Minua harmittaa, olenkos jotenkin herkkä?

[Rukoilijasirkka]

Kun käytiin miehen isällä ja se sanoi TAAS, niinkuin aina sanoo, että ompas tytöllä hento tukka. kysyi vielä mieheltä, että eikös sinullakin ole tosi ohut tukka. Miksi pitää joka kerta sanoa tytön tukasta? Ärsyttää! |O

Ei osaa sanoa mitään positiivista ikinä.

Kävin vessassa vaa-alla ja kysyin, näyttääkö se oikein, koska se näytti minusta ihan liian vähän. No tää sanoo, et se näyttää 2 kiloa liian vähän, että näyttikö liian HYVIN? Tuli vähän semmonen olo, että oisko se muka HYVIN, että painaisin 2 kiloa vähemmän. :/

minua ärsyttää, aina kun pitää mennä sinne käymään, minulle tulee unettava olo ja tuntuu, että menen ihan kuplaan, omaan mieleeni, enkä ole ollenkaan kotonani.

 

[Nyynä]

omituinen appiukko siulla...

 

[joo]

Näin se joskus (ja ehkä useinkin) voi käydä appilassa tai anoppilassa.
Pahan mielen vaan saa.

 

[Rukoilijasirkka]

Kerran se sanoi mulle, että "suhun se ei aurinko tartu, että sun pitäs varmaan ostaa jotain värivoidetta" |O

Se onkin ainoa asia, mitä se osaa kehua: rusketusta.

Sanoin, etten halua ihosyöpää. Se sano, että ei tuu ihosyöpä, jos on viileä ilma. :/

 

[Pamppelsson]

No en minäkään kyllä ihan ymmärrä miksi pitää toistuvasti kommentoida lapsen tukkaa :|
Mut toisaalta, jos se on nähty ennennkin, että appi noin tekee, niin ei kai siitä auta loukkaantua.

 

[Rukoilijasirkka]

Näin se joskus (ja ehkä useinkin) voi käydä appilassa tai anoppilassa.
Pahan mielen vaan saa.

Kun minun isä aina kehuu minun lapsia, Sanoo tytöstä, että ompa se terävä ja pojasta kehuu että ompas se kekseliäs ja tämmöstä. Keksivät tukastakin sanoa, että se on kuin silkkiä, eikä että ompas se ohut.

 

[Pamppelsson]

Jaa nyt luin ton sun toisen viestin tässä ketjussa ja tossa vaiheessa todella kyllä alkaisi mulla lämmöt nousemaan.
Onko sen siis aina ihan pakko kommentoida kaikkea, ja vieläpä negatiiviseen sävyyn? :snotty:

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Kummallinen otus... Kuvittele, että kyseessä on asperger-ihminen, jaksaa paremmin ymmärtää.

Toiset ovat... tahdittomia, eikä heihin tahdistinta saa jälkitoimituksena.

 

[Rukoilijasirkka]

No en minäkään kyllä ihan ymmärrä miksi pitää toistuvasti kommentoida lapsen tukkaa :|
Mut toisaalta, jos se on nähty ennennkin, että appi noin tekee, niin ei kai siitä auta loukkaantua.

Kun en pidä siitä, että se sanotaan lapsen kuullen. Onhan sillä ohut tukka, tottahan se on. Samaan hengenvetoon se ukko kehuu, miten hänen tyttärellä on niin paksu tukka, mutta kun ei se ole mikään kovin paksu. takkuinen ja likainen kylläkin.

 

[hohoi]

Mä ainakin alkaisin jo kuittailemaan takasain noista sanomisista. Esim jos sanoo tytön ohuista hiuksista jokakerta niin tuumaat vaan, että eikö ookin kumma kun ei oo sitten yhtään paksuuntuneet viikossa ?
ja muuten kuulostaa ihan tyypiltä, jonka kanssa ei kannata alkaa oikeesti väittelemään kun tuntuu tietävän kuit paremmin. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

 

[Rukoilijasirkka]

Kummallinen otus... Kuvittele, että kyseessä on asperger-ihminen, jaksaa paremmin ymmärtää.

Toiset ovat... tahdittomia, eikä heihin tahdistinta saa jälkitoimituksena.

Hyvä vinkki, kiitos. Mutta jatkossa mun on alettava sanoa vastaan, jos lapsi on paikalla kuulemassa. Ensikerralla sanon, että tytöllä on kaunis tukka, jos vielä sanoo sitä ohueksi.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Hyvä vinkki, kiitos. Mutta jatkossa mun on alettava sanoa vastaan, jos lapsi on paikalla kuulemassa. Ensikerralla sanon, että tytöllä on kaunis tukka, jos vielä sanoo sitä ohueksi.

Sano, että antaa palautteen suoraan sinulle ja vain sinulle. Jos ei opi, joudut paikkailemaan jatkuvasti. Hyvä, että annat lapsen ymmärtää, että hänessä ei ole mitään vikaa, että hentokin tukka on kaunis, kun se on juuri hänen tukkansa.

Kun tyttö vähän kasvaa, kannattaa jutella asiasta ja kertoa, että toiset ihmiset vaan sanovat törpösti, vaikka eivät ehkä sitä niin tarkoita. Suomalaisen on helpompi antaa negatiivista palautetta, kuin positiivista. Kaikki hyvä on itsestään selvyys, muita asioita pitää kommentoida...