?
....
Vieras
Kummallista... Ehkä sinä olet jotenkin arka, epävarma ja muut jättää sen takia huomiotta. Mulla oli sillälailla nuoruudessa. Et sä kyllä kirjotustes perusteella vaikuta miltään pissapäältä.
A
a.p.
Vieras
No ehkä jos ulkokuorta ajattelee, niin hiuksia en oikein jaksa laittaa. Kampaajalla käyminen on minusta liian kallista ja muutenkin kärsimystä. Muuten laitan kyllä naamani kuntoon ja vaatteet, mutta tukka nyt vaan on. Joskus jaksan vähän föönata tai suoristaa. Ehkä se on sitten mun tukka...
Mutta kyllä sen tietysti itsekin huomaa, että kun tietää että ulkokuori on ihan kunnossa niin mieli on muutenkin varmempi. Mutta jotenkin... voiko se nyt olla tuosta kiinni. En minä itsekään ole kiltti kauniille ja ilkeä vähemmän kauniille.
R
Rteteff
Vieras
Koita kysyä niiltä ystäviltäsi ja mieheltäsi, että voisko he rehellisesti sanoa mikä heidän mielestään mättää. Mutta ehkä he eivät näe sussa mitään "vikaa" jos kerran ovat kanssasi. En kyllä osaa arvata mikä mättää. Kirjoitustesi perusteella vaikutat ihan ok:lta 
Mita jos olet liian kiltti siina mielessa, etta et tuo mitaan omia mielipiteita jne julki, eli myotailet vaan toisia silloin kun jotain sanot? Se on tosi tylsaa. Sellaisten ihmisten kanssa ei jaksa paljon jutella, eika jaksa ihmisenakaan niin kamalasti kiinnostaa, jos kaikki on vaan ymparipyoreeta ja harmaata ja puheenaiheet ja mielipiteet on aina jotain yleista yhta tyhjan kanssa...
Ihan arvaus vaan, mika voisi mattaa.
Ihan arvaus vaan, mika voisi mattaa.
A
a.p. täällä vieläkin
Vieras
Voihan se sitäkin olla. Joskus kyllä jätän asioita sanomatta, jos ajattelen että mielipiteeni ovat jotenkin liian erilaisia kuin muiden. Tai riippuu ihan seurasta. Tykkään kyllä keskustelusta ja kaipaan hirveästi sellaista vapaata ajatusten vaihtoa, jossa ei tarvitse pelätä, että toinen loukkaantuu jos ollaan asioista eri mieltä. Mutta sitten kaikki taas ei tykkää sellaisesta ja jotenkin pitää olla tarkka aiheissa. Ehkä en osaa oikein sitten lukea ihmisiä, että tajuaisin mitä kannattaa sanoa ja mitä välttää kenenkin kanssa, ja siksi olen liian neutraali.
U
"uneton"
Vieras
kerrohan jotain ittestäs sitten yön kunniaksi, jos vielä olet täällä. tiedätkö itse kuka ja mikä olet? mimmoinen on kasvuympäristösi? katsotko ihmisiä päin, oletko kiinnostunut, haluatko tietää keitä he ovat?
jotenkin vaikea saada kiinni, minkälainen ihminen mahdat olla. ehkä jotenkin niin, että yhdessä vastauksessa tulee eri kuva kuin seuraavassa? kameleontin vikaa?
jotenkin vaikea saada kiinni, minkälainen ihminen mahdat olla. ehkä jotenkin niin, että yhdessä vastauksessa tulee eri kuva kuin seuraavassa? kameleontin vikaa?
A
a.p.
