Minulta huijattiin perintö, miltä kuulostaa?

[vieras]

Haluaisin kuulla mitä sanovat ne, jotka osaavat asettua toisen asemaan..

Siis enää myötäilevät mielipiteet ovat sallittuja? Ja toisen asemana saa ilmeisesti valita vain ap:n aseman? Ei siis esim. isoäidin tai vanhempien, joita lapsi solvaa netissä julkisesti uhkaaviksi, lähes harhaisiksi, väkivaltaisiksi, alistaviksi. Voisin kuvitella, että vanhempien versio tästä tarinasta voisi olla aivan erilainen.

 

[Ap]

Mitä jos kiristäisit jotenkin vanhempiasi? Keksisit jotain perättömiä juttuja ja uhkaisit niillä?

Siinä menisi sitten loputkin, mitä elämästä on jäljellä. Mieluummin keskityn itsestäni ja perheestäni huolehtimiseen, vaikka ihan kutkuttava ajatuksena tämä ehdotus kuitenkin. Yritän siis päästä asian yli parhaani mukaan, niinkuin joku jo viisaasti ehdottikin. Välillä kuitenkin asia tulee mieleen ja sen epäoikeudenmukaisuus, mutta mikäs tosiaan auttaa?

 

[vieras]

Vetoaisin vanhempieni moraaliin ( sinulla pienet lapset ja asuntolaina, totaalisen paska teko moinen ja suoranaista vanhuksen hyväksikäyttöä kuin myös sinun naiiviuden ) ja vaatisin ennakkoperintöä asap. Jos ei sitä tule, niin hei hei: yhteydenpito oli sitten siinä.
Turha odottaa hoitajaa vanhoilla päivillä: lakiosan tulet vaatimaan ja mahdollisesti lisäkorvauksia paskasta kohtelusta.

Jotain tällaistako halusit kuulla?

 

[vieras]

Mikset neuvonut mummoas tekeen testamentin silloin kun hän ilmoitti, että haluaa jättää omaisuuttaan sulle, etkä edes huomauttanut hänelle äitisi epärehellisyydestä? Katsoit vaan vierestä kun mummos tekee paskadiilin mutsis kaa.

 

[allapollo]

kyllä äitisi on tuossa tilanteessa laillinen perijä, valitettavasti.
ikävä äiti, useimmat ihmiset muuttuvat siinä vaiheessa ikäviksi, kun pitäisi luopua jostain rahanarvoisesta toisen, edes oman lapsensa hyväksi..

 

[Ap]

Haluaisin kuulla mitä sanovat ne, jotka osaavat asettua toisen asemaan..

Siis enää myötäilevät mielipiteet ovat sallittuja? Ja toisen asemana saa ilmeisesti valita vain ap:n aseman? Ei siis esim. isoäidin tai vanhempien, joita lapsi solvaa netissä julkisesti uhkaaviksi, lähes harhaisiksi, väkivaltaisiksi, alistaviksi. Voisin kuvitella, että vanhempien versio tästä tarinasta voisi olla aivan erilainen.

En tarkoittanut välttämättä omaa asemaani, toivoin vain muitakin vastauksia kuin lakitekstin siteeraamista.

Oudon kiihkeitä vastauksia olen saanut, onkohan koko ajan sama henkilö asialla? Jos ei tykkää aiheesta miksi vastata? Tai jos sinulla on kokemusta "toisella puolella" olosta, niin kerro toki versiosi. Vai oletko todella sitä mieltä, ettei vanhemmissa koskaan voi olla vikaa? Jos vanhemmat ovat harhaisia, väkivaltaisia ja alistavia, niin se on fakta eikä solvausta. Vai olenko maininnut nimiä?

 

[..lö.]

No mä olisin katkaissut välit tuollaisiin vanhempiin jo ajat sitten. Ja toisaalta kun kerran tuon perintöasian olisin tiennyt jo silloin kun se oli ajankohtainen, en TODELLAKAAN olisi suostunut maksamaan siinä asunnossa asumsiesta täyttä vuokraa vanhemmille!

