Minusta ei tullut koskaan mitään

[surullinen]

Lukiessa Facebookia, IRC-galleriaa, Koulukaverit.comia jne. on kaikista kouluaikojen tutuista tullut jotain. Ainakin on ammattia, perhettä, työtä ja vaikka mitä. Minulla ei ole muuta kuin epäonnistumisia, noloja tapahtumia ym. :'(

 

[Kärsäpärstäinen]

älä piittaa, ei mustakaan mitään tullut :hug:

 

[siperia]

Ei mustakaan.

Jee.

Tai oikeastaan mun ongelma on se, että vaikka mä teen asioita ja yritän saavuttaa jotain ja olen opiskellut, musta tuntuu edelleen siltä, etten mä ole yhtään mitään.

 

[vierailija]

mutta sinähän voit tehdä ihan mitä vaan?!!! jos mainitsemasi siis harmittaa, niin voit ryhtyä opiskelemaan, harrastamaan, hakeutua uudelle alalle jne.! TSEMPPIÄ!!!

 

[manta76]

Ainahan sitä ehtii ammatin opiskella. Ja voithan sä olla ylpeä perheestäsi.

 

[KUISKATEN kerron sen]

Nooh, nokka pystyyn! Ei se tää työttömän yhn arkikaan mitään herkkua ole.

 

[ap]

Tuntuu liian epätoivoiselta että vielä näin 3-kymppisenä minusta voisi tulla jotain.

 

[piina]

Jos kaikki muut ovat jotain, niin eikö ole paljon erikoisempaa, kun itse ei ole mitään Ei mutta toisten loiste kärsisi, jos me kaikki loistettaisiin. Me tavikset, jotka emme ole mitään, olemme tärkeitä heille, jotka jotain ovat, me olemme niitä, joihin voivat itseään verrata ja meillä on hyvä pönkittää heidän egojaan.

 

[Vastarannankiiski]

Tuntuu liian epätoivoiselta että vielä näin 3-kymppisenä minusta voisi tulla jotain.

Enoni vaimo opiskeli +50 ylioppilaaksi - ihan omaksi ilokseen. Kyllä 3kymppinen on melko nuori antamaan periksi :hug:

 

[ap]

Hävettää. :ashamed: En ilkeä mennä noihin yhteisöihin netissä juuri siksi kun en ole mitään. En halua olla se luuseri näkyvästi.

 

[muuttanut]

Ei mustakaan.

Jee.

Tai oikeastaan mun ongelma on se, että vaikka mä teen asioita ja yritän saavuttaa jotain ja olen opiskellut, musta tuntuu edelleen siltä, etten mä ole yhtään mitään.

Tältä mustakin tuntuu, kait se on huono itsetuntoa ja sitä että kun ei tietyt läheiset arvosta tekemisiä niin se vaikuttaa väkisilläkin. Mä nimitän sitä "märkä viltti" asennoitumiseksi, sama vaikutus sillä asenteella ku jos nakkaa märän viltin niskaan...

 

[aave]

Tuntuu liian epätoivoiselta että vielä näin 3-kymppisenä minusta voisi tulla jotain.

Ai no ei noin saisi tuntua. Nyt pää pystyyn! Itse aloin kahden lapsen jälkeen innolla opiskelemaan ilta/etäkouluna uutta ammattia. Motivaatiota on ihan erilailla kuin nuorena lukea ja oppia. En tiedä kuinka hyvin selviän, mutta ainakin yritän ja jos valmistun, en silti mitään erikoista ole, mutta itselleni se riittää.

 

[ap]

Mulla on myöskin huono itsetunto ja siksi kai en ole mitään jos ei ole tuota ammattia.
Miksihän se ammatti niin sanelee että olisi jotain?

 

[vii]

Kuule mä olen jo reilusti yli 30 ja mulla on ihan kunnon ammatti, mutta mutta, koulunpenkille pitäs lähtee, mutta ku keksisi että mitä sinne menis lukemaan, en ala selittään et miksi pitää ammatti vaihtaa, siihen on järkevä syy

 

[mamma]

Hävettää. :ashamed: En ilkeä mennä noihin yhteisöihin netissä juuri siksi kun en ole mitään. En halua olla se luuseri näkyvästi.

onko sulla lapsi? mulla on yksi ja koen sen paaaaaaaljooooon tärkeämmäksi asiaksi kuin maisterin paperit tai väitöskirjat.

 

[ap]

Hävettää. :ashamed: En ilkeä mennä noihin yhteisöihin netissä juuri siksi kun en ole mitään. En halua olla se luuseri näkyvästi.

onko sulla lapsi? mulla on yksi ja koen sen paaaaaaaljooooon tärkeämmäksi asiaksi kuin maisterin paperit tai väitöskirjat.

