Minulla ei ole enää mitään. Olen menettänyt kaiken toivoni ja uskoni.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Joyce"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"Joyce"

Vieras
Minulla ei ole miestä, ei rakkautta elämässä, ei lasta, ei edes lemmikkiä ei ystäviä ei yhtään mitään. Oikeastaan kun ajattelen elämääni niin kukaan ei ole koskaan (vielä) rakastanut minua. Olen kyllä avoinna rakkaudelle ja odotan sitä mutta minulla ei ole mitään minkä takia elää. Kuljen massan mukana ilman ajatuksia ilman määränpäätä ja se turhauttaa.

Kiitos kun jaksoit lukea tylsästä elämästäni.
 
[QUOTE="Joyce";26651352]Minulla ei ole miestä, ei rakkautta elämässä, ei lasta, ei edes lemmikkiä ei ystäviä ei yhtään mitään. Oikeastaan kun ajattelen elämääni niin kukaan ei ole koskaan (vielä) rakastanut minua. Olen kyllä avoinna rakkaudelle ja odotan sitä mutta minulla ei ole mitään minkä takia elää. Kuljen massan mukana ilman ajatuksia ilman määränpäätä ja se turhauttaa.

Kiitos kun jaksoit lukea tylsästä elämästäni.[/QUOTE]

samma här
 
[QUOTE="Joyce";26651352]Minulla ei ole miestä, ei rakkautta elämässä, ei lasta, ei edes lemmikkiä ei ystäviä ei yhtään mitään. Oikeastaan kun ajattelen elämääni niin kukaan ei ole koskaan (vielä) rakastanut minua. Olen kyllä avoinna rakkaudelle ja odotan sitä mutta minulla ei ole mitään minkä takia elää. Kuljen massan mukana ilman ajatuksia ilman määränpäätä ja se turhauttaa.

Kiitos kun jaksoit lukea tylsästä elämästäni.[/QUOTE]

Miksi sinulla ei ole ystäviä? Niitä saadakseen monet ihmiset joutuvat tekemään työtä ja näkemään vaivaa. Ei ole reilua, mutta niin se vaan on. Jos ensin saisit tavallisia ystäviä, heidän seurassaan siihen rakkaaseen törmääminenkin voisi tulla todennäköisemmäksi. Itse sain ensimmäiset ystävät n. 30-vuotiaana ja ensimmäisen ja toivon mukaan viimeisen seurustelusuhteeni aloitin 38-vuotiaana. Nyt olen n aimissa oleva pienen pojan äiti. Elämä voi muuttua, jos on valmis näkemään vaivaa, eikä anna itsensä vaipua synkkyyteen.
 
Moni yksinäinen tekee myös sellaisen virheen, että aliarvioi asioita ja ihmisiä. Minä lasken työkaveritkin (en kyllä muutamaa vaikeaa ihmistä) tavallaan ystäviksi tai ainakin merkittäviksi ihmisiksi elämässäni. Arvostan kaikkia löysempiäkin ystävyyksiä, eivät kaikki ihmiset ole luonteeltaan sellaisia, että heidän kanssaan voisi käydä pitkiä syvällisiä keskusteluja tuon tuosta tai joiden kanssa voisi tai kannattaisi jakaa elämän kipeitä asioita.
 

Yhteistyössä