Missä maailmassa te elätte?? Rahakeskusteluihin viitaten!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "huhhuh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ne oikeat syöpäläiset vituttavat, eivät muut. Aamulehden viikonloppuliitteessä oli joskus kai keväällä jonkin yksinhuoltajaäidin nyyhkyhaastattelu, siitä kuinka hiton tiukkaa on. Ei minkään valtakunnan koulutusta, pari kolme lasta. Olisi saanut harjoittelijan paikan ja sen jälkeen ehkä vakityönkin, ja palkka olisi ollut harjoittelijan palkaksi hyvä, tasoa paritonnia. Ei ottanut vastaan, kun olisi mennyt 500 kuussa ulosottoon. Mieluummin loppuelämä ilmeisesti loisimassa, kuin yrittämässä kuopasta ylös. Vähintään munanjohtimet tukkoon moisilta, etteivät enempää levitä luuserigeenejään.

Vuokrat ja muut laskut päälle jää käyttistä alle 1000 euroo. Sillä vaatteet plus terveellinen ruoka ei eineksiä! Mieti sitä. Itsellä ei kovin kaksisia vaateitta! Lasten vaateisiin menee suurin osa! Ei muuten ole talvi takkia kun ei varaa, mutta oonkin erän käviä! Vaikka sähköt poikki niin selviydyn!
 
Meillä on raha-asiat ollut yleensä aina kunnossa. Perhe perustettiin miehen kanssa nuorina, kouluttamattomina ( olin 17v kun esikoista aloin odottamaan ). Koskaan ei olla sosiaalitoimiston asiakkaita oltu, lapsia nyt neljä ja naimisissakin on oltu yli 15v. Yllätys tuli reilu pari vuotta sitten, kun minulle sattui työtapaturma. Yli vuoden ensin olin sairaslomalla ja kuntoutettavana, Sen jälkeen vakuutusyhtiön heittopussina pitkän tovin. Ja olipahan vaikeuksia pitää talous kunnossa kun yhtäkkiä mulle ei tullutkaan rahaa mistään, kun vakuutusyhtiössä vaan venyi asian käsittely kuukausi tolkulla..ja kun saivat ratkastua niin taas seuraavaa hakemusta käsittelivät taas kuukausia...laskuja oli vaikea sopia kun ei ollut mitään tietoa, eikä mahdollisuutta luvata että millon rahaa tulee ja saa laskun maksettua.. Vuosi kiikuttiin niin kiikun kaakun ettei tosikaan. Toki, onhan meillä omakotitalo ( ja velkaa ) mutta se on kuitenkin omin käsin tehty ja oma koti, siitä siis hampain kynsin kiinni pidettiin. Oli monet unettomat yöt ja stressaavat päivät..
 
[QUOTE="vieras";25433459]Vuokrat ja muut laskut päälle jää käyttistä alle 1000 euroo. Sillä vaatteet plus terveellinen ruoka ei eineksiä! Mieti sitä. Itsellä ei kovin kaksisia vaateitta! Lasten vaateisiin menee suurin osa! Ei muuten ole talvi takkia kun ei varaa, mutta oonkin erän käviä! Vaikka sähköt poikki niin selviydyn![/QUOTE]

A. Miksi ei hommata koulutusta?
B. Miksi hommata lapsia, jos ei ole koulutusta/työpaikkaa?
C. Jos tarjotaan mahdollisuus saada koulutus/työ, niin miksi ei ottaa sitä vastaan, ei välttämättä käteenjäävä raha alussa lisääntyisi, mutta pitemmällä tähtäimellä ihan varmasti lisääntyisi, tulisi ulosotot maksettua (ei tuolla tyypillä mitään hirveitä olllut, joitain tonneja), ja harjoittelun jälkeen palkka lisääntyisi.
d. Miten hiton tekemistä eineksillä tässä on? Jos on vähän rahaa, niin ei kai silloin mitään eineksiä syödä? Perusraaka-aineista tulee kuitenkin halvempaa ja parempaa ruokaa, eivät ne paljoa maksa. Perunat, kotimaiset vihannekset, kaali, halvemmat (ja maultaan paremmat) lihat, silakat, muu edullisempi kotimainen kala (lahnoja joskus on kalatiskissa pari kolme euroa kg) jne jne.
 