Vieras
[QUOTE="uneton";25848872]kerrohan jotain ittestäs sitten yön kunniaksi, jos vielä olet täällä. tiedätkö itse kuka ja mikä olet? mimmoinen on kasvuympäristösi? katsotko ihmisiä päin, oletko kiinnostunut, haluatko tietää keitä he ovat?
jotenkin vaikea saada kiinni, minkälainen ihminen mahdat olla. ehkä jotenkin niin, että yhdessä vastauksessa tulee eri kuva kuin seuraavassa? kameleontin vikaa?[/QUOTE]
No en nyt halua kovin tarkasti kertoilla asioita. Erikoista, että tulee eri kuva vastauksista. Mistähän moinen, onko kirjoitustyylissä jotain eroa vai ristiriitoja sisällössä vai onko tullut jotain yllättäviä asioita, jos olet luonut minusta toisenlaisen kuvan... no, ei tarvitse vastata näihin.
En ole ehkä niin kiinnostunut ihmisistä, kuin muut. Esim. nimet ei jää helposti mun mieleen, eikä oikein kasvotkaan ainakaan ensinäkemältä. Enkä tiedä esim. naapureiden asioita. Niin, jos mä sitten vaan vaikutan siltä että mua ei kiinnosta muut... olen mä tätäkin joskus miettinyt ja kokeillut ihan tosissani kiinnostua jostain ihmisestä. Oikein keskittynyt ja käyttänyt energiani siihen että ollut läsnä kun juttelen. Kuunnellut ihan tarkkaan mitä hän sanoo, enkä miettinyt vaan seuraavaa omaa kommenttia. Mutta jotenkin se on helpompaa kun on kahdestaan jonkun kanssa, porukassa jotenkin ajatus hämärtyy.
Onkohan mulla sitten joku adhd tai joku muu häiriö...
jotenkin vaikea saada kiinni, minkälainen ihminen mahdat olla. ehkä jotenkin niin, että yhdessä vastauksessa tulee eri kuva kuin seuraavassa? kameleontin vikaa?[/QUOTE]
No en nyt halua kovin tarkasti kertoilla asioita. Erikoista, että tulee eri kuva vastauksista. Mistähän moinen, onko kirjoitustyylissä jotain eroa vai ristiriitoja sisällössä vai onko tullut jotain yllättäviä asioita, jos olet luonut minusta toisenlaisen kuvan... no, ei tarvitse vastata näihin.
En ole ehkä niin kiinnostunut ihmisistä, kuin muut. Esim. nimet ei jää helposti mun mieleen, eikä oikein kasvotkaan ainakaan ensinäkemältä. Enkä tiedä esim. naapureiden asioita. Niin, jos mä sitten vaan vaikutan siltä että mua ei kiinnosta muut... olen mä tätäkin joskus miettinyt ja kokeillut ihan tosissani kiinnostua jostain ihmisestä. Oikein keskittynyt ja käyttänyt energiani siihen että ollut läsnä kun juttelen. Kuunnellut ihan tarkkaan mitä hän sanoo, enkä miettinyt vaan seuraavaa omaa kommenttia. Mutta jotenkin se on helpompaa kun on kahdestaan jonkun kanssa, porukassa jotenkin ajatus hämärtyy.
Onkohan mulla sitten joku adhd tai joku muu häiriö...
U
"uneton"
Vieras
jos sulla on taustassa jotain erikoista, niin kyllähän semmoinen vaikuttaa. taidat kyllä olla todella pidättyväinen, jos et yhtään tiedä mitä muut sinusta ajattelevat, vaikka kuitenkin on mies ja ystäviäkin.
jos asia oikeasti kiinnostaa, mikset mene juttelemaan jollekin alan ihmiselle ja kyselemään, onko sussa jotain omituista ja mitä se voisi sitten olla.
viihdytkö nahoissasi? kirjoitat, että pärjäät, mutta nautitko myös?
jostain syystä mulla tulee mieleen asperger, en tiedä miksi. ehkä justiin tuon takia, että jotenkin tuntuu että ei saa otetta. tavallaan vastaat tunnollisesti, mutta mietin että jotenkin oudonkin asiallisesti, ja ihmettelen että mahtaako se tunnevuorovaikutus toimia. luulisin, että tuo on aika harvinaista kuitenkin, että ei ole oikein mitään käsitystä siitä, miten toiset itsen kokevat.
