A
ap
Vieras
Tämä toimikoon yhden tarinan verran oloni helpottajana ja avoimena päiväkirjana.
Meillä on kolme lasta, 8v., 4v. ja 1v. Hyvä avioliitto, omakotitalo ja miehellä vakituinen työ. Elämä on mallillaan, itse olen miettinyt töihin lähtöä tai vaihtoehtoisesti uuden ammatin opiskelua. Mutta en kuitenkaan ihan vielä, lähitulevaisuudessa kuitenkin.
Syön pillereitä, säännöllisesti, tunnin tarkkuudella. Kuukautiset ovat tulleet aina tauolla, alkaneet viimeistään pari päivää listan viimeisen pillerin ottamisesta. Tuosta on kulunut tänäpäivänä jo viisi päivää.
Väsyttää, kuvottaa, paleltaa. Mahaa juilii ja heikottaa. Voinko tosiaan olla yksi heistä joka tulee raskaaksi pillereistä huolimatta? En halua uskoa sitä.
Mieli on maassa, kun ajattelen testin tulosta. Mä en osaa päättää mitä teen, jos olen raskaana. Mä en tiedä, pystymmekö pitämään neljättä lasta. Sitten jossittelen, että entä jos vauva ei ole terve? Pinnallista ehkä, mutta kuinka hirveästi se veisi jo näiltä meidän olemassa olevilta lapsilta. Kuinka piippuun se ajaisi meidät? Miten kaikkien elämä muuttuisi, kun meillä on hyvä näin? Oon aivan sekaisin.
Sitten mietin sitä tilannetta, kun olen ultrassa ja näen siellä sydämen sykkeen. Voinko sen jälkeen enää keskeyttää raskautta? Pystynkö siihen, kun olen nähnyt sen pienen ihmisen sisälläni? Tää on kamalaa.
Odotan menkkojen alkamista enenmmän kuin koskaan. Voit vaan kuvitella.
Meillä on kolme lasta, 8v., 4v. ja 1v. Hyvä avioliitto, omakotitalo ja miehellä vakituinen työ. Elämä on mallillaan, itse olen miettinyt töihin lähtöä tai vaihtoehtoisesti uuden ammatin opiskelua. Mutta en kuitenkaan ihan vielä, lähitulevaisuudessa kuitenkin.
Syön pillereitä, säännöllisesti, tunnin tarkkuudella. Kuukautiset ovat tulleet aina tauolla, alkaneet viimeistään pari päivää listan viimeisen pillerin ottamisesta. Tuosta on kulunut tänäpäivänä jo viisi päivää.
Väsyttää, kuvottaa, paleltaa. Mahaa juilii ja heikottaa. Voinko tosiaan olla yksi heistä joka tulee raskaaksi pillereistä huolimatta? En halua uskoa sitä.
Mieli on maassa, kun ajattelen testin tulosta. Mä en osaa päättää mitä teen, jos olen raskaana. Mä en tiedä, pystymmekö pitämään neljättä lasta. Sitten jossittelen, että entä jos vauva ei ole terve? Pinnallista ehkä, mutta kuinka hirveästi se veisi jo näiltä meidän olemassa olevilta lapsilta. Kuinka piippuun se ajaisi meidät? Miten kaikkien elämä muuttuisi, kun meillä on hyvä näin? Oon aivan sekaisin.
Sitten mietin sitä tilannetta, kun olen ultrassa ja näen siellä sydämen sykkeen. Voinko sen jälkeen enää keskeyttää raskautta? Pystynkö siihen, kun olen nähnyt sen pienen ihmisen sisälläni? Tää on kamalaa.
Odotan menkkojen alkamista enenmmän kuin koskaan. Voit vaan kuvitella.