Olet todellakin alistettu, myötätuntoni siitä. Mutta uskon, että parhaiten pääset elämässäsi eteenpäin unohtamalla nuo vanhempasi ja menneet ja keskittymällä nykyhetkeen ja tulevaisuuden rakentamiseen paremmaksi omin voimin.

Ei niistä vanhemmista kuitenkaan mitään muuta saa irti kuin mielipahaa, kertomasi perusteella.

 

[Ap]

Mikset neuvonut mummoas tekeen testamentin silloin kun hän ilmoitti, että haluaa jättää omaisuuttaan sulle, etkä edes huomauttanut hänelle äitisi epärehellisyydestä? Katsoit vaan vierestä kun mummos tekee paskadiilin mutsis kaa.

Niin katsoin. Olin vain todella iloinen, että saisin tarvitsemani asunnon. En osannut ajatella että kävisi siten kuin kävi. Minusta se on kuitenkin varkaus enkä voisi tehdä samaa toiselle ihmiselle, en edes vieraalle. Olen kai vain todella järkyttynyt koko jutusta ja halusin kuulla miten muut reagoisivat tilanteessani.

 

[Ap]

No mä olisin katkaissut välit tuollaisiin vanhempiin jo ajat sitten. Ja toisaalta kun kerran tuon perintöasian olisin tiennyt jo silloin kun se oli ajankohtainen, en TODELLAKAAN olisi suostunut maksamaan siinä asunnossa asumsiesta täyttä vuokraa vanhemmille!

Olet todellakin alistettu, myötätuntoni siitä. Mutta uskon, että parhaiten pääset elämässäsi eteenpäin unohtamalla nuo vanhempasi ja menneet ja keskittymällä nykyhetkeen ja tulevaisuuden rakentamiseen paremmaksi omin voimin.

Ei niistä vanhemmista kuitenkaan mitään muuta saa irti kuin mielipahaa, kertomasi perusteella.

Kiitos mielipiteestä, lohduttavaa kuulla että jonkun mielestä minulla on oikeus tuntea katkeruutta. Onhan täällä ollut monikin tällä kannalla, kiitos heillekin. Kiitos myös muista kommenteista, mutta tavallaan teen kai surutyötä asiasta ja siksi on vaikea kuunnella kovin kärkeviä mielipiteitä. Mutta eteenpäin vain, eihän muukaan tosiaan auta.

 

[Ap]

Harmi kun mitään ei ollut paperilla joten äitisi on varmaankin ollut virallisesti perijä (ellei ole sisaruksia?)

Äitini on virallinen perijä, sillä hän lupasi isoäidilleni antaa asunnon minulle, he molemmat ovat tahoillaan kertoneet sopimuksesta. Isoäitini tietysti luotti tähän sopimukseen, sillä olin rahaton ja asunnoton, vanhemmillani taas oli useampia sijoitusasuntoja oman luksus-asuntonsa lisäksi. Minulla ei siis taida olla mitään laillisia oikeuksia vaatia rahojani. Mutta mielestäni kyllä moraalisia?

Voi olla, että laillisia oikeuksia ei ole mutta sinuna ottaisin yhteyttä asianajajaan ja avarmistaisin asian. Harmittaa puolestasi. Niin ja jos vanhempasi ovat alistaneet sinua yms. niin on ihan ok toivoa heidän kuolemaansakin (toivominen on eri asia kuin toivominen) kaikkea ei vaan voi antaa anteeksi ja jotkut ihmiset eivät tule ikinä muuttumaan tai katumaan käytöstään.

Kiitos sympatiasta. Enemmänhän tämä on minulta tällaista haavojen nuolemista kuin oikeaa avun pyyntöä. Tiedän, etten mitään voi, paitsi oppia tulemaan asian kanssa toimeen. Tässä prosessissa menetän tietysti vanhempani myös enkä usko, että moni täällä käsittää miten isosta asiasta kokonaisuudessaan on kyse.