eikä tosiaan tämä ole mitään diagnoseeraamista saati loukkaamista, tuli vain mieleen vaihtoehtona. ja jos jostain asperger-tyyppisestä olisi kysymys, niin kuvittelisin, että nykyaikana asiasta olisi diagnoosikin tehty. paitsi tietysti, jos olet kasvanut jotenkin heitteillä.
jos asia oikeasti kiinnostaa, mikset mene juttelemaan jollekin alan ihmiselle ja kyselemään, onko sussa jotain omituista ja mitä se voisi sitten olla.
viihdytkö nahoissasi? kirjoitat, että pärjäät, mutta nautitko myös?
jostain syystä mulla tulee mieleen asperger, en tiedä miksi. ehkä justiin tuon takia, että jotenkin tuntuu että ei saa otetta. tavallaan vastaat tunnollisesti, mutta mietin että jotenkin oudonkin asiallisesti, ja ihmettelen että mahtaako se tunnevuorovaikutus toimia. luulisin, että tuo on aika harvinaista kuitenkin, että ei ole oikein mitään käsitystä siitä, miten toiset itsen kokevat.
eikä tosiaan tämä ole mitään diagnoseeraamista saati loukkaamista, tuli vain mieleen vaihtoehtona. ja jos jostain asperger-tyyppisestä olisi kysymys, niin kuvittelisin, että nykyaikana asiasta olisi diagnoosikin tehty. paitsi tietysti, jos olet kasvanut jotenkin heitteillä.
V
"vieras"
Vieras
minullakaan ei ole aavistustakaan miten muut minut kokevat. Jään usein ulkopuoliseksi koska olen niin arka menemään mukaan. Toisaalta monet miehet pitävät minusta koska huumorintajuni on hyvä, mutta suhteet eivät ikinä ala koska olen todella arka ja tunnen etten kelpaisi kenellekään.
V
"vieras"
Vieras
Mullekin tuli tuo asperger mieleen, toki vaikea näin pelkän kirjoituksen perusteella päätellä.
http://www.autismiliitto.fi/tietopankki/diagnoosi_ja_seulonta/asperger-oireyhtyman_piirteita
http://www.autismiliitto.fi/tietopankki/diagnoosi_ja_seulonta/asperger-oireyhtyman_piirteita
K
Ketkupolkka ei jaksa kirjautua
Vieras
Jaa-a.. Kuulostaa aika paljon minulta.
Mulla on kanssa ollut tuollainen ongelma aina, ja olen sitä yrittänyt miettiä, että mistä se johtuu. En ole siihen ihan tarkkaa syytä löytänyt.. Olen tullut siihen tulokseen, että se vaan on joku juttu mikä pitää hyväksyä.
Mulla on näin, että saatan tutustua ihmisiin toisinaan helpostikin, mutta sitten ne kaveruussuhteet aina jää. Ilmeisesti olen liian tylsä tai jotain..
Sitten mulla on monesti semmoinen olo, että ihmiset katsoo / kohtelee minua jotenkin halveksivasti tai alentuvasti.
Mulla on kanssa ollut tuollainen ongelma aina, ja olen sitä yrittänyt miettiä, että mistä se johtuu. En ole siihen ihan tarkkaa syytä löytänyt.. Olen tullut siihen tulokseen, että se vaan on joku juttu mikä pitää hyväksyä.
Mulla on näin, että saatan tutustua ihmisiin toisinaan helpostikin, mutta sitten ne kaveruussuhteet aina jää. Ilmeisesti olen liian tylsä tai jotain..
Sitten mulla on monesti semmoinen olo, että ihmiset katsoo / kohtelee minua jotenkin halveksivasti tai alentuvasti.
