Missä menee raja laiskuuden ja syömishäiriön väillä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Minulle vihjailtiin, että minulla olisi syömishäiriö. Tai siis vihjaillaan usein. Omasta mielestä ei ole. "Pelkään" kyllä teoriassa lihomista, mutta käytännössä en tee mitään, vaikka jokunen gramma painoa tulisikin. Häviävät yleensä itsestään. Olen kyllä huono syömään, saatan koko päivän olla syömättä, kun en jaksa vaivauta laittamaan edes leipää. Olen siis laiska. Syön kyllä, jos joku muu tekee ruoan. Herkkuja syön enemmän kun laki sallii.

Tiedän, ettei ole terveellinen tapa, mutta ei kiinnosta. Nyt pohdin lähinnä tuota otsikossa olevaa kysymystä. Olen siis ihan normaalipainoinen.
 
No vähän sama täällä. On ollut joskus niin paljon ulkonäköpaineita, että olisin varmana saanut syömishäiriön aikaiseksi, jollen olisi niin laiska.

Toisaalta se laiskuus suojelee syömishäiriöltä, mutta toisaalta on huono sekin, ettei viitsi/muista syödä. Pahinta on ehkä se, ettei viitsi mennä juomaan, kun on joku jännä puuha menossa ja sitten tulee pää kipeäksi, kun on nestehukka.

Harvoin edes tulee nälän tai janon tunnetta, enemmänkin mielihaluja. Lapsena en muista että mulla ois ollut koskaan nälkä. Sit kun syön, syön mielihaluuni enkä koskaan laske syömisiäni ja sillä konstilla pysyn normaalin painoisena. Onneksi on perhe, niin täytyy pitää jonkinlaiset ruoka-ajat. Syön aina sillon, kun muutkin.

Toisaalta, jos toimertuisin syömään joka mielihaluuni, olisin pian lihava.
 
Jee, muita lapamatoja! :D

Minusta on inhaa, kun moni (anteeksi jos TAAS joku loukkaantuu) monesti ylipainoinen on ilvaillut minulle, ettei kukaan voi unohtaa syödä ja väittänyt, että olen sairas. :(

Minulla on nuorena ollut syömishäiriö, joten uskon että tunnistaisin sen kyllä. Sillon esim valehtelin syöneeni, vaik en ollut ja niin en nyt tee. Ja otan aina ruokaa jos joku tarjoaa. Ruoka ei vaan minulle ole mitään muuta kun ravintoa, jääkaapista syötäviä rippeitäkään en jaksa koskaan lämmittää, syön vaan suoraan purkista, että saan nälän pois. ;)
 
Täällä kans yksi laiska. Mulla on tosin vielä ylimäärästäkin varastossa raskauden jälkeen :whistle: Mä en tosiaan jaksa laittaa itseäni varten mitään ruokaa, vaikka nälkä olisikin. Syön sit jotain mitä sattuu kaapista löytymään tai olen syömättä. Lapsille tietysti laitan ruokaa ja syön yhdessä perheen kanssa, mut jos itelle pitäis laittaa niin ei vaan viitsi.
 
Minusta kyllä tietäisitten jos teillä olisi syömishäiriö. Mulla on ollut sekä anoreksia sekä bulimia. Nykyään voin minäkin olla päivän syömättä ja muistan vasta illalla kun heikottaa ja oksettaa, että en ole syönyt tai juonut mitään. Mutta en pakkomielteen vallassa ajattele VAIN ruokaa tai laihduttamista koko ajan. Sellaista on jos todella on syömishäiriö.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minusta kyllä tietäisitten jos teillä olisi syömishäiriö. Mulla on ollut sekä anoreksia sekä bulimia. Nykyään voin minäkin olla päivän syömättä ja muistan vasta illalla kun heikottaa ja oksettaa, että en ole syönyt tai juonut mitään. Mutta en pakkomielteen vallassa ajattele VAIN ruokaa tai laihduttamista koko ajan. Sellaista on jos todella on syömishäiriö.

Niin, mustakin se olis semmosta hirveetä taistelua ja ponnistelua koko ajan. Sen sijaan mä vaan keskityn senhetkiseen tekemiseen oikeasti, niin, ettei nälkä tule. Haluan mukavuutta mahdollisimman vähällä vaivalla ja se on mun mielestä melkeimpä vastakohta syömishäiriölle, joka on epämukavuutta epämukavuuden perään, mahd. suurella vaivalla.
 