Enimmäkseen tässä reaalitodellisuudessa :)
Opiskeluaikoina toki oli tiukkaa, mutta olen yleensä osannut suhteuttaa menot tuloihini. Ja olen aina ollut niin onnekas, että olen saanut tehdä töitä. Opiskeluaikani mm. rahoitin kesätöillä ja jakamalla mainoksia. Säästöön minulta on jäänyt rahaa aina enemmän tai vähemmän tällä menojen oikein mitoittamisella.

Jos sairastuisin vakavasti enkä pystyisi enää tekemään töitä, emme olisi kovin pahassa pulassa silloinkaan. Voisimme aina myydä tämän asunnon ja kesämökinkin. Asunnosta olen maksanut reilusti yli puolet jo pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pikkuinen Jättiläinen:
Enkä minä ymmärrä tuota ylintä lausetta, että moni ostaa sellaisia asioita mihin ei ole varaa. Miksi sitä pitäisi ymmärtää? Ennen nettiä pidin itsestään selvänä että ihmiset ostaa sen mihin on varaa, mutta näiden keskustelupalstojen kautta onkin sitten auennut, että ihmiset ostaa vaikkei todellakaan olisi varaa. Juuri tällaista köyhyyttä en ymmärrä; itse aiheutettua.. Eli olisi varaa ihan hyvään elämään, mutta sitten mokataan se sillä että ostetaan sellaista mihin ei ole varaa ja kituutetaan..
Minä taas ymmärrän oikein hyvin. Ja sen ymmärryksen olen saanut juurikin netistä. Mä olen onnekas, kun sain kasvattaa lapseni aikana, jolloin päiväkoti-ikäiset eivät vielä tienneet, että vaatteissa on olemassa merkki. Ja että sen merkin perusteella määritellään kasti, johon kuulut. Mun mielestä on ihan ymmärrettävää, että kukaan äiti ei halua oman lapsensa kuuluvan alimpaan kastiin. Tämän päivän lapsilla pitää olla statussymboleita, jotta heidän olemassaolonsa ylipäätään hyväksytään. Se aiheuttaa vähävaraisille vanhemmille joskus sietämättömiä paineita. Jos joskus sitten tuleekin vähän ylimääräistä rahaa, niin ensimmäisenä ei tule mieleen laittaa sitä säästöön. Silloin pitkään kitkutellut vanhempi päättää ostaa lapselleen jotain sellaista, mitä lapselle ei yleensä ole mahdollista ostaa...vaikka sen uudemman kännykkämallin.
 
[QUOTE="alkup.";25432298]Haluan vielä lainata yhden kohdan tuosta pitkästä "Sossusta asiaa..." -ketjusta.

Nimimerkki "Mies" toteaa: "Luulisi kaikilla olevan jemmassa pahan päivän varalle sen verran että ainakin kuukauden pärjää."

Tämä tiivistää kaiken. Missä maailmassa elää hän joka ei tiedä, että kaikilla ei todellakaan ole niin paljoa rahaa säästössä. Ja näitä ajatuksia tuntuu olevan paljon liikenteessä.[/QUOTE]

On olemassa paljonkin ihmisiä jotka voisivat kuulua niihin joilla on säästöjä jemmassa elleivät he syystä tai toisesta kuluttaisi jatkuvasti enemmän kuin todellisuudessa tienaavat ja jotka sitten palstalla ihmettelevät mitä tehdä kun rahat on loppu.
 
[QUOTE="vieras";25433412]
Mutta selitä mulle miksi ihmeessä mun pitäisi tuntea sun ym. kohtien selityksellä jotain empatiaa sua kohtaan taikka silitellä päätä. Ihmistä, joka hölmöyksissään ostaa jotain "kivaa" eikä seuraa niitä omia ostoksiaan. Ja joutuu äkilliseen rahapulaan sitä kautta-omaa syytään.[/QUOTE]

Öh, siis häh? Ei mua kohtaan tarvitsekaan tuntea empatiaa eikä silitellä päätä, mulla on asiat ihan kunnossa. Tarkoitin vain, että on inhimillistä tehdä virheitä. Moni asia on tässä maailmassa omaa syytä.

Ennemminkin peräänkuulutan taloudenhoidon opettelua ja yhteiskunnallista puuttumista holtittomuuteen ja tässäpäivässä-elämiseen. Tosin ehkä yhteiskunta ei halua luopua shoppailijoistaan...