S
sama juttu
Vieras
Itsekin olen ihminen, joka ei tahallisestii loukkaa ketään (paitsi jos joku tahallisesti loukkaa tai väheksyy minua, yritän puolustautua) tai yritä jättää ketään ulkopuolelle. Jos huomaan että joku ei osallistu, yritän ottaa mukaan jne. Eli yritän ollla kunnollinen ihminen. En kiusaaja.
Mutta en ole suosittu. Itse ajattelen sen johtuvan sitä, että olen hirveän itsekeskeinen. Olen kiinnostunut pääasiassa omista asioistani. En siis osaa tai jaksa aina kuunnella muita, tosissani. Kuulun todennäköisesti niihin, jotka kuuntelevat kärsimättömästi toisia päästäkseen puhumaan omia asioitaan.
toisaalta en ole koskaan ollut yksinäinen. En siis tarvitse toisia ihmisiä kovin paljon. Minä kaipaan ja vaadin paljon yksinoloa, ja kun olen perustanut perheen, ne 3 ihmsisuhdetta, jotka siitä on seurannut, vaativat jo hirveän ison osan energiastani, joka minulla on antaa muille ihmisille.
En ollenkaan pelkää että lasten lähdettyä jäisin yksin. Olen aina ollut kykenevät löytämään ihmisiä ja saamaan seuraa, kun olen sitä halunnut. Niin tumpelo siis en ole kuitenkaan, että en halutessani osaisi lähestyä tai pyytää ihmisiä tekemään jotain kanssani.
Vaikka vaadin paljon yksinoloa pidän silti itseäni melko sosiaalisena, koska tykkään keskustella ja osaan keskustella melkein kaikkien kanssa ja melkein kaikesta. siis tuttavatasolla. Seuraan aikaa, luen lehtiä jne. Mutta ystäviä en pysty kovin montaa pitämään kska en jaksa muita ihmisiä vieressä kuin harvoin ja perheellisenä ne paikat on jo viety.
Mutta en ole suosittu. Itse ajattelen sen johtuvan sitä, että olen hirveän itsekeskeinen. Olen kiinnostunut pääasiassa omista asioistani. En siis osaa tai jaksa aina kuunnella muita, tosissani. Kuulun todennäköisesti niihin, jotka kuuntelevat kärsimättömästi toisia päästäkseen puhumaan omia asioitaan.
toisaalta en ole koskaan ollut yksinäinen. En siis tarvitse toisia ihmisiä kovin paljon. Minä kaipaan ja vaadin paljon yksinoloa, ja kun olen perustanut perheen, ne 3 ihmsisuhdetta, jotka siitä on seurannut, vaativat jo hirveän ison osan energiastani, joka minulla on antaa muille ihmisille.
En ollenkaan pelkää että lasten lähdettyä jäisin yksin. Olen aina ollut kykenevät löytämään ihmisiä ja saamaan seuraa, kun olen sitä halunnut. Niin tumpelo siis en ole kuitenkaan, että en halutessani osaisi lähestyä tai pyytää ihmisiä tekemään jotain kanssani.
Vaikka vaadin paljon yksinoloa pidän silti itseäni melko sosiaalisena, koska tykkään keskustella ja osaan keskustella melkein kaikkien kanssa ja melkein kaikesta. siis tuttavatasolla. Seuraan aikaa, luen lehtiä jne. Mutta ystäviä en pysty kovin montaa pitämään kska en jaksa muita ihmisiä vieressä kuin harvoin ja perheellisenä ne paikat on jo viety.
S
sama juttu
Vieras
Siis työpaikoilla, jos huomaan että jotain ehkä mahdollisesti syrjitään, yritän minä ottaa tämän mukaan, jutella, mennä viereen syömään jne. Yritän olla kunnollinen ihminen siis.
S
sama juttu
Vieras
Seurattuani keskustelupalstoja,, toisia mammoja tuntuu eniten haittaavan miestensä kavereiden vaimoissa ainakin kauneus. Se on haitta, ja sellaiseen eihaluta tutustua. tai sen kanssa ei haluta olla kaveri.
vielä pahempaa jos se kaunis on vielä kiltti ja ystävällinen ja osaava, sillä on hyvä koulutus. Olisiko tässä jotain syitä miksi sinua ei haluta joukkoon?
Toinen syy voisi olla epävarmuus itsestäsi. se jotenkin näkyy.
En jaksa lukea kaikkea... Mutta mua pitää tuntemattomat ylimielisenä, kun ei aina katso silmiin kun joku puhuu mulle. Tai olen omissa haavemaailmoissani (tuolle en voi mitään, riippuu mikä vireystaso on), kun joku puhuu mulle ja vaan hymähtelen, enkä muista mitä joku on just sanonut.
Nyt olen koittanut katsoa ihmisiä enemmän silmiin ja keskittää kaikki keskittymiskyky siihen, kun he mulle jotain kertovat
Ei siis kaikki mene ohi korvien, mutta joskus se kuuntelukyky vaan herpaantuu mulla...
Nyt olen koittanut katsoa ihmisiä enemmän silmiin ja keskittää kaikki keskittymiskyky siihen, kun he mulle jotain kertovat
Ei siis kaikki mene ohi korvien, mutta joskus se kuuntelukyky vaan herpaantuu mulla...
Ihan kuin minun suusta
Minulla on vahva tunne, että minulla on ADD ja tuon häiriön olevan tämän kaiken epäsosiaalisuuden ym. takana.
S
Saraldo
Vieras
Mä tulen yleensä varsin hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Aika harvoin olen törmännyt sellaiseen tyyppiin, josta en vaan kerta kaikkiaan tykkää. Mutta nyt mä olen sellaiseen törmännyt... Ihan ensimmäisestä hetkestä alkaen huomasin, että meidän kemiat ei vaan sovi yhteen enkä jaksa olla sen ihmisen lähellä. Valitettavasti mun on kuitenkin pakko. Suurin ongelma on se, että tämä ihminen on äänessä ihan jatkuvasti. Ja puhuu asioista, jotka eivät kiinnosta ketään lähelläolevaa. Jos vaikka puhe olisi ollut kevätkukkien istutuksesta, tämä tyyppi puuttu keskusteluun ja alkaa pohtia sitä, miksi toiset kasvit siementävät ja toiset leviävät juurien avulla, tai miksi joku kukka on keltainen ja toinen punainen. Ja tämä toistuu jatkuvasti. Mutta en mä voi lasta ottaa pois harrastuksesta siksi, että siellä on yksi äiti, jota kukaan ei oikein jaksaisi kohdata. Mä olen yrittänyt tsempata ja jakaa hänen kiinnostuksen kohteitaan, mutta ei, en mä oikeasti pysty. Tästä äidistä on siis tullut sellainen, että kukaan ei hänestä tykkää eikä kukaan toivo jäävänsä hänen kanssaan kahdestaan. Mutta kun kyseessä ei ole niin hirveän tuttu ihminen, niin en mä ainakaan kehtaa sanoa, että kuule, sun jutut on ihan utopistisia, ei niitä jaksa kuunnella.
V
"vieras"
Vieras
Mä en jaksanut kaikkia kirjoituksia lukea, mutta sellainen tuli mieleen että oletko kuitenkin itse aktiivinen ja pyydät ihmisiä esim. konserttiin, keikalle, tapahtumiin jne? Olen huomannut että ei muakaan aina pyydetä, mutta jos itse pyydän niin yleensä ihmiset lähtevät mielellään.
Lähinnä siis ajatus on että oletko kenties liian passiivinen ja odotat että toiset tekisivät enemmän aloitteita ja soittaisivat sulle jne? Ei tarkoita että jatkuvasti pitäis soitella, mutta edes välillä. Pyydä työkaveria kahvitauolle samaan aikaan, jonnekin leffaan, konserttiin tms. Saatat yllättyä positiivisesti!