Olen myös laiska syömään, mutta en todellakaan pelkää lihomista vaan haluaisin lihoa. Olen alipainoinen ja liian laihan näköinen. Syön kun on nälkä ja sen verran kuin tuntuu hyvältä, mutta annoskoot ovat pieniä.

En kyllä koskaan ole koko päivää syömättä, yleensä ihan hyvin syön ateriat, mutta jos on joku homma kesken, niin syöminen lykkääntyy, ja lisäksi kun olen huono kerralla syömään paljoa.. Niin laihana olen pysynyt.
 
Tuo on tosiaan jännä, kun joillakin suhtautuminen ruokaan on vähän kuin auton tankkaaminen =) Ite taas tykkään kovasti kokata..siis en osaa oikeen kokata, mutta joka päivä meillä kokkailaan jopa pariinkin otteeseen (jos olen kotona). Eli pidän syömisestä, mutta olen normipainoinen (bmi 22).

Mulla on kans se, että syön yleensä vasta illalla tai syön sen kaks kertaa päivässä. Toisaalta olen karppi, joten tämä ei häiritse yhtään. Yhteen väliin, kun en hoksannut syödä tarpeeksi, niin paino tippui..ja tällön ihmisiä hiäritsi, kun söin vaan kaks kertaa päivässä. Nyt kku syön sen, niin se ei haittaa, koska painan kuitenki selkeesti ihmisten silmille "sopivasti". Mulla on kuitenki tota lihasta, niin ilmeiessti sit herkästi alan näyttää "väärältä".

Eli ei tähän ole mitään järkevää syytä. Jos olisit vaikkapa bmin ylälaidassa, niin ihmiset ei varmaan kyselis sun syömisten perään. Saattaisivat tuhahtaa ,että syö salaattia ja muuta. Mutta jos on tavallaan sopivast kiloja, ettei näytä silmiin tikulta tai mitenkään liian hoikalta, niin selkeesti sillon on ok syödä vaikka miten. Sehän on aika hassua. Ja jotkut ihmiset kyttää tosi tarkasti, mitä toiset syö..en tiiä miks, ku ei mua ainakaan kiinnosta vaan ku se oma lautanen =D

Kannattaa kuitenkin pitää aina itseään tietyllä tapaa valmiudessa, jos tuntee, että nyt on syömisen kans ongelmia. Ja kun tätäkään tietysti ei sais kytätä itse sinällään ;) Mutta jos on syömishäiriötaustaa, niin monet ovat sanoneet, että sitä tietyllä tapaa on aina se ongelma (vaikka ei enää oliskaan..mutta samalla tavalla kuin alkoholisti vaikkapa). Mulla ei itellä oo koskaan ollut ongelmia ruuan kans, niin ei silleen oo oikein omaa kokemusta.
 
Niin siis mä en ajattele syömistä tankkauksena, vaan nimenomaan pidän siitä. Mutta houkutus pitää olla suuri, jotta se ylittää mun laiskuuden. B) En koskaan tee ruokaa, mistä en itse erityisesti pidä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Niin siis mä en ajattele syömistä tankkauksena, vaan nimenomaan pidän siitä. Mutta houkutus pitää olla suuri, jotta se ylittää mun laiskuuden. B) En koskaan tee ruokaa, mistä en itse erityisesti pidä.

En minäkään. Mutta teen siis aina ruokaa, josta pidän =D

Pakko sanoa, että ennen karppausta ite ajattelin usein ruokaa. Sisi siks ku oli nälkä. Nykyisin ei tuu ajateltua, vaikka syön vana esn kaks kertaa päivässä. Että riippuu se siitäki, miten sen aterian koostaa.

Mutta joo, kyllähän sitä itekki tulee yhtä kaveria katsottua vähän huolestuneena..hän on sis todella alipainoinen ja ruokavalio on pääasiassa karkkia. Kyllä hänellä ainakin jonkin sortin syömishäiriö on, mutta kun ei ole niin läheinen enää, niin e oikein viittis kysyä.

Että jos oot laiskuuden takia kuihtumassa pois, niin ehkä siinä voidaan ajatella, että jonkinlainen häiriö on? =D Itse en pidä nimettäin näläntunnetta kovin mukavana tilanteena.
 