 

[vieras]

Kyllä minua jurppisi tuollaiset vanhemmat. Ensinnäkin miksi mummosi toivetta ei kunnioiteta ja toisekseen kuulostaa siltä, että vanhemmillasi olisi kyllä mistä antaa sinulle rahaa. Tuota en ymmärrä joissakin vanhemmissa, että miksi eivät tue lastensa elämää? Sitten kun minun lapseni ovat aikuisia ja tarvitsevat rahallista tukea ja minulla sitä olisi niin miksi ihmeessä en antaisi? En ymmärrä. Hautaanko se pitää säästää? Mitä iloa siitä sitten on, kun voisi eläessään antaa ja helpottaa lapsensa elämää?

Mutta eniten tuossa silti ärsyttää tuo mummon toiveen mitätöinti. Testamentti olisi ollut hyvä, nyt menee lain mukaan äidillesi tietenkin. Asia jää vain sen kortin varaan, että vanhempasi olisivat lojaaleja, mitä he eivät näköjään ole.

 

[vieras]

Mikset neuvonut mummoas tekeen testamentin silloin kun hän ilmoitti, että haluaa jättää omaisuuttaan sulle, etkä edes huomauttanut hänelle äitisi epärehellisyydestä? Katsoit vaan vierestä kun mummos tekee paskadiilin mutsis kaa.

Niin katsoin. Olin vain todella iloinen, että saisin tarvitsemani asunnon. En osannut ajatella että kävisi siten kuin kävi. Minusta se on kuitenkin varkaus enkä voisi tehdä samaa toiselle ihmiselle, en edes vieraalle. Olen kai vain todella järkyttynyt koko jutusta ja halusin kuulla miten muut reagoisivat tilanteessani.

No ei mieleesi tullut perunkirjoituksissaa älähtää kun asunto merkattiin äitisi omaksi?

 

[nii]

Perintöriidoissa on yleensä kyse laajemmasta asiasta kuin rahasta. Painitaan menneisyyden, huomion, kohtelun, rakkauden tai sen puutteen kanssa. Mummosi oli sinulle ja sinä hänelle tärkeä ja omia vanhempiasi kohtaan tunnet katkeruutta ja kiukkua. Ja nyt he vievät sinulta mummosi "perinnön", sen mitä mummosi olisi sinulle halunnut antaa ja antoikin sydämessään.
Vanhempasi eivät halua antaa edes eläessään sinulle rahaa, (rakkautta, huomiota). Ei suotta perintöriidat ole kauheita, siinähän mitataan se mitä vainajasta jäi ja kenelle se menee (kuka oli tärkeä ja ketä rakastettiin ja huomioitiin) Kaikki vanhat haavat avataan. Symbolisia asioita.

 

[Ap]

Kyllä minua jurppisi tuollaiset vanhemmat. Ensinnäkin miksi mummosi toivetta ei kunnioiteta ja toisekseen kuulostaa siltä, että vanhemmillasi olisi kyllä mistä antaa sinulle rahaa. Tuota en ymmärrä joissakin vanhemmissa, että miksi eivät tue lastensa elämää? Sitten kun minun lapseni ovat aikuisia ja tarvitsevat rahallista tukea ja minulla sitä olisi niin miksi ihmeessä en antaisi? En ymmärrä. Hautaanko se pitää säästää? Mitä iloa siitä sitten on, kun voisi eläessään antaa ja helpottaa lapsensa elämää?

Mutta eniten tuossa silti ärsyttää tuo mummon toiveen mitätöinti. Testamentti olisi ollut hyvä, nyt menee lain mukaan äidillesi tietenkin. Asia jää vain sen kortin varaan, että vanhempasi olisivat lojaaleja, mitä he eivät näköjään ole.

Niin, minua nimenomaan jurppii. Varsinkin kun vanhempani ovat aina toitottaneet kaikille juuri tällaisia arvoja ja itsellenikin ne ovat tärkeitä. Kaikki on kuulemma yhteistä, paitsi että minulla ei ole mitään, ei edes tuota asuntoa. Käytännössä se siis tarkoittaa, että kaikki (myös se mikä on oikeasti vain minun) on vanhempieni kunnes he kuolevat, minkä jälkeen perin heidät, jos olen elossa ja jos he eivät ole tuhlanneet kaikkea elämäntyylinsä ylläpitoon ennen sitä. Ylipäätään kokemus on ollut pelottava, tunnen itseni valtavan turvattomaksi, aivan kuin kellä tahansa ryöstön uhriksi joutuneella. Jonkun mielestä tämä ehkä kuulostaa yliampuvalta, mutta kokeilkoon vain itse ja sanokoon sitten.

 

[hilli]

"No ei mieleesi tullut perunkirjoituksissaa älähtää kun asunto merkattiin äitisi omaksi?"

Ei sillä ole merkitystä perunkirjoituksessa, kun ei ole testamenttia. Suullinen lupaus on aika epäpätevä tuossa. Ellei sitten sattuisi olemaan muodollisesti oikea, se onkin sitten toinen seikka. Enemmänkin on nyt kiinni sinun vanhemmistasi ja heidän tahdosta ja halusta tukea sinua.

 

[Ap]

Perintöriidoissa on yleensä kyse laajemmasta asiasta kuin rahasta. Painitaan menneisyyden, huomion, kohtelun, rakkauden tai sen puutteen kanssa. Mummosi oli sinulle ja sinä hänelle tärkeä ja omia vanhempiasi kohtaan tunnet katkeruutta ja kiukkua. Ja nyt he vievät sinulta mummosi "perinnön", sen mitä mummosi olisi sinulle halunnut antaa ja antoikin sydämessään.
Vanhempasi eivät halua antaa edes eläessään sinulle rahaa, (rakkautta, huomiota). Ei suotta perintöriidat ole kauheita, siinähän mitataan se mitä vainajasta jäi ja kenelle se menee (kuka oli tärkeä ja ketä rakastettiin ja huomioitiin) Kaikki vanhat haavat avataan. Symbolisia asioita.

Itsekin olen ajatellut, että kyse on muustakin, ehkä mustasukkaisuudesta tai omistamisen halusta vanhempieni taholta. Heille asunto ei ollut välttämätön, minulle oli. Heillä on ote minusta, kun olen rahaton ja suojaton, omassa asunossani asuvana taas olisin saattanut laittaa välit poikki jo aiemmin kaiken menneisyydessä kokemani takia. Tämä kuulostaa niin kauniilta ja rohkeilta, mutta valitettavasti on täyttä totta. Olen todella hämmentynyt ja ahdistunut koko jutusta. Olen vasta äskettäin alkanut tajuta omat oikeuteni moraalisessa mielessä ja siksi puran tätä asiaa täällä.

 

[piupali]

No mä taas en aio silitellä sun päätäs ap. Vaikutat ahneelta ja mummosi oli vain höperö jos luuli että perintöjä jätetään jollain suullisilla sopimuksilla. Äitisi on laillinen perijä, ja periaatteessa niinhän sen kuuluu mennäkin. Sinä perit sitten aikoinaan omat vanhempasi.

Sitä paitsi kenenkään ei pitäis himoita omaisuutta jota ei ole itse omalla työllään ansainnut. Perintöjen odotteleminen on kuvottavaa korppikotka-meininkiä, olisi paljon parempaa antaa ihmisten kuluttaa omaisuutensa vaikka viimeistä penniä myöden ennen kuolemaansa.

 

[vieras]

Onko äidilläsi sisaruksia? Entä sinulla?

 

[yy]

Uskomatonta mitä paskaa käytöstä äidiltäsi! ;( en tiedä mitä sanoa.

 

[Ap]

No mä taas en aio silitellä sun päätäs ap. Vaikutat ahneelta ja mummosi oli vain höperö jos luuli että perintöjä jätetään jollain suullisilla sopimuksilla. Äitisi on laillinen perijä, ja periaatteessa niinhän sen kuuluu mennäkin. Sinä perit sitten aikoinaan omat vanhempasi.

Sitä paitsi kenenkään ei pitäis himoita omaisuutta jota ei ole itse omalla työllään ansainnut. Perintöjen odotteleminen on kuvottavaa korppikotka-meininkiä, olisi paljon parempaa antaa ihmisten kuluttaa omaisuutensa vaikka viimeistä penniä myöden ennen kuolemaansa.