On lapsi ja olen onnistunut äitinä hyvin, olen yh. Mutta siis en osaa arvostaa tuota saavustusta, koska muu ympäristö ei sitä arvosta.

 

[Eräs peräs joutilas]

Mullakaan ole ammattia, pätkätöitä eri aloilla tehnyt viimeset.. ööh..apua, jo 10 vuotta!! Mut mulla on neljä ihanaa lasta, asun omassa (vielä pankin) talossa ja oon naimisissa! Ne on tärkeimpiä saavutuksia mulle, ja toisten mielipide ei siihen vaikuta! Häntä pystyyn vaan, vaikka hakaneuloilla!!

 

[Kowalski]

Ap, sähän ehdit opiskella vielä vaikka useamman tutkinnon jos kiinnostusta riittää =)

Ja ehkä moni vanhoista tutuistasi kadehtii sua siksi, että sulla on lapsi, mitä heillä ei ole

 

[;9]

Niin mustakin aina tuntui kun yhden vanhan koulukaverin kanssa rupattelin. Kävi kuitenkin selville oli työtön, vaikka oli antanut ymmärtää toisin. Nähtiin harvakseltaan, että sellasta..

 

[Keittiönoita]

Tuntuu liian epätoivoiselta että vielä näin 3-kymppisenä minusta voisi tulla jotain.

Höpsis =) Mä olin 38 v, kun lähdin opiskelemaan uutta alaa. Nyt 10 vuotta myöhemmin en enää viitsi...odottelen jo eläkepäiviä.

 

[mamma]

Hävettää. :ashamed: En ilkeä mennä noihin yhteisöihin netissä juuri siksi kun en ole mitään. En halua olla se luuseri näkyvästi.

onko sulla lapsi? mulla on yksi ja koen sen paaaaaaaljooooon tärkeämmäksi asiaksi kuin maisterin paperit tai väitöskirjat.

On lapsi ja olen onnistunut äitinä hyvin, olen yh. Mutta siis en osaa arvostaa tuota saavustusta, koska muu ympäristö ei sitä arvosta.

no juu katsos minulla on ihan sama tilanne sillä erotuksella, että minun (korkeasti koulutetussa) tuttavapiirissä asiaa osataan arvostaa paremmin. summa summarum, olet siis väärässä ympäristössä?

30-vuotiaana olet vielä NUORI ja voit opiskella vaikka miten monta ammattia ja tehdä vuosikymmeniä töitä.. joten no worries.

 

[Kiin]

Sie olet nuori vielä! Ihan hyvin kerkeet rakentamaan mieluisan elämän itsellesi :hug: Ja äitiys on tosi hyvä saavutus jo :heart:

 

[etelän hetelmä]

Sie olet nuori vielä! Ihan hyvin kerkeet rakentamaan mieluisan elämän itsellesi :hug: Ja äitiys on tosi hyvä saavutus jo :heart:

Peesi! Jos oot 3kymppinen niin ehdit vielä vaikka mitä! Mä olin 44v ja risat kun kypsyin kaikkeen ja muutin ulkomaille murrosikäsen tyttären kanssa. Aloitin duunin mistä ei mitään aikaisempaa kokemusta ja nyt mulla on kaikenlisäks parivuotias iltatähti vaikka oon jo ihan "mummoiässä" ja vielä olen ajatellut ehtiä vaikka mitä

 

[pää pystyyn]

Lukiessa Facebookia, IRC-galleriaa, Koulukaverit.comia jne. on kaikista kouluaikojen tutuista tullut jotain. Ainakin on ammattia, perhettä, työtä ja vaikka mitä. Minulla ei ole muuta kuin epäonnistumisia, noloja tapahtumia ym. :'(

Tuskin kovin vanha vielä olet? Sinusta voi tulla vielä vaikka mitä
Minä kouluttauduin uuteen ammattiin vielä 50+. Koskaan ei ole liian myöhäistä mikään.

 

[pää pystyyn]

Tuntuu liian epätoivoiselta että vielä näin 3-kymppisenä minusta voisi tulla jotain.

Enoni vaimo opiskeli +50 ylioppilaaksi - ihan omaksi ilokseen. Kyllä 3kymppinen on melko nuori antamaan periksi :hug:

Mun sisar jää pian eläkkeelle ja alkoi iltakoulussa lukea lukiota. Jäi kai aikoinaan se harmittamaan vaikka hyvän urankin tehnyt.