Monesti se että "toiset ei tykkää" on oman pään sisällä. Jos se toinekin ajattelee samoin sinusta, eikä siksi sua pyydä?
Lähinnä siis ajatus on että oletko kenties liian passiivinen ja odotat että toiset tekisivät enemmän aloitteita ja soittaisivat sulle jne? Ei tarkoita että jatkuvasti pitäis soitella, mutta edes välillä. Pyydä työkaveria kahvitauolle samaan aikaan, jonnekin leffaan, konserttiin tms. Saatat yllättyä positiivisesti!
Monesti se että "toiset ei tykkää" on oman pään sisällä. Jos se toinekin ajattelee samoin sinusta, eikä siksi sua pyydä?
Ä
"äippä"
Vieras
Kuulostaa tutulta. Tosin minä olen räiskyvä persoona ja puhun paljon ja saatan heittää välillä kyseenalaistakin läppää, mitä kaikki eivät vain ymmärrä. Olen kyllä kiltti ja ystävällinen, mutta en jaksa miettiä kokoaikaa mitä teen ja miten olisin että ihmiset minusta pitäisivät.
Ihminen saattaa antaa itsestään tietämättään huonon ensivaikutelman. Monet luulevat minun olevan jotenkin ylpeä ja itserakas, vaikken todellakaan näitä piirteitä itsessäni tunnista. Se voi johtua kehonkielestä, äänenpainosta, tavasta puhua ja olla, jotain sellaista mitä ei itse edes ajattele. Olemme opinnoissa puhuneet tästä aiheesta jollain kurssilla. Ensivaikutelmaa ei voi muuttaa, mutta se mitä voi tehdä, on se, että rehellisesti joskus kysyy ihmiseltä, että millaisen ensivaikutelman minä annan, koska tietämättäni teen ilmeisesti jotain, mikä saa ihmiset ajattelemaan minusta negatiivisia asioita. Näin minä olen omalla kohdallani asian selvittänyt. Mutta todellisuudessa tälle asialle ei voi paljon mitään. Ihminen kun on sellainen kuin on, ja etenkin näitä tiedostamattomia asioita on hyvin vaikea muuttaa.
Kannattaa ihan oikeesti joskus kysyä vaikka hyvältä ystävältä, että millaisen ensivaikutelman annan ja mistähän se johtuu. Voi pyrkiä ainakin välttämään joitain tiettyjä asioita toiminnassaan. Minun eräs ystäväni sanoi, että kun tapasi minut ensikerran, hän ajatteli että "jopas on pehmee ja ärsyttävä tyyppi" mutta ajan kanssa mielikuva muuttui. Kyllähän se kauhealta tuntui kuulla, että yksi parhaista ystävistäni ajatteli näin kun itse ajattelin hänestä heti päinvastaista, mutta näin ne asiat selviävät. Minä puhun ihmisten mielestä liikaa ja liian kovaa ja vaikutan itserakkaalta koska olen esillä mielelläni enkä häpeile puheitani. (Jopas tuli vuodatus)
Ihminen saattaa antaa itsestään tietämättään huonon ensivaikutelman. Monet luulevat minun olevan jotenkin ylpeä ja itserakas, vaikken todellakaan näitä piirteitä itsessäni tunnista. Se voi johtua kehonkielestä, äänenpainosta, tavasta puhua ja olla, jotain sellaista mitä ei itse edes ajattele. Olemme opinnoissa puhuneet tästä aiheesta jollain kurssilla. Ensivaikutelmaa ei voi muuttaa, mutta se mitä voi tehdä, on se, että rehellisesti joskus kysyy ihmiseltä, että millaisen ensivaikutelman minä annan, koska tietämättäni teen ilmeisesti jotain, mikä saa ihmiset ajattelemaan minusta negatiivisia asioita. Näin minä olen omalla kohdallani asian selvittänyt. Mutta todellisuudessa tälle asialle ei voi paljon mitään. Ihminen kun on sellainen kuin on, ja etenkin näitä tiedostamattomia asioita on hyvin vaikea muuttaa.