Höpö höpö. Ja sitä paitsi jos olisin ollut oikeasti ahne, olisin vaatinut mustaa valkoisella. En himoitse kenenkään omaisuutta, päinvastoin kuin vanhempani joille perinnöt ovat koko elämän keskipiste. Mutta ehkä joku tämänkin ketjun lukee ja tajuaa samassa tilanteessa vaatia ja vahtia oikeuksiaan. Minun mielestäni minulla on luvattuun perintöön oikeus. Lain puitteissa toimivia huijareita maailmasta löytyy muitakin, oletko todella sitä mieltä, että oikeus on heidän puolellaan, koska uhrit hyvässä uskossa antoivat huijata itseään eikä lakia varsinaisesti rikottu?

 

[Ap]

Onko äidilläsi sisaruksia? Entä sinulla?

Ei ole, olemme molemmat ainoita lapsia.

 

[Ap]

Uskomatonta mitä paskaa käytöstä äidiltäsi! ;( en tiedä mitä sanoa.

Oikeasti kiitos! Tiedän, että kuulostan ihmiseltä joka haluaa vaan tietynlaisia vastauksia, mutta on se vain iso helpotus kuitenkin kuulla, että ihmiset ajattelevat asiasta saman suuntaisesti kuin minä. Olo on todella niin kauhea kaikesta tästä, että sympatia tulee tarpeeseen.

 

[vieras]

"Niin, minua nimenomaan jurppii. Varsinkin kun vanhempani ovat aina toitottaneet kaikille juuri tällaisia arvoja ja itsellenikin ne ovat tärkeitä. Kaikki on kuulemma yhteistä, paitsi että minulla ei ole mitään, ei edes tuota asuntoa. Käytännössä se siis tarkoittaa, että kaikki (myös se mikä on oikeasti vain minun) on vanhempieni kunnes he kuolevat, minkä jälkeen perin heidät, jos olen elossa ja jos he eivät ole tuhlanneet kaikkea elämäntyylinsä ylläpitoon ennen sitä. Ylipäätään kokemus on ollut pelottava, tunnen itseni valtavan turvattomaksi, aivan kuin kellä tahansa ryöstön uhriksi joutuneella. Jonkun mielestä tämä ehkä kuulostaa yliampuvalta, mutta kokeilkoon vain itse ja sanokoon sitten."

Ymmärrän todella hyvin tunteesi. Pistää kyllä kiukuksi tuollaiset vanhemmat! Miten ne muka on yhteisiä jos ne on vanhemmilla? Heillähän omaisuus on. Kunhan nyt on itsepetos heillä käynnissä. Luulevat tekevänsä kivasti kun sitten perinnöksi jättävät. Miksi ei eläessään? Ehkä piheys ja säästäminen (ja vielä kavaluus) pahan päivän varalle jää päälle eikä osaa irrotella edes sitten kun on jo kaikkea.

Voisin neuvoa vain, että voit kovasti yrittää saada heitä ymmärtämään, että sinua harmittaa tuollainen käytös ja kuinka pahalta tuo tuntuu. Kirjoita kirje. Siinä saa selittää ja he saavat lukea ajan kanssa moneen kertaan. Ei kyllä mene takeeseen ymmärtävätkö, mutta ainakin tiedät sitten yrittäneesi.

 

[Näin mä tekisin]

Mä en olis enää MISSÄÄN tekemisissä vanhempiini, he eivät ansaitse sitä tuollaisella tempulla!!!

Jos siis oma äitini tekisi vastaavan tempun, voisi sitten jälkikäteen miettiä kannattiko. Tiedän kyllä, ettei oma äitini tekisi moista temppua. Voimia sulle..

 

[vieras]

"No ei mieleesi tullut perunkirjoituksissaa älähtää kun asunto merkattiin äitisi omaksi?"

Ei sillä ole merkitystä perunkirjoituksessa, kun ei ole testamenttia. Suullinen lupaus on aika epäpätevä tuossa. Ellei sitten sattuisi olemaan muodollisesti oikea, se onkin sitten toinen seikka. Enemmänkin on nyt kiinni sinun vanhemmistasi ja heidän tahdosta ja halusta tukea sinua.

Perunkirjoituksissa siksi että olisi päässyt perintöverolla lahjaveron sijaan!