minulla on meidän päiväkodin vaikein lapsi.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huokaus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huokaus

Vieras
joku täällä palstalla joskus sanoi että kyse on vaan siitä että on vanhemmuus hukassa ja siksi lapsi tuntuu vaikealta,eikä oikeasti ole.

mutta lapsi on kahden paikalla päiväkotiryhmässä, aikuiset ei saa lapseen otetta,vaikka ikää on vain 5v,eivät pärjää, ja itse päiväkodin johtaja joutui pojan ryhmästä hakemaan omaan työ-huoneeseensa päiväunille ja siksi aikaa että minä pääsen kesken päivän hänet hakemaan hoidosta.

kotiolot on tutkittu ja niissä ei ole todettu mitään vikaa, kasvatusneuvolassa tuli samoja ohjeita joita oltiin jo itse tajuttu käyttää, mutta ne ei auta, poika vain jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. psykologilta tulee 100% varmasti adhd diagnoosi, ja/tai uhmakkuushäiriö. että siinä sitten syyllistävät vanhempia niinkuin tekevät päiväkodissa
 
älä syyllisty!!!!!
ei vanhemmat kaikille asioille mitään voi,hyvä vanhempi hakee apua lapselleen ja tukea itselleen,se riittää että kokee itse tehneensä kaiken mahdollisen noman lapsensa parhaaksi.
voimia sinulle ja perheellesi.
 
teit vähän tyhmästi että tänne tulit kertomaan. kunhan mammat pääsee netin ääreen niin varmasti tulee paskaa niskaan kunnolla, vaikka meitäkin löytyy ketkä ymmärtävät että asiat ei ole niin mustavalkoisia että kaikki olisi vanhemmista kiinni. tsemppiä ja toivottavasti tilanne helpottaa!
 
Mun siskon lasta pidettiin aina vain hankalana, villinä, uhmakkaana yms. Sisko oli aivan epätoivoinen ja väsynyt kun ei pojan kanssa voinut mennä minnekään, kylässä oli aivan mahdoton, tutuilta ja vierailta tuli pieniä"vinkkejä"kasvatukseen ja kurinpitoon.. Sisko lopulta kamalan paperisodan ja lääkärissä käyntien jälkeen sai pojan tutkimuksiin, ja nykyään 4.v poika on erityispäiväkodissa, sai adhd/autismidiagnoosin, ja on muitakin neurologisia ongelmia. Saa nykyään toiminta-ja puheterapiaa, oma avustaja päiväkodissa ja on kehittynyt parempaan suuntaan. Eli ei ollut vain tuhma ja huonosti kasvatettu.. Tapauksia on monenlaisia, ja tämä oli vain yksi esim.mutta jos siskoni ei olisi taistellut pojalle tutkimus-ja terapia-aikoja yms.tilanne olis paljon huonompi. Toivottavasti teillä tilanne jotenkin selviää ja tasottuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree:
Minkäs noille voi, luulis ammattilaisten ymmärtävän.
Oletteko olleet missään tutkimuksissa tai haastatteluissa?
Haette apua sinnikkäästi ja kovaan ääneen.

no ei ymmärrä. kasvatusneuvolassakaan ei meinannut että mitään tarvitaan,kyllä se siitä. vuosi sitten puhuin 4v neuvolassa asioista olin jos silloin melko varma että jotakin on vialla, neuvolatätin vastaus no ei tässä vielä olla huolissaan,kyllä se siitä. ja nyt tilanne uhkaa rääjähtää käsiin. 5v neuvolasta tuli sitten onneksi lähete psykologille, jolloin kasvatusneuvolan henkilökunnankin täytyi uskoa että psykologiset tutkimukset täytyy tehdä. harmi että ne lähti vasta käyntiin ja menee viel ätovi ennenku pääsee eteenpäin.(perheneuvolassa oli sitä mieltä että tutkitaan vain tunne-elämän puolta. ja mua suututtaa!! tottakai sillä on tunne-elämässä häiriötä sen kaiken negatiivisen palautteen jälkeen ja tuen puutteen, kun päiväkodissa oois pitänyt pienryhmään heti päästä eikä olla 19 lapsen ryhmässä)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kirsikka:
Eikö teillä ole lapselle omaa avustajaa päikyssä? Minä alkaisin vaatia sitä, kunhan ensin saatte paperille diagnoosin.