Kannattaa ihan oikeesti joskus kysyä vaikka hyvältä ystävältä, että millaisen ensivaikutelman annan ja mistähän se johtuu. Voi pyrkiä ainakin välttämään joitain tiettyjä asioita toiminnassaan. Minun eräs ystäväni sanoi, että kun tapasi minut ensikerran, hän ajatteli että "jopas on pehmee ja ärsyttävä tyyppi" mutta ajan kanssa mielikuva muuttui. Kyllähän se kauhealta tuntui kuulla, että yksi parhaista ystävistäni ajatteli näin kun itse ajattelin hänestä heti päinvastaista, mutta näin ne asiat selviävät. Minä puhun ihmisten mielestä liikaa ja liian kovaa ja vaikutan itserakkaalta koska olen esillä mielelläni enkä häpeile puheitani. (Jopas tuli vuodatus
)
M
"mimi"
Vieras
Mun keittiöpsykologisilla taidoilla oon päätynyt diagnoosiin. Syy piilee joko tuossa ylläolevassa lauseessa tai sitten hunossa itsetunnossa.
1) Jos et tosiaan ole aidosti kiinnostunut muista ihmisistä, niin ei ole ihme, jos sinusta ei erityisemmin pidetä. Kuka nyt haluaisi olla sellaisen ihmisen seurassa, joka ei ole kiinnostunut olemaan seurassa? Viihdytkö itsekään ihmisten kanssa, jotka eivät ole sinusta kiinnostuneita?
2) Itsetunto: voisikohan olla, että vaan epäilet ihan liian herkästi, ettei sinusta pidettäisi? Tutustuminen vie aikaa ja jos on huono itsetunto, niin saattaa tässä vaiheessa käpertyä toisten ulottumattomille. Ja silloin jää kaikille vieraaksi ja voi alkaa tuntua, ettei kukaan tykkää itsestä. Huonoa itsetuntoa voi parhaiten parantaa terapiassa, esim. psykoterapia on toiminut itselläni.
M
"mimi"
Vieras
V
"vieras"
Vieras
V
"vieras"
Vieras
Ehkä asia on niin yksinkertainen, että odotat liikoja. Ei sitä yleensä ihan maailmojasyleilevän suuria tunnesiteitä synny, enemmänkin sellaista, että ensin noteerataan, sitten totutaan ja sitten tulee suurempi ystävyys, jos on tullakseen.
Tietysti joidenkin ihmisten kanssa klikkaa heti, mutta harvinaisempaa se on. Eli pitää osata hyväksyä sekin, että joskus osallisuuden tunne on hieman hatara, mutta ajan mittaan se yleensä kasvaa. Kunhan osallistuu.
Tietysti joidenkin ihmisten kanssa klikkaa heti, mutta harvinaisempaa se on. Eli pitää osata hyväksyä sekin, että joskus osallisuuden tunne on hieman hatara, mutta ajan mittaan se yleensä kasvaa. Kunhan osallistuu.
M
"mimmi"
Vieras
Kuulostat minulta. Minulla ongelmana huono itsetunto ja arkuus. Kiitos lapsuuteni narsistiäidin hoivissa. Onneksi tapaan, harvoin kylläkin, ihmisiä joiden kanssa sitten minulla synkkaa todella hyvin. Ihmiset (suurin osa siis) vaistoavat liian nöyristelyn ja arkuuden ja eivät ehkä pidä siitä.
E
en usko
Vieras
ahaa. vaikuttaa epäuskottavalta, joku vaan on kehittänyt jonkun juorun saadakseen syrjiä jotain. todella jaksaa sen verran kuunnnella mitä harrastuksissa jotain näkee.