Minä nimeomaan pidän syömistä tankkauksena. Ruoka ei hirveästi kiinnosta, vaikka syönkin mielelläni ja nautin siitä jos joku muu laittaa ruokaa. Mutta itseäni harvoin kiinnostaa kokata. En ikinä keksi mitä söisin kun ei tee mitään mieli. Joten ruokavalion on helposti yksipuolinen kun valitsen helpoimman vaihtoehdon. Tykkään voimakkaista mauista. Ehkä mulla vaan ei ole makuaistia... t. se jolla on ollut syömishäiriöitä
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Niin siis mä en ajattele syömistä tankkauksena, vaan nimenomaan pidän siitä. Mutta houkutus pitää olla suuri, jotta se ylittää mun laiskuuden. B) En koskaan tee ruokaa, mistä en itse erityisesti pidä.

Minä taas juuri tankkaan. :D Mutta peesaan tuota houkutus vs laiskuus. Ja todellakin, jos minun pitää valita 'ok-mutta-ei-megaherkullisen' ruoan tai nälän välillä, niin nälän valitsen. Siis jos itse joutuisin sen ruoan valmistamaan, lämmittämään tai edes jääkaapista hakemaan... ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Jee, muita lapamatoja! :D

Minusta on inhaa, kun moni (anteeksi jos TAAS joku loukkaantuu) monesti ylipainoinen on ilvaillut minulle, ettei kukaan voi unohtaa syödä ja väittänyt, että olen sairas. :(

no, minä olen ylipainoinen ja silti unohdan syödä. Saan vain sitten lisäksi ahmimiskohtauksia jotka lihottaa :( Mutta joko minulla ei ole koskaan nälkä tai sitten olen aina nälkäinen, en tiedä itsekään kumpaa. tarkoitan siis että voin hyvin olla kolme päivää syömättä tai syödä kokoajan kolme päivää jos ruokaa on tarjolla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En ikinä keksi mitä söisin kun ei tee mitään mieli. Joten ruokavalion on helposti yksipuolinen kun valitsen helpoimman vaihtoehdon.

Naulan kantaan! Sitten kun on tarpeeksi nälkä ja huono olo keitän kattilallisen makaroonia ja syön ne. Mutta en minä todellakaan mitään salaaatteja ala pilkkomaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Jee, muita lapamatoja! :D

Minusta on inhaa, kun moni (anteeksi jos TAAS joku loukkaantuu) monesti ylipainoinen on ilvaillut minulle, ettei kukaan voi unohtaa syödä ja väittänyt, että olen sairas. :(

no, minä olen ylipainoinen ja silti unohdan syödä. Saan vain sitten lisäksi ahmimiskohtauksia jotka lihottaa :( Mutta joko minulla ei ole koskaan nälkä tai sitten olen aina nälkäinen, en tiedä itsekään kumpaa. tarkoitan siis että voin hyvin olla kolme päivää syömättä tai syödä kokoajan kolme päivää jos ruokaa on tarjolla.

No tuo ei kyllä ole ihan ok... :( Pääsisitköhän jonnekin ravintoterapeutille...?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Jee, muita lapamatoja! :D

Minusta on inhaa, kun moni (anteeksi jos TAAS joku loukkaantuu) monesti ylipainoinen on ilvaillut minulle, ettei kukaan voi unohtaa syödä ja väittänyt, että olen sairas. :(

no, minä olen ylipainoinen ja silti unohdan syödä. Saan vain sitten lisäksi ahmimiskohtauksia jotka lihottaa :( Mutta joko minulla ei ole koskaan nälkä tai sitten olen aina nälkäinen, en tiedä itsekään kumpaa. tarkoitan siis että voin hyvin olla kolme päivää syömättä tai syödä kokoajan kolme päivää jos ruokaa on tarjolla.

No tuo ei kyllä ole ihan ok... :( Pääsisitköhän jonnekin ravintoterapeutille...?

olin jo hoidossa vuosia, ei kukaan osannut auttaa mitenkään. hoidoksi annettiin ohjeet syödä 5 ateriaa päivässä mutta kun joko unohdan syödä tai sitten en pysty lopettamaan kun aloitan :/
Vähän aikaa, muutaman kuukauden toimii ja sitten repsahtaa taas.
 
Hmm, ehkä teidän kantsis ostaa ees jotain valmissalaatteja jne? Ku kuulostaa vähän pelottavan yksipuoliselta jo mun silmään =) Makaronit ku ei oo mitään muuta ku tyhjää energiaa, samoin ku potut ja riisit..ravintoarvo on noissa ihan olematon.

