Minkälaisia teidän kultaisetnoutajat on?

["aapee"]

Otin elämäni ensimmäisen koiran melkein 8 vuotta sitten. Rotu oli tarkoin harkittu, kasvattaja sen sijaan ei koska en ymmärtänyt sen tärkeyttä. Meille muutti kultaisennoutajan pentu. On nyt siis yli 7-vuotias.

Ja tässä vuosien mittaan mä oon alkanut miettimään, että ehkä tuo koira ei ole aivan sellainen kuin sen pitäisi ja että hälytyskellojen olisi pitänyt soida kun tätä kyseistä koiraa otin.. (Pentue kyllä oli ihmisten keskellä, mutta emää en nähnyt kun se teljettiin toiseen huoneeseen jossa se haukkui koko ajan. On kuulema niin villi ja vilkas, ettei sitä voinut päästää vieraiden keskelle. Isäkoira ei ollut perheessä. Ja mitään kasvattajanimeä näillä ei ollut, koira on kuitenkin rekisterissä. En siis tiedä sen tarkemmin millaisen luonteisia koiran vanhemmat ovat, millaiset taustat niillä on, kuinka usein koiria pennutettiin yms. )

Ensinnäkin se on yhä edelleen aivan hirveä touho, sisäsiistiksi oppiminen vei aivan hirvittävän monta VUOTTA ja yhä edelleen se tekee tarpeensa sisälle jos se niin haluaa. On jotenkin todella arka ja pelokas, pelkää siis vieraita ihmisiä jotka tulee meille. Osoittaa pelkonsa hirvittävällä haukkumisella. Kerran eräs humalainen tuli pihalle riehumaan ja kun lähestyi minua huutaen, koira pakeni selkäni taakse. Lenkillä kun ollaan, ei reagoi toisiin ihmisiin tai koiriin. Tää arkuus on siis vaan "omalla reviirillä".

On aivan pohjattoman ahne, söisi vaikka hevosen jos saisi. Varatelee ruokaa pöydiltä ja kissojen kupeista, vaikka olisi juuri saanut oman ruokansa. Kouluttaminen on siis ollut haastavaa, tuntuu että en saa oppimaan sitä mitenkään vaikka mulla hiukan koulutustaustaa onkin ja olen lukenut neuvoja netistä/kirjoista.

Pyrkii edelleen alistamaan nylkyttämällä perheemme lapsia, tekee samaa myös peitoille, tyynyille, pehmoleluille joita saa tassuihinsa. Jostain luin ettei kultsut tuhoa lelujaan, tuo repii kaiken silpuksi mitä se vain löytää. Jopa joululahjapaperit se silppusi kun odottivat roskikseen menoa laatikossa. Kouluttamisesta huolimatta murisee lapsille jos syö jotain ja nämä menevät ohitse. Minulle ei sitä onneksi tee vaikka ei kovin iloisena olekaan jos menen lähelle kun syö.

Onko siis koira jotenkin rotukuvauksensa vastainen vai ainoastaan huonossa perheessä kasvanut? Olen jotenkin niin pettynyt, kun odotin saavani kiltin ja ihanan perheenjäsenen joka olisi helppo kouluttaa mutta sainkin jatkuvan täystuho adhd:n, joka ei tunnu oppivan mitään eikä millään. Yhdessä vaiheessa sitä pystyi pitämään ulkonakin irti ja vapaana, nykyään enää ei koska vapaaksi päästessään pistää korvat taskuunsa ja lähtee. Sekin on surullista, olisi ihanaa kun voisi luottaa koiraansa täysin. Olen aina ollut koiraihminen, mutta nämä seitsemän vuotta tuon kanssa ovat saaneet minut useasti ajattelemaan että kunhan tuosta aika jättää, enää ikinä ei meille koiraa tule

Onko nyt siis niin, että maksan omasta typeryydestäni ja sain "viallisen" koiran vai onko koiraparka vain päätynyt huonon emännän käsiin joka ei vaan yksinkertaisesti osaa kouluttaa koiraansa?

 

["tii"]

Koulutuksestahan tuo on kiinni.Ihmiset olettava että kultaisetnoutajat olisivat jotenkin kiltimipiä rotuja kuin muut ja että niitä ei tarvitsisi kouluttaa.Kaikki rodut kaipaavat koulutusta.Eikä voi myöskään olettaa että kaikki rodun koirat olisivat samasta puusta veistettyjä,se nyt vaan on tosiasia että myös kultsuissa on eri luonteisia koiria.

 

["vieras"]

Meillä kohta 3-vuotias kultainennoutaja narttu. On aivan mahtava ja kiltti koira! Pysyy pihalla vapaana yksikseen. Lenkