Missä iässä et itse enää tekisi lapsia?

[vieras]

NinaTT, kyllä meni nyt pisteet. Sä vaahtoat lasten parhaasta ja sitten toteat, että teet ehkä seuraaavan(kin?) ilman miestä/parisuhdetta. Voi, voi. Ehkä sunkin pitäis kasvaa pari vuotta lisää, hoitaa ne opiskelut pois alta, kokeilla työelämää ja sitten harkita uudelleen lisälapsia.

Mä kipuilen täällä avioeroani ja sitä, että lapset joutuvat kasvamaan ilman ydinperhettä ja ihan sen tuskan takia olisin välillä valmis palaamaan vaikeaan avioliittooni takaisin. Olen yhden kasvattanut yksin ja kaksi osittain avioliitossa, joten tiedän mistä puhun. Sä et nyt ajattele lasten parasta, vaan omia halujasi

 

[pohdiskelija-mamma]

Itse oon ajatellut, että 37-v jälkeen en enää alkais toivomaan lisää lapsia. Nyt oon 34-v ja kahden lapsen äiti. Voi olla, että ikä tulee vastaan ja meille ei tule enää lapsia, näinkin on hyvä, perhe tuntuu kokonaiselta. Jos edes ajattelisin kolmatta, haluaisin, että esikoinen (3,5 v) olis jo kouluikäinen ja että itse olisin ehtinyt olla työelämässäkin taas välillä, joten otollinen aika varmaan loppuu kesken. Mutta voihan se olla, että 37-veenä tuntee itsensä sisäisesti ihan nuoreksi... niin kuin ainakin nyt vielä, huom, huom! Ja rima siirtyy kauemmaksi. Mutta toisaalta, en ehkä jaksaisi enää 40+ uutta vauvaa-aikaa valvomisineen ja sitä "käsityötä"?

 

[vieras]

yli 25v ei enää! sillo on vielä nuori ja jaksaa hoitaa.

Samaa mieltä

 

[vieras]

Jännää miten moni on ajatellut jo nuorena tekevänsä lapset nuorena...itselläni oli parikymppisenä mielessä ihan muut asiat kuin perheen perustaminen (opiskelu, hyvä työ, matkustelu, "vapaan" elämän vietto...) Silloin sanoin, että ei missään nimessä lapsia ENNEN kolmeakymppiä. Vaan toisin sitten kävi kun rakas yllätys ilmoitteli tulostaan jo aikaisemmin ja pisti suunnitelmat uusiksi, kuten elämässä toisinaan käy.... =)

Nyt 30-vuotiaana taidan olla valmis toivomaan toista tässä muutaman vuoden sisään. Ehkä 40 olisi minulle sellainen yläikäraja, mutta sittenpä sen näkee, ei voi tietää vielä miltä kymmenen vuoden päästä tuntuu! Oma äitini oli muuten lähes 40-vuotias kun minä synnyin.

 

[Dynamiitti]

No ei mun tarvii parisuhteessa olla tehdäkseni lapsia
:xmas:

En mä halua pistää koko elämääni paussille siks aikaa, että löytäsin miehen. Jos ei tää mikä nyt on harkinnassa nappaa yhtään, niin suattaapi olla, että teen ainakin seuraavan lapsen yksin. Tai en ihan yksin, mutta siis parisuhteen ulkopuolella.

Minulla vähän samansuuntaiset ajatukset.. luonnollisestikin kun olen JO tilanteessa että odotan kolmatta lasta parisuhteen ulkopuolella. Sitä ennen olin 10 vuotta suhteessa. Ei tämä ollut mikään suunniteltu lapsi mutta ihan iloinen asia kuitenkin on.

Ehtiihän sitä aina välillä opiskella ja tehdä töitäkin. Olen itse sitä mieltä myös että lapset on hyvä tehdä nuorena. Itse kun olen iäkkään äidin kasvattama niin tiedän ettei se ole kovin herkkua. Äiti tosiaan halusi ensin luoda uran ja sitten tehdä lapset viime hetkillä kun niitä vielä sai. Minä olen sitten täysin päinvastainen tapaus.

 

[kaalimaan vartija]

En aio tehdä lapsia yli 3kymppisenä!

en mäkään. tän olen päättänyt jo nuorena

Sama!!

Näin mäkin joskus ajattelin, mutta elämä ei aina kulje niitä yksinkertaisia ja selviä reittejä.... Kolme tein ennen kolmeakymppiä ja ajattelinkin jo jossain vaiheessa että se oli sitten siinä. Mutta mutta.... no onneksi saatiin tämä meidän iltatähtönen kun olinkin JO 33. Saa nyt nähdä halutaanko tuolle vielä kaveri. :xmas:

 

[kaalimaan vartija]

40+

Itse olen vanhan äidin tytär (iltatähti, iso ikäero sisaruksiin) ja voin kertoa, että se ei ole kivaa.

Kuinka iso ikäero teillä on?

 

[Yksvaan]

45-50. Itse vielä yhtä kuumeilen, seuraavaksi 41 mittarissa

 

[vieras]

Itse kun olen iäkkään äidin kasvattama niin tiedän ettei se ole kovin herkkua. Äiti tosiaan halusi ensin luoda uran ja sitten tehdä lapset viime hetkillä kun niitä vielä sai.

Ihan mielenkiinnosta, millä tavalla ei ollut herkkua? Oma äitini oli 38-vuotias kun synnyin, eikä ole vielä ikinä käynyt mielessäkään että se olisi ollut huono juttu minun kannaltani... =)

 

[Dynamiitti]

Itse kun olen iäkkään äidin kasvattama niin tiedän ettei se ole kovin herkkua. Äiti tosiaan halusi ensin luoda uran ja sitten tehdä lapset viime hetkillä kun niitä vielä sai.

Ihan mielenkiinnosta, millä tavalla ei ollut herkkua? Oma äitini oli 38-vuotias kun synnyin, eikä ole vielä ikinä käynyt mielessäkään että se olisi ollut huono juttu minun kannaltani... =)

Oma kokemukseni äitini kasvatustavasta oli että mentiin sieltä mistä aita oli matalin. Aineellista hyvinvointia oli kyllä yli äyräiden mutta äiti oli henkisesti jokseenkin etäinen ja väsynyt. Ei kestänyt omien sanojensa mukaan kovin herkästi lapsen kiukuttelua vanhemmalla iällä. Mm. antoi syödä mieluummin tuttia lohdukkeeksi 5-vuotiaaksi asti kuin olisi vaivautunut lohduttamaan ym. Kyllä äiti olisi varmasti halunnut tehdä lapset aiemmin. Vähän sellaista sävyä olen aistinut..

Oma johtopäätös on ollut siis että lapset ovat olleet äidilleni pakkopulla. Minulle nousi jo varhain halu saada lapset nuorena ja asiaan paremmin motivoituneena. Äidillä oli lasten lisäksi melko korkea virka hoidettavana ja työt tulivat välillä kotiinkin. En kokenut itse sitä positiivisena asiana.

 

[Sirkkeli]

No täytän syksyllä 37 v., ja lapset jäi tuohon yhteen. Mutta se ei kylläkään johdu iästä, vaan siitä kun ei ole miestä ja kroppakin reistailee melko lailla.

 

[vieras]

Itse kun olen iäkkään äidin kasvattama niin tiedän ettei se ole kovin herkkua. Äiti tosiaan halusi ensin luoda uran ja sitten tehdä lapset viime hetkillä kun niitä vielä sai.

Ihan mielenkiinnosta, millä tavalla ei ollut herkkua? Oma äitini oli 38-vuotias kun synnyin, eikä ole vielä ikinä käynyt mielessäkään että se olisi ollut huono juttu minun kannaltani... =)

Oma kokemukseni äitini kasvatustavasta oli että mentiin sieltä mistä aita oli matalin. Aineellista hyvinvointia oli kyllä yli äyräiden mutta äiti oli henkisesti jokseenkin etäinen ja väsynyt. Ei kestänyt omien sanojensa mukaan kovin herkästi lapsen kiukuttelua vanhemmalla iällä. Mm. antoi syödä mieluummin tuttia lohdukkeeksi 5-vuotiaaksi asti kuin olisi vaivautunut lohduttamaan ym. Kyllä äiti olisi varmasti halunnut tehdä lapset aiemmin. Vähän sellaista sävyä olen aistinut..

Oma johtopäätös on ollut siis että lapset ovat olleet äidilleni pakkopulla. Minulle nousi jo varhain halu saada lapset nuorena ja asiaan paremmin motivoituneena. Äidillä oli lasten lisäksi melko korkea virka hoidettavana ja työt tulivat välillä kotiinkin. En kokenut itse sitä positiivisena asiana.

Ok, ikävää että teillä näin. :flower:

 

[Menee nuori muija panolle]

NinaTT, kyllä meni nyt pisteet. Sä vaahtoat lasten parhaasta ja sitten toteat, että teet ehkä seuraaavan(kin?) ilman miestä/parisuhdetta. Voi, voi. Ehkä sunkin pitäis kasvaa pari vuotta lisää, hoitaa ne opiskelut pois alta, kokeilla työelämää ja sitten harkita uudelleen lisälapsia.

Mä kipuilen täällä avioeroani ja sitä, että lapset joutuvat kasvamaan ilman ydinperhettä ja ihan sen tuskan takia olisin välillä valmis palaamaan vaikeaan avioliittooni takaisin. Olen yhden kasvattanut yksin ja kaksi osittain avioliitossa, joten tiedän mistä puhun. Sä et nyt ajattele lasten parasta, vaan omia halujasi

Kuule äidin halut, on myös lasten paras. Jos äiti kärsii, lastenkaan ei ole hyvä olla.
Sä nyt vaan puhut OMISTA HALUISTAS!

 

[Hyvin menee joillain]

Pikkusiskollani oli 19vuotiaana kolme lasta, jotka on jo 18v täyttäneet. Nuorikin äiti voi pärjätä maailmassa.

 

[Dynamiitti]

Itse kun olen iäkkään äidin kasvattama niin tiedän ettei se ole kovin herkkua. Äiti tosiaan halusi ensin luoda uran ja sitten tehdä lapset viime hetkillä kun niitä vielä sai.

Ihan mielenkiinnosta, millä tavalla ei ollut herkkua? Oma äitini oli 38-vuotias kun synnyin, eikä ole vielä ikinä käynyt mielessäkään että se olisi ollut huono juttu minun kannaltani... =)

Oma kokemukseni äitini kasvatustavasta oli että mentiin sieltä mistä aita oli matalin. Aineellista hyvinvointia oli kyllä yli äyräiden mutta äiti oli henkisesti jokseenkin etäinen ja väsynyt. Ei kestänyt omien sanojensa mukaan kovin herkästi lapsen kiukuttelua vanhemmalla iällä. Mm. antoi syödä mieluummin tuttia lohdukkeeksi 5-vuotiaaksi asti kuin olisi vaivautunut lohduttamaan ym. Kyllä äiti olisi varmasti halunnut tehdä lapset aiemmin. Vähän sellaista sävyä olen aistinut..

Oma johtopäätös on ollut siis että lapset ovat olleet äidilleni pakkopulla. Minulle nousi jo varhain halu saada lapset nuorena ja asiaan paremmin motivoituneena. Äidillä oli lasten lisäksi melko korkea virka hoidettavana ja työt tulivat välillä kotiinkin. En kokenut itse sitä positiivisena asiana.