Oletteko esim. kasvissyöjiä? Mulla itellä lähti nimettäin yli kolmen vuoden kasvissyönnillä ruokahalu..se katos ihan täysin. Sitten huolestuin, ku ei tehny enää edes SUKLAATA mieli. Ja se on sentään meikäläisen herkku. (Olin siis lakto-ovo). Nykyisin s yön lihaa ja ei tartt emiettiä miksi..tuolla keinolla kuolee =)

Ite ku tykkään oikeen ite paistella pihvejä, siis tehdä itse ne siitä lihaköntistä ym. En kuitenkaan mitenkään pitkän kaavan mukaan itsekään ruokia valmista, mutta voin nähdä vaivaa kyllä jonkin verran.

Mun silmiin ei oo siis ihan ok, että on niin laiska et syö joskus harvoin vähä makaronia..se ehkä kielii jostain muustaki ku laiskuudesta. Ainaki siitä, et kannattais ihan ajan kans tutustua siihen kokkailuun ym. Entä jos menis johonki kokkikurssille?

Mua vaan huolestuttaa tuossa se, että eihän teillä ole kehollenne antaa mitään rakennuspalikoita jne. Alkaa keho rappeutumaan vielä =D Pitää vähä pelotella jonku täällä, hei! =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Jee, muita lapamatoja! :D

Minusta on inhaa, kun moni (anteeksi jos TAAS joku loukkaantuu) monesti ylipainoinen on ilvaillut minulle, ettei kukaan voi unohtaa syödä ja väittänyt, että olen sairas. :(

no, minä olen ylipainoinen ja silti unohdan syödä. Saan vain sitten lisäksi ahmimiskohtauksia jotka lihottaa :( Mutta joko minulla ei ole koskaan nälkä tai sitten olen aina nälkäinen, en tiedä itsekään kumpaa. tarkoitan siis että voin hyvin olla kolme päivää syömättä tai syödä kokoajan kolme päivää jos ruokaa on tarjolla.

No tuo ei kyllä ole ihan ok... :( Pääsisitköhän jonnekin ravintoterapeutille...?

olin jo hoidossa vuosia, ei kukaan osannut auttaa mitenkään. hoidoksi annettiin ohjeet syödä 5 ateriaa päivässä mutta kun joko unohdan syödä tai sitten en pysty lopettamaan kun aloitan :/
Vähän aikaa, muutaman kuukauden toimii ja sitten repsahtaa taas.

Voi sinua... Juotkohan tarpeeksi? Tai liikaa? Moni sekoittaa nälä ja janon tunteen... :\
 
Alkuperäinen kirjoittaja uu:
Hmm, ehkä teidän kantsis ostaa ees jotain valmissalaatteja jne? Ku kuulostaa vähän pelottavan yksipuoliselta jo mun silmään =) Makaronit ku ei oo mitään muuta ku tyhjää energiaa, samoin ku potut ja riisit..ravintoarvo on noissa ihan olematon.

Oletteko esim. kasvissyöjiä? Mulla itellä lähti nimettäin yli kolmen vuoden kasvissyönnillä ruokahalu..se katos ihan täysin. Sitten huolestuin, ku ei tehny enää edes SUKLAATA mieli. Ja se on sentään meikäläisen herkku. (Olin siis lakto-ovo). Nykyisin s yön lihaa ja ei tartt emiettiä miksi..tuolla keinolla kuolee =)

Ite ku tykkään oikeen ite paistella pihvejä, siis tehdä itse ne siitä lihaköntistä ym. En kuitenkaan mitenkään pitkän kaavan mukaan itsekään ruokia valmista, mutta voin nähdä vaivaa kyllä jonkin verran.

Mun silmiin ei oo siis ihan ok, että on niin laiska et syö joskus harvoin vähä makaronia..se ehkä kielii jostain muustaki ku laiskuudesta. Ainaki siitä, et kannattais ihan ajan kans tutustua siihen kokkailuun ym. Entä jos menis johonki kokkikurssille?

Mua vaan huolestuttaa tuossa se, että eihän teillä ole kehollenne antaa mitään rakennuspalikoita jne. Alkaa keho rappeutumaan vielä =D Pitää vähä pelotella jonku täällä, hei! =)

Mun tekee nimenomaan usein mieli salaattia ja syön kyllä ihan terveellisesti. Silloin, kun syön. Herkkuja syön myös, mutta en varmaan kauheasti tekisi ruokia, jos ei olis perhettä, jonka takia tehdä.
 

Yhteistyössä