Yritän nyt saada sitten kaiken oleellisen tänne. =)
Torsataiaamuinen (13.10) neuvolakäynti kaikkine kipuineen siis sai terkkarin lähettämään minyt sairaalakäynnille, ja sairaalassa käyränoton ja tutkimusten jälkeen kaksi hoitajaa ja yksi lääkäri olisivat ottaneet minut sisään, ja puhkaisseet kalvot. Kohdunsuu oli jo kolmelle sormelle väljästi auki, kanavaa puoli senttiä. Supistelu vaan oli aika epäsäännöllistä.
Sitten paikalle saapui erikoislääkäri, mittaamaan vauvan päätä, kun se kuulemma oli jotenkin liian pieni viikoille. Ja erikoislääkäri olikin sitten eri mieltä kaikesta. Hän olisi ottanut minut vuodeosastolle Nukkumaan! Olisi piikitetty rauhottavaa ja kipulääkettä.
No enhän minä sellaiseen suostu. Itkien ja kiukkuisena lähdettiin kotiin.
Kotona supistelu muuttui säännölliseksi, 4min välein, mutta ei ollut kivuliasta. Kahden tunnin kuluttua alkoi tuntua että lapsivettä tihuttaa. Kävin nukkumaan tunniksi, ja heräsin kun vettä tuli ihan urakalla. Sitten tuli lähtö. Supistelua ei onneksi silloin ollut.
Pääsin sisälle sairaalaan, ja supisteli harvakseltaan. Kätilö ehdotti nukahtamislääkettä ja minä tiuskaisin että "kuule, minä tulin synnyttämään, en nukkumaan, enk nuku ennenkuin vauva on syntynyt"
Lähdettiin miehen kanssa lenkille sairaalan hiljaisille käytäville. Kello oli silloin 22:45. Varttia myöhemmin tultiin takaisin, kun reidet alkoi krampata rappusten kävelystä.
Supistelu muuttui säännöllisemmäksi ja sain puolenyön aikaan antibioottitipan käteen vartiksi, kun minulta oli löytynyt jokin vuvalle vaarallista infektiota aiheuttava bakteeri.Kuulemma joku tosi yleinen.
Pääsin sitten vesiammeeseen, ja mies ruuttasi inkiväärin tuoksuista kylpyöljyä veteen ihan kunnon tujauksen...purkissa kun luki että edistää synnytystä ja lievästi huumaava.
Ilokaasunaamari naamalla köllin altaassa, ja kaikki eteni harvinaisen rauhallisesti. Kaksi tuntia sain olla "uimassa", sitten piti tönkää kohdunsuuta ja laittaa vauvalle käyränappi päähän.
Altaasta poistulo sai aikaan kovemmat supparit, ja pian haettiin se ,AH, niin ihana erikoislääkäri paikalle antamaan kohdunsuun puudutus. Silloin sai kyllä lääkäri kuulla kunniansa, ja vielä pientä "vit*uiluakin" sieltä kaasunaamarin pöhnästä. Vaan puudutuksen teki hyvin, ja päästiin vauhtiin.
Kieltäydyin tapani mukaan ponnistamasta. Kätilö laittoi tipan käteen kymmenelle yksikölle...ja vauva tuli ulos neljssä minuutissa. Ponnistin lopulta vain kerran itse(olin kontallani lattialla), kun tuntui että taju lähtee. Vauva oli kasvot eteenpäin ja ylöspäin, eli mahdollisimman hankalassa asennossa.
Samantien kun olin saanut lapsen ulos, kierähdin toisin päin, karjaisin kätilölle "anna tänne se vauva ja heti, äläkä koske siihen istukkaan"
Sain vauvan syliin, pyysin sille vielä peiton ja ponnistin istukan ulos. Sain sitten vielä ronkkia ja tutkia sitä istukkaa ja kalvoja. (arvelin ettei enää tule tilaisuutta, joten pätin tutustua siihen mötikkään)
Annoin sitten vauvan mittailtavaksi, kun kipulääkkeetalkoi vaikuttaa ja ilokaasusta uskalsi luopua.Jälkisupistelu oli kovaa. Hipsin tunniksi suihkuun, ja isi jäi tyttärensä kanssa tuijottelemaan toisiaan.
Vauva sitten syntyi Perjantaina 14.10 klo 04:14
Ja suureksi hämmästykseksemme hänellä on pörröinen musta tukka...sitä tässä on ihailtu ja ihmetelty. Isi hokee kymmeniä kertoja päivässä lausetta "voi että se osaakin olla niin pieni"
Torsataiaamuinen (13.10) neuvolakäynti kaikkine kipuineen siis sai terkkarin lähettämään minyt sairaalakäynnille, ja sairaalassa käyränoton ja tutkimusten jälkeen kaksi hoitajaa ja yksi lääkäri olisivat ottaneet minut sisään, ja puhkaisseet kalvot. Kohdunsuu oli jo kolmelle sormelle väljästi auki, kanavaa puoli senttiä. Supistelu vaan oli aika epäsäännöllistä.
Sitten paikalle saapui erikoislääkäri, mittaamaan vauvan päätä, kun se kuulemma oli jotenkin liian pieni viikoille. Ja erikoislääkäri olikin sitten eri mieltä kaikesta. Hän olisi ottanut minut vuodeosastolle Nukkumaan! Olisi piikitetty rauhottavaa ja kipulääkettä.
No enhän minä sellaiseen suostu. Itkien ja kiukkuisena lähdettiin kotiin.Kotona supistelu muuttui säännölliseksi, 4min välein, mutta ei ollut kivuliasta. Kahden tunnin kuluttua alkoi tuntua että lapsivettä tihuttaa. Kävin nukkumaan tunniksi, ja heräsin kun vettä tuli ihan urakalla. Sitten tuli lähtö. Supistelua ei onneksi silloin ollut.
Pääsin sisälle sairaalaan, ja supisteli harvakseltaan. Kätilö ehdotti nukahtamislääkettä ja minä tiuskaisin että "kuule, minä tulin synnyttämään, en nukkumaan, enk nuku ennenkuin vauva on syntynyt"
Lähdettiin miehen kanssa lenkille sairaalan hiljaisille käytäville. Kello oli silloin 22:45. Varttia myöhemmin tultiin takaisin, kun reidet alkoi krampata rappusten kävelystä.
Supistelu muuttui säännöllisemmäksi ja sain puolenyön aikaan antibioottitipan käteen vartiksi, kun minulta oli löytynyt jokin vuvalle vaarallista infektiota aiheuttava bakteeri.Kuulemma joku tosi yleinen.
Pääsin sitten vesiammeeseen, ja mies ruuttasi inkiväärin tuoksuista kylpyöljyä veteen ihan kunnon tujauksen...purkissa kun luki että edistää synnytystä ja lievästi huumaava.
Ilokaasunaamari naamalla köllin altaassa, ja kaikki eteni harvinaisen rauhallisesti. Kaksi tuntia sain olla "uimassa", sitten piti tönkää kohdunsuuta ja laittaa vauvalle käyränappi päähän.
Altaasta poistulo sai aikaan kovemmat supparit, ja pian haettiin se ,AH, niin ihana erikoislääkäri paikalle antamaan kohdunsuun puudutus. Silloin sai kyllä lääkäri kuulla kunniansa, ja vielä pientä "vit*uiluakin" sieltä kaasunaamarin pöhnästä. Vaan puudutuksen teki hyvin, ja päästiin vauhtiin.
Kieltäydyin tapani mukaan ponnistamasta. Kätilö laittoi tipan käteen kymmenelle yksikölle...ja vauva tuli ulos neljssä minuutissa. Ponnistin lopulta vain kerran itse(olin kontallani lattialla), kun tuntui että taju lähtee. Vauva oli kasvot eteenpäin ja ylöspäin, eli mahdollisimman hankalassa asennossa.
Samantien kun olin saanut lapsen ulos, kierähdin toisin päin, karjaisin kätilölle "anna tänne se vauva ja heti, äläkä koske siihen istukkaan"
Sain vauvan syliin, pyysin sille vielä peiton ja ponnistin istukan ulos. Sain sitten vielä ronkkia ja tutkia sitä istukkaa ja kalvoja. (arvelin ettei enää tule tilaisuutta, joten pätin tutustua siihen mötikkään)
Annoin sitten vauvan mittailtavaksi, kun kipulääkkeetalkoi vaikuttaa ja ilokaasusta uskalsi luopua.Jälkisupistelu oli kovaa. Hipsin tunniksi suihkuun, ja isi jäi tyttärensä kanssa tuijottelemaan toisiaan.
Vauva sitten syntyi Perjantaina 14.10 klo 04:14
Ja suureksi hämmästykseksemme hänellä on pörröinen musta tukka...sitä tässä on ihailtu ja ihmetelty. Isi hokee kymmeniä kertoja päivässä lausetta "voi että se osaakin olla niin pieni"
=) 
mut ainaki meidän sairaalas kötilö sano et anna mennä vaan, hyö on tottuneita... meilä kun meinas lääkärin tulo kestää et saa puudutteen(kesti vartinverran) siinä kerkes kaikki kuulla kunniansa.. Kun rupes paikat aukee vähän liian nopeesti, reilu 2cm varttiin..
