppii kyllä asioita, mutta hänelle sattuu jatkuvasti asioita, joista on vahinkoa joko muille tai itselleen. En tiedä, onko joku hahmotushäiriö tai vastaava. Mua ottaa pattiin sekin, ettei hän lainkaan ymmärrä mitä on tehnyt, jos toinen lapsi vahingoittuu hänen toimestaan.
Voi pientä :/

Meidän pojalla oli puheen viivästymää ja sen yhteydessä raivokohtauksia. Kun alettiin käyttämään viittomia, pojan raivarit loppui. Puhekin alkoi kehittyä huimasti viittomien käyttöönoton jälkeen.

Haastavaa teillä on, sitä en epäile. Toivon sulle voimia ja jaksamista :hug:
 
Se on vanhemman tehtävä olla kokoajan sillätavoin läsnä ettei pienet lapset vahingoita itseään tai toisiaan. Siinä ei liene mitään epäselvää. 3v ei ole ollenkaan korostan OLLENKAAN vastuussa teoistaa koska on vielä aivan liian pieni ymmärtämään syy-seuraussuhteita teoistaa tavalla, että voisi olla niistä konkreettisesti vastuussa. Vastuu on siis sinulla äitinä PISTE.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kowalski:
Minkä ikäinen on se, joka vahingoittuu?

Kaksivuotias on nuorempi. Ovat aika tasaväkisiä, ja siksi leikit onkin aika vauhdikkaita. Vanhempaa joutuu jatkuvasti muistuttamaan toisen huomioimisesta; Älä mene iholle, päälle, yli, polje, potki, töni, revi... Jos vanhemmalla on kiire jonnekin, ja nuorempi on edessä, hän vaan työntää toisen pois edestä. Tänäänkin työnsi pienemmän ohi juostessaan pöytään ja huuli aukesi.

Tuntuu, että toinen ihminen on hänelle kuin esine. Saattaa tulla mutkin työntämään pois tiskialtaan edestä, kun tulee katsomaan mun tiskaamista. Jos joku ihminen on hänen tiellään, se vaan työnnetään pois tieltä. Aina vaan saa samoista asioista sanoa. Muuten ymmärtää kyllä hyvin opetettua, mutta näitä juttuja on vaikea sisäistää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras1234:
Se on vanhemman tehtävä olla kokoajan sillätavoin läsnä ettei pienet lapset vahingoita itseään tai toisiaan. Siinä ei liene mitään epäselvää. 3v ei ole ollenkaan korostan OLLENKAAN vastuussa teoistaa koska on vielä aivan liian pieni ymmärtämään syy-seuraussuhteita teoistaa tavalla, että voisi olla niistä konkreettisesti vastuussa. Vastuu on siis sinulla äitinä PISTE.

Normaalitilanteessa 3 v lapsi ei kuitenkaan pyri koko ajan satuttamaan itseään tai toisia, vaan hänet voi esim. jättää toiseen huoneeseen sisaruksensa kanssa leikkimään.

Vastuu on vanhemmilla (miksi se olisi vain äidillä?!), se on totta, mutta sitä ap kai ei ole kiistänytkään.
 
Siis sinä olisit valmis luopumaan toisesta hankalammasta lapsesta, että saisit olla rauhassa toisen helpomman lapsen kanssa?? Mitä jos sillä nuoremmallaki on jotaki hankaluutta kun on 3v? Teet sitten uuden ja annat edellisen pois??
 
Alkuperäinen kirjoittaja entä:
voisko olla autistisia piirteitä, vaikka ihan lieviäkin, nehän voi hyvin alkaa näkyä tossa iässä...

Sitä epäilin jo vuosi sitten, kun hän oli kaksivuotias. Puheterapeutti sanoi, ettei hän vaikuta kyllä autistiselta lapselta. Ja nyt hänestä onkin kehittynyt hyvin sosiaalinen, ja kontaktia ottava. Puhuu myös ahkerasti, tosin epäselvästi. Mutta silti toi toisten ihmisten huomioiminen on todella vaikeaa. Että jos ei vaikeaa autismia, niin ainakin piirteitä siihen suuntaan on...
 