Ok, ikävää että teillä näin. :flower:

Niin, on kai siinä tullut vähän itsesyytöksiäkin että olenko ollut tavallista vaikeampi lapsi? Aina olen ollut melko kapinallinen ja taistellut perinteisiä odotuksia vastaan. Toisaalta kapinahengen herättivät kai äitini mustavalkoiset ja ankarat uskovaisperiaatteet. Isäni on ollut ihan eri maata, vaikka uskovainen hänkin. Ei kai siis ikäkään ole täysin syynä äidin flegmaattisuuteen kasvattajana vaan hänen luonne ja elämänhistoria. Äiti oli hyvin pedanttinen ja perfektionistinen persoona kaikessa muussa muttei jaksanut panostaa oikein lastenhoitoon henkisesti. Hoiti kaiken välttämättömän, muttei juurikaan yhtään enempää.

 

[juu]

Itse kun olen iäkkään äidin kasvattama niin tiedän ettei se ole kovin herkkua. Äiti tosiaan halusi ensin luoda uran ja sitten tehdä lapset viime hetkillä kun niitä vielä sai.

Ihan mielenkiinnosta, millä tavalla ei ollut herkkua? Oma äitini oli 38-vuotias kun synnyin, eikä ole vielä ikinä käynyt mielessäkään että se olisi ollut huono juttu minun kannaltani... =)

Oma kokemukseni äitini kasvatustavasta oli että mentiin sieltä mistä aita oli matalin. Aineellista hyvinvointia oli kyllä yli äyräiden mutta äiti oli henkisesti jokseenkin etäinen ja väsynyt. Ei kestänyt omien sanojensa mukaan kovin herkästi lapsen kiukuttelua vanhemmalla iällä. Mm. antoi syödä mieluummin tuttia lohdukkeeksi 5-vuotiaaksi asti kuin olisi vaivautunut lohduttamaan ym. Kyllä äiti olisi varmasti halunnut tehdä lapset aiemmin. Vähän sellaista sävyä olen aistinut..

Oma johtopäätös on ollut siis että lapset ovat olleet äidilleni pakkopulla. Minulle nousi jo varhain halu saada lapset nuorena ja asiaan paremmin motivoituneena. Äidillä oli lasten lisäksi melko korkea virka hoidettavana ja työt tulivat välillä kotiinkin. En kokenut itse sitä positiivisena asiana.

Ok, ikävää että teillä näin. :flower:

Niin, on kai siinä tullut vähän itsesyytöksiäkin että olenko ollut tavallista vaikeampi lapsi? Aina olen ollut melko kapinallinen ja taistellut perinteisiä odotuksia vastaan. Toisaalta kapinahengen herättivät kai äitini mustavalkoiset ja ankarat uskovaisperiaatteet. Isäni on ollut ihan eri maata, vaikka uskovainen hänkin. Ei kai siis ikäkään ole täysin syynä äidin flegmaattisuuteen kasvattajana vaan hänen luonne ja elämänhistoria. Äiti oli hyvin pedanttinen ja perfektionistinen persoona kaikessa muussa muttei jaksanut panostaa oikein lastenhoitoon henkisesti. Hoiti kaiken välttämättömän, muttei juurikaan yhtään enempää.

Tuskin olet ollut sen vaikeampi lapsi kuin kukaan muukaan. Kaikille ei vain äidin rooli sovi. Ja vaikka olisit ollutkin vaikea niin lapsen tehdessään ottaa sen riskin ettei se tulokas välttämättä ole mikään hellantelttu joka osaa aina käyttäytyä, on aina kiltti ja kohtelias, eikä murrosikääkään tule ollenkaan.

Itselläni on ollut myös vanhat vanhemmat ja pitkään kipuilin että miten voisin tehdä omalle lapselle saman?!?
Sitten ajattelin tarkemmin että kaikki ne joiden toivoin mielummin olevan minun äitini eivät olleetkaan nuorempia kuin äitini.
Enkä ikipäivänä kohtelisi yhtään elollista olentoa niin kuin minua kohdeltiin.
Äitini ei vain koskaan olisi pitänyt saada lapsia.

