Minulla ei ole elämässä mitään tavoitteita.

["Sheepy"]

Minulla ei ole elämässäni mitään, mitä tavoitella. Mitä kohti pyrkiä. Minulla on koulutustani vastaava työ, jota rakastan sekä kaksi ihanaa lasta, jotka yritän kasvattaa parhaalla mahdollisella tavalla. Muuten elämäni on tyhjää. Ajelehdin vaan päivästä toiseen. Olen tyytyväinen elämääni ja voisin periaatteessa elää tällä tavalla hamaan loppuun saakka. Minulla on ok auto, asun vuokralla (kelpaa aivan hyvin), minulla on kaikki mitä tarvitsen. Olen suht tyytyväinen itseeni. Jotakin vaan tuntuu puuttuvan (mies?). Lapseni ovat alakouluikäisiä. Ajattelen usein sitä, että kun he lentävät pesästä, mitä minulle jää? Työ vaan. Onko muita samoin tuntevia/tunteneita? Mistä olette saaneet sisältöä elämäänne?

 

[Norppa83]

Minulla on lapsi, hyvä mies (aviomieheksi ja lapsen isäksi), ihana asunto, koulutus ja sitä vastaava vakinainen työ, olen ulkonäkööni pääosin tyytyväinen, raha-asiat on kunnossa, on kaksi autoa ja elämässä muutenkin saavutettu monta nuoruuden tavoitetta.

Vaikka elämäni on näin hyvällä mallilla, niin kyllä minulla silti tavoitteita on: Haaveissa on saada toinen lapsi ja tehdä äitiysloman jälkeen lyhennettyä viikkoa, tavoitteena on kehittyä minulle tärkeissä harrastuksissa (ompeleminen, piirtäminen jne), tavoitteena on tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia ystäviä (joita tällä hetkellä voisi olla enemmän), tavoitteena on kehittyä työssäni, tavoitteena on oppia viimein löytämään oma persoonallinen tyylini jne.

Ja oikein pitkällä aikavälillä tavoitteeni on on se, että kun tulevaisuudessa lapset kotoa pois ovat muuttaneet ja minusta ehkä joku päivä tulee isovanhempi, että olisin terve ja aktiivinen ikäihminen. Siksi liikun, en polta, pidän huolen ruokavaliosta ja pyrin olemaan hyvä vanhempi, jonka kanssa lapsen välit pysyvät läheisinä (mutta ei liian symbioottisina) läpi elämän.

Ei kaikkien elämän tavoitteiden tarvitse olla elämää mullistavia.

 

["vieras"]

[QUOTE="Sheepy";28738563]Minulla ei ole elämässäni mitään, mitä tavoitella. Mitä kohti pyrkiä. Minulla on koulutustani vastaava työ, jota rakastan sekä kaksi ihanaa lasta, jotka yritän kasvattaa parhaalla mahdollisella tavalla. Muuten elämäni on tyhjää. Ajelehdin vaan päivästä toiseen. Olen tyytyväinen elämääni ja voisin periaatteessa elää tällä tavalla hamaan loppuun saakka. Minulla on ok auto, asun vuokralla (kelpaa aivan hyvin), minulla on kaikki mitä tarvitsen. Olen suht tyytyväinen itseeni. Jotakin vaan tuntuu puuttuvan (mies?). Lapseni ovat alakouluikäisiä. Ajattelen usein sitä, että kun he lentävät pesästä, mitä minulle jää? Työ vaan. Onko muita samoin tuntevia/tunteneita? Mistä olette saaneet sisältöä elämäänne?[/QUOTE]

Miksi pitää väkisin pyrkiä johonkin? Jos huolehtii itsestään ja perheestään niin eikö se riitä?

 

["vieras"]

Miksi ihmeessä ihmiset eivät vain voi olla tyytyväisiä ja onnellisia siihen mitä heillä on? Minä ainakin antaisin mitä vain, että saisin omaan elämääni ne asiat mitä ap:llä.

 

["Vieras"]

Mullakin on elämässä kaikki hyvin ja oon tosi tyytyväinen, mutta silti pakko olla koko ajan jotain uutta projektia. Tällä hetkellä reenaan juoksemista, tavoitteena maraton, ja syksyllä aloitan työn ohella uudet opiskelut, joista on hyötyä työelämässä etenemisessä.

 

["vieras"]

Joo kyllä mulla ainakin pitää aina jotain pientä tavoitetta olla. Isompia, pienempiä... ei se tarkoita, etten ois onnellinen, mutta muuten tulee joetnkin tyhjä olo ehkä. Osa tavoitteista on ihan selviytymistä päivästä toiseen, tällä hetkellä tavoitteet liittyy ihan tietyn ajanjakson sisälllä taloudellisesti selviämiseen ja matkarahan säästämiseen.

 

["jadie"]

Voithan tavata miehen senkin jälkeen kun lapset ovat aikuisia. Vapaaehtoistyö, matkustelu, harrastukset ovat myös joitakin mahdollisia asioita. Ja ehkä saat lapsenlapsiakin. Itse löysin elämäntarkoituksen uskosta Jeesukseen, ja tätä tietenkin toivon kaikille, sinullekin. Enää ei elämä tunnu tyhjältä

 

[astrolabe]

No onhan sulla tavoitteita, hankkia jotain uutta elämääsi. Järjestöpuoli on usein aika matalan kynnyksen lähestymistapa uusiin asioihin. On se sitten luonnonsuojelu, Martat (siellä on nuoriakin ihmisiä), politiikka tai vaikka perheiden asiat niin nopeasti saa uusia kontakteja, uutta tekemistä.

 

[Itsettömyys]

Suosittelen lukemaan kirjan Jed McKenna Henkinen valaistuminen -hitonmoinen juttu. Siinä ei korosteta mitään tavoittelua, saavuttamista eikä tietoa, pikemminkin ei-tietämistä. Egohan haluaa aina tavoitella jotain, ja olla jotain, mutta kun oivallat että et ole sama kuin olettamasi "itse" niin huomaat kaiken muuttuvan. Silloin ei tarvitse saavuttaa mitään, jos ei välttämättä halua

 

[upp]

samaa mieltä viimeksi vastanneen kanssa, älä etsi tavoitteita ulkoa, vaan sisältä.. ja kas kummaa, elämä muuttuu