Mihin pois se pitää antaa!? Laita lapsi päiväkotiin päivähoitoon, niin oppii olemaan suuremmassa ryhmässä ja ottamaan muut huomioon. Iltaisin sitten annetaan rakkautta ja rauhaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kowalski:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
On tutkittu, mutta mitään selvää kliinistä vikaa ei ole löydetty. Puheen viivästymä hänellä on, ja myös selviä aistisäätelyn häiriöitä. Turhauttaa lähinnä se, ettei opettaminen auta joissakin asioissa. Muuten oppii kyllä asioita, mutta hänelle sattuu jatkuvasti asioita, joista on vahinkoa joko muille tai itselleen. En tiedä, onko joku hahmotushäiriö tai vastaava. Mua ottaa pattiin sekin, ettei hän lainkaan ymmärrä mitä on tehnyt, jos toinen lapsi vahingoittuu hänen toimestaan.
Voi pientä :/

Meidän pojalla oli puheen viivästymää ja sen yhteydessä raivokohtauksia. Kun alettiin käyttämään viittomia, pojan raivarit loppui. Puhekin alkoi kehittyä huimasti viittomien käyttöönoton jälkeen.

Haastavaa teillä on, sitä en epäile. Toivon sulle voimia ja jaksamista :hug:

Kiitos :)

Meilläkin on raivarit hieman vähentyneet itseilmaisun paranemisen myötä. Kun vaan saisi tuon tyypin vielä ottaamaan joskus rauhallisemmin, ja katselemaan tarkemmin ympärilleen. Ajattelemaan ennen toimimista...
 
Vanhemmatkinhan sitten voivat asioihin vaikuttaa omalla käytöksellään,ja etsiä sitä vikaa välillä itsestään.
Jostainhan tuo johtuu,ja jos sitä ei ole aina ollut niin sopii miettiä mikä sen on laukaissut.

Liian usein tällaiset johtuu vana mustasukkaisuudesta,ja siitä et sitä vanhampaa aletaan syrjimään ja ootatuttaan tosien lapsen syntymän jälkeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja entä:
voisko olla autistisia piirteitä, vaikka ihan lieviäkin, nehän voi hyvin alkaa näkyä tossa iässä...

Sitä epäilin jo vuosi sitten, kun hän oli kaksivuotias. Puheterapeutti sanoi, ettei hän vaikuta kyllä autistiselta lapselta. Ja nyt hänestä onkin kehittynyt hyvin sosiaalinen, ja kontaktia ottava. Puhuu myös ahkerasti, tosin epäselvästi. Mutta silti toi toisten ihmisten huomioiminen on todella vaikeaa. Että jos ei vaikeaa autismia, niin ainakin piirteitä siihen suuntaan on...

Kaverini lapsi - todella sosiaalinen, hyvin paljon kontaktia ottava, paljon puhuva, mutta toisia heikosti huomioiva ja sääntöjä kehnommin noudattava - sai nyt 6 v iässä diagnoosiksi ADHD. On ollut 'erikoinen' lapsi jo n. vuoden vanhasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras1234:
Se on vanhemman tehtävä olla kokoajan sillätavoin läsnä ettei pienet lapset vahingoita itseään tai toisiaan. Siinä ei liene mitään epäselvää. 3v ei ole ollenkaan korostan OLLENKAAN vastuussa teoistaa koska on vielä aivan liian pieni ymmärtämään syy-seuraussuhteita teoistaa tavalla, että voisi olla niistä konkreettisesti vastuussa. Vastuu on siis sinulla äitinä PISTE.

Pitäisikö mun hengittää niiden niskaan koko ajan? Asioita sattuu, vaikka olisin ihan vieressä, koska en ehdi reagoida kaikkeen. Toki jossain määrin pystyn ehkäisemään vahinkoja lapseni tuntien. En olekaan väittänyt, että lapsi olisi vastuussa. Ja koska vastuu on minulla, niin mietin, että pitäisikö sisarukset erottaa kokonaan toisistaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Siis sinä olisit valmis luopumaan toisesta hankalammasta lapsesta, että saisit olla rauhassa toisen helpomman lapsen kanssa?? Mitä jos sillä nuoremmallaki on jotaki hankaluutta kun on 3v? Teet sitten uuden ja annat edellisen pois??

Haluan suojella nuorempaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja */*:
Mihin pois se pitää antaa!? Laita lapsi päiväkotiin päivähoitoon, niin oppii olemaan suuremmassa ryhmässä ja ottamaan muut huomioon. Iltaisin sitten annetaan rakkautta ja rauhaa.

Saa se leikkiä muiden lasten kanssa päivittäin. Päiväkotiryhmään sitä ei voi laittaa kehitysviiveensä ja aistiyliherkkyyksiensä takia.
 

Yhteistyössä