No, kuitenkin. Monesti sellaisen shoppailuvimmankin taustalta löytyy vaikka ja mitä. Ja tuossa aikaisemmassa kirjoituksessa todettiin, että moni kokee merkkivaatepaineita. Olen itsekin huomannut saman! Köyhän lapsuuden viettäneet haluavat monesti omalle lapsellensa "hyvän lapsuuden" esimerkiksi niillä merkkivaatteilla ja krääsällä. Ei se oikein ole, mutta sellaista tapahtuu koko ajan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25433532:
Minä taas ymmärrän oikein hyvin. Ja sen ymmärryksen olen saanut juurikin netistä. Mä olen onnekas, kun sain kasvattaa lapseni aikana, jolloin päiväkoti-ikäiset eivät vielä tienneet, että vaatteissa on olemassa merkki. Ja että sen merkin perusteella määritellään kasti, johon kuulut. Mun mielestä on ihan ymmärrettävää, että kukaan äiti ei halua oman lapsensa kuuluvan alimpaan kastiin. Tämän päivän lapsilla pitää olla statussymboleita, jotta heidän olemassaolonsa ylipäätään hyväksytään. Se aiheuttaa vähävaraisille vanhemmille joskus sietämättömiä paineita. Jos joskus sitten tuleekin vähän ylimääräistä rahaa, niin ensimmäisenä ei tule mieleen laittaa sitä säästöön. Silloin pitkään kitkutellut vanhempi päättää ostaa lapselleen jotain sellaista, mitä lapselle ei yleensä ole mahdollista ostaa...vaikka sen uudemman kännykkämallin.


Tai sitten voisimme vain yrittää KASVATTAA lapsiamme ymmärtämään ettei ihmisarvo ja menestys ole tavarasta kiinni. Miksi yhteiskunnan (=yhtiöiden) pitäisi sanella meille kuinka me elämme, emmekö voisi itse pyrkiä vaikuttamaan siihen, että lapsi ei lähde mukaan kulutushysteriaan? On aika äytöntä, että lapsi pääsee sanelemaan mitä vanhemmat ostavat, vaikka ei olisi rahaa. Siihen alimpaan kastiin voi joutua vaikka olisi kuinka paljon tavaraa, kyllä sosiaaliset taidot yleensä johtavat siihen että kaverit tykkäävät lapsesta, eikä farkkumerkki. Se voi toki auttaa, mutta ei oikeasti kyllä määrittele lasten maailmassa asioita kovin pitkälle.
Enemmänkin törmään vanhempiin, joille lasten pukeminen oikean merkkisiin vaatteisiin on kuin henki ja elämä (aivan kuin lapsi iolisi jokin näyttelykoira...).
Arvot joita lapset toisintavat kouluissa ja päiväkodeissa eivät ole lasten keksimiä, vaan jos vanhempi arvostaa tavaraa, niin arvostaa tietenkin lapsikin. Tästä voi ihan titeoisesti yrittää irrottautua.

Ja tuo merkkitietoisuus... äh.. Näen työssäni paljon vähävaraisten perheiden lapsia, ja heillä on silti usein ne kalleimmat vaatteet ja uusimmat kännykät. (Ei toki aina, myös niitä löytyy, joilla ei ole varaa edes talvella pipoon).
Jotenkin, sori nyt vaan, yhdistän tuommoisen merkeillä ja tavaroilla brassailun lähinnä white trash-menoon tai korkeintaan keskiluokkaisuuteen. Parempituoloisten ja koulutettujen lasten ja aikuisten näkee harvemmin brassailevan rahalla tai tavaralla, se on vähän out of season niissä piireissä.


Köyhyydestä vielä... Se varmasti on paljolti yleensä "ei itseaiheutettua". Elinkustannuksetkin kasvavat kokoajan (esim. ruoka) ja pelkällä makaronille ei elä. Pätkätyöt yms. aihauttavat sen, että esim. ei saa asuntolainaa, joutuu maksamaan vieraan pussiinaina kallistuvan vuokran koska omaa lainaa ei saa jne.

Lisäksi ihmiset ottavat järkyn kokoisia asuntolainoja. En ymmärrä miksi kaikkien pitää asua väh. 200 neliön talossa! Itse olen ihan tyytyväinen vuokrakaksiossa, kohta kolmestaan. Nää lainat aiheuttavat varmasti maksuongelmia jos elämä menee jostain syystä sekaisin.

