K
Kummitus
Vieras
Hei,
Olen 32-vuotias puolivuotiaan pikkupojan äiti ja kysyisin vinkkiä miten avio-/avoliittonne kestivät lapsen syntymän? Neuvolassa sitä kovasti raskausaikana painotettiin, että lapsen syntymä on avioliitolle ainakin ensimmäisinä kuukausinarankkaa aikaa, kun ei ole yhtä paljon aikaa toisilleen, on väsynyt, perheessä onkin uusi pieni ihminen, joka vie kaiken huomion, jne.
Alan olla melko uupunut ja kaipaan jo jotain lämpöä avioliittooni. Poikamme syntymän jälkeen ei mieheltäni ole huomiota -ei fyysistä eikä psyykkistä- herunut. Tuntuu, että asumme saman katon alla ja hoidamme pientä ihmistä, mutta muuten kuljemme toistemme ohi. Mieheni kun tulee töistä, hän lukee päivän lehdet, katsoo televisiota, istuu tietokoneella, jne. Poikamme hoitoon hän osallistuu, jos häntä jotain pyydän tekemään, mutta mitään ei hän oma-aloitteisesti tee minun työtaakkaani keventääkseen. Itse olen jo siinä vaiheessa päivästä väsynyt ja toivoisin toisenkin panosta yhteiseloon, mutta ei... Sitä tulee tahtomattaankin nalkutettua...
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta ja miten saitte miehenne osallistumaan kotona ja olemaan osa perhettä?
Olen 32-vuotias puolivuotiaan pikkupojan äiti ja kysyisin vinkkiä miten avio-/avoliittonne kestivät lapsen syntymän? Neuvolassa sitä kovasti raskausaikana painotettiin, että lapsen syntymä on avioliitolle ainakin ensimmäisinä kuukausinarankkaa aikaa, kun ei ole yhtä paljon aikaa toisilleen, on väsynyt, perheessä onkin uusi pieni ihminen, joka vie kaiken huomion, jne.
Alan olla melko uupunut ja kaipaan jo jotain lämpöä avioliittooni. Poikamme syntymän jälkeen ei mieheltäni ole huomiota -ei fyysistä eikä psyykkistä- herunut. Tuntuu, että asumme saman katon alla ja hoidamme pientä ihmistä, mutta muuten kuljemme toistemme ohi. Mieheni kun tulee töistä, hän lukee päivän lehdet, katsoo televisiota, istuu tietokoneella, jne. Poikamme hoitoon hän osallistuu, jos häntä jotain pyydän tekemään, mutta mitään ei hän oma-aloitteisesti tee minun työtaakkaani keventääkseen. Itse olen jo siinä vaiheessa päivästä väsynyt ja toivoisin toisenkin panosta yhteiseloon, mutta ei... Sitä tulee tahtomattaankin nalkutettua...
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta ja miten saitte miehenne osallistumaan kotona ja olemaan osa perhettä?