ei ole, ja koko kunnassa ei ole edes pienryhmää,paitsi vakavasti kehitysvammaisille, josta kuitenkaan meidän lapsella ei ole kyse(älyllisesti vastaa ikätasoaan) ilman oikeaa ohjausta pk menee varmaan pahemmaksi vaan. en tiedä mitä tehdä enään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree:
Minkäs noille voi, luulis ammattilaisten ymmärtävän.
Oletteko olleet missään tutkimuksissa tai haastatteluissa?
Haette apua sinnikkäästi ja kovaan ääneen.

no ei ymmärrä. kasvatusneuvolassakaan ei meinannut että mitään tarvitaan,kyllä se siitä. vuosi sitten puhuin 4v neuvolassa asioista olin jos silloin melko varma että jotakin on vialla, neuvolatätin vastaus no ei tässä vielä olla huolissaan,kyllä se siitä. ja nyt tilanne uhkaa rääjähtää käsiin. 5v neuvolasta tuli sitten onneksi lähete psykologille, jolloin kasvatusneuvolan henkilökunnankin täytyi uskoa että psykologiset tutkimukset täytyy tehdä. harmi että ne lähti vasta käyntiin ja menee viel ätovi ennenku pääsee eteenpäin.(perheneuvolassa oli sitä mieltä että tutkitaan vain tunne-elämän puolta. ja mua suututtaa!! tottakai sillä on tunne-elämässä häiriötä sen kaiken negatiivisen palautteen jälkeen ja tuen puutteen, kun päiväkodissa oois pitänyt pienryhmään heti päästä eikä olla 19 lapsen ryhmässä)

paitsi niinku alla kirjoitin mitään mahd pienryhmää ei edes ole

 
Mä yhden perheen tiedän jossa lapsella epäillään olevan jotain adhd tyyppistä. Mutta koska kotona ei ole 'pahoja' ongelmia lapsen kanssa ei otettu vakavasti.
Mutta perhe vaati kovaa ja korkealta että tutkimuksiin on päästävä, näin ei voi jatkua. Aikaa tuhraantui tovi, mutta nyt pääsivät.

Typerää että monessa asiassa on näin- ei uskota vanhempia, jotka kuitenkin sen lapsen kanssa suurimman osan aikaa viettävät.

Mutta vaaditte!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Kirsikka:
Eikö teillä ole lapselle omaa avustajaa päikyssä? Minä alkaisin vaatia sitä, kunhan ensin saatte paperille diagnoosin.

ei ole, ja koko kunnassa ei ole edes pienryhmää,paitsi vakavasti kehitysvammaisille, josta kuitenkaan meidän lapsella ei ole kyse(älyllisesti vastaa ikätasoaan) ilman oikeaa ohjausta pk menee varmaan pahemmaksi vaan. en tiedä mitä tehdä enään.

Mun käsittääkseni heillä on kuitenkin velvollisuus lapselle hoitaa henk.koht.avustaja jos ja kun lapsi sitä tarvitsee eikä päiväkodissa pärjätä muuten.
 
Mulle tulee kyllä ekana mieleen et hoitsut siellä ei välttis edes koeta pärjätä lapsen kanssa vaan lapsi on nimetty ongelmalapseksi näiden takia ja koetetaan sysätä syrjään. Tätäkin tapaa valitettavan usein lapsien kohdalla, joilla on erinäisiä diagnooseja :(
 
Voi itku! Teidän päiväkodilla on kyllä kurja asenne. Ilman muuta lasta pitäisi tukea ja auttaa toimimaan oikein! Missään nimessä sinun ei myöskään kuulu hakea lasta kotiin, jos ammattilaiset eivät hänen kanssaan pärjää. Heidän tehtävänsä on järjestää sellaiset puitteet, että pärjäävät.

Toivottavasti saatte apua pojalle ja vähän positiivisemman hoitoympäristön, jotta negatiivisen palautteen vyöry loppuu ja poika saa kokea osaamisen iloakin.

Itse olen todennut, että vääränlainen hoitoympäristö voi saada ihan normipojastakin hankalan. Meidän esikoisesta on joissakin hoitopaikoissa sanottu, että on varsinainen häirikkö ja toisissa taas oikein mukava ja kiltti poika. Mitäköhän tästäkin pitäisi päätellä?
 

Yhteistyössä