Ja niin... itsellä ei ainakaan olisi ollut varaa lapseen aikaisemmin kuin nyt, olen kolmekymppinen korkeasti koulutettu. Opiskeluaikoina ihmettelin, miten kouluttamattomat tutut teki monta lasta parikymppisenä ilman säästöjä. Nyt on vähän turvaa pankkitilillä, vaikkei vakityötä kummallakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja taas tää koulukiusaus;25433767:
Tai sitten voisimme vain yrittää KASVATTAA lapsiamme ymmärtämään ettei ihmisarvo ja menestys ole tavarasta kiinni. Miksi yhteiskunnan (=yhtiöiden) pitäisi sanella meille kuinka me elämme, emmekö voisi itse pyrkiä vaikuttamaan siihen, että lapsi ei lähde mukaan kulutushysteriaan? On aika äytöntä, että lapsi pääsee sanelemaan mitä vanhemmat ostavat, vaikka ei olisi rahaa. Siihen alimpaan kastiin voi joutua vaikka olisi kuinka paljon tavaraa, kyllä sosiaaliset taidot yleensä johtavat siihen että kaverit tykkäävät lapsesta, eikä farkkumerkki. Se voi toki auttaa, mutta ei oikeasti kyllä määrittele lasten maailmassa asioita kovin pitkälle.
Enemmänkin törmään vanhempiin, joille lasten pukeminen oikean merkkisiin vaatteisiin on kuin henki ja elämä (aivan kuin lapsi iolisi jokin näyttelykoira...).
Arvot joita lapset toisintavat kouluissa ja päiväkodeissa eivät ole lasten keksimiä, vaan jos vanhempi arvostaa tavaraa, niin arvostaa tietenkin lapsikin. Tästä voi ihan titeoisesti yrittää irrottautua.

Ja tuo merkkitietoisuus... äh.. Näen työssäni paljon vähävaraisten perheiden lapsia, ja heillä on silti usein ne kalleimmat vaatteet ja uusimmat kännykät. (Ei toki aina, myös niitä löytyy, joilla ei ole varaa edes talvella pipoon).
Jotenkin, sori nyt vaan, yhdistän tuommoisen merkeillä ja tavaroilla brassailun lähinnä white trash-menoon tai korkeintaan keskiluokkaisuuteen. Parempituoloisten ja koulutettujen lasten ja aikuisten näkee harvemmin brassailevan rahalla tai tavaralla, se on vähän out of season niissä piireissä.
Niin, kuka on kasvattanut ne lapset, jotka arvostelevat muita sen mukaan, mitä näillä on päällä, mitä harrastavat ja millaisella puhelimella soittavat?

Mä olen valitettavasti nähnyt sen surun, mikä on niin lapsella kuin lapsen äidilläkin, kun perheen rahat eivät yksinkertaisesti riitä siihen, että lapsi voisi tehdä samoja asioita kuin kaverinsakin. Ja olen pyrkinyt silloin tällöin toteuttamaan tällaisen lapsen toiveen jostain sellaisesta, mihin vanhemmilla ei ole varaa.

Aiheesta on muuten tehty suomalainen tutkimuskin, että teinien käytettävissä olevilla rahoilla on vaikutusta sosiaalisiin suhteisiin. Jos joudut toistuvasti sanomaan kavereillesi, että et voi lähteä mukaan, niin pian sua ei enää pyydetäkään mukaan. Aina ei voi olettaa, että kaverit maksavat.
 
[QUOTE="huhhuh";25431962]

Esimerkiksi minä yllätyn monestikin laskusta, kun en muista, mitä kaikkia laskuja on tulossa. Tai hölmöyksissäni ostan "jotain kivaa" ja seuraavana päivänä pamahtaakin lasku postilaatikkoon jostain kuukausien takaisesta asiasta. Ja mielestäni osaan hoitaa raha-asiat ihan hyvin, vaikka tiukkaa on ollutkin.

[/QUOTE]

Tämähän todistaa, ettet osaa hoitaa raha-asioitasi hyvin.

Olen itsekin opiskellut, ottanut opintolainaa ja maksanut velat pois. Työtä tekemällä.
 

Yhteistyössä