 

[JKL]

Itse olen 20-vuotias, ja minulla on vuoden ikäinen lapsi. Ja tahtoisin 2-3 lasta, aika lyhyellä ikäerolla, eli 25v. on mulla tällä hetkellä takarajana.... i hope so.

 

[vieras]

40v.->

 

[vieras]

Itse kun olen iäkkään äidin kasvattama niin tiedän ettei se ole kovin herkkua. Äiti tosiaan halusi ensin luoda uran ja sitten tehdä lapset viime hetkillä kun niitä vielä sai.

Ihan mielenkiinnosta, millä tavalla ei ollut herkkua? Oma äitini oli 38-vuotias kun synnyin, eikä ole vielä ikinä käynyt mielessäkään että se olisi ollut huono juttu minun kannaltani... =)

Oma kokemukseni äitini kasvatustavasta oli että mentiin sieltä mistä aita oli matalin. Aineellista hyvinvointia oli kyllä yli äyräiden mutta äiti oli henkisesti jokseenkin etäinen ja väsynyt. Ei kestänyt omien sanojensa mukaan kovin herkästi lapsen kiukuttelua vanhemmalla iällä. Mm. antoi syödä mieluummin tuttia lohdukkeeksi 5-vuotiaaksi asti kuin olisi vaivautunut lohduttamaan ym. Kyllä äiti olisi varmasti halunnut tehdä lapset aiemmin. Vähän sellaista sävyä olen aistinut..

Oma johtopäätös on ollut siis että lapset ovat olleet äidilleni pakkopulla. Minulle nousi jo varhain halu saada lapset nuorena ja asiaan paremmin motivoituneena. Äidillä oli lasten lisäksi melko korkea virka hoidettavana ja työt tulivat välillä kotiinkin. En kokenut itse sitä positiivisena asiana.

Hei, mun äitini sai mut parikymppisenä ja olen 100% varmuudella vahinkolapsi , äiti on tämän suoraan sanonut. Olen myös kokenut olevani pakkopullaa ja este koko elämäni. Lastenlapsistakaan ei äitini osaa nauttia, ei vaan ole yhtään äitityyppiä. Kaverillani on ihan eri kokemukset, hänen äitinsä oli kans 38, hänet saadessaan, mutta toivottu lapsi ja tosi ihana suhde hänellä onkin äitinsä kanssa.

 

[Phoebsi]

Kolmenkympin jälkeen en enää halua lapsia tehdä.

 

[Ultramariini]

Olen saanut lapseni niin myöhään, että monen takaraja on ylitetty.
Oma henkinen "takarajani" oli 35v. Siihen mennessä olin saanut kaksi lasta 32 (lähempänä jo 33v)
ja 34v (melkein 35v). Mutta ylitin rajan ja sain vielä 37v. yhden lapsen :heart:

 

[Non compos mentis]

Lopetin lapsenteon 23 vuoden iässä.

 

[tinni]

no... mun kolmenkympin kriisi on huomenna 2kk... ja ite täytin kuun alussa 31. eli tavallaan raja 30v kun silloin toi viimeinen syntyi.

eli nyt on meitin lapsi luku täynnä ja kolme viikaria on riittävästi.

 

[peräkylästä päivää]

30 oli ensimmäinen takaraja mutta nyt olen 29 ja viellä 3. haaveilen mutta miehen lämmittämiseen menee viellä tovi jos ei toinen niin pakko siirtää takarajaa varmaan 35 =) siihen mennessä jos ei lämpene niin sit jää lapsiluku kahteen poikaan...

 

[vieras]

40+ en enää ois tehnyt,kuopuksen sain piirun verran ennen kun täytin 39 v ja ei tosiaan enää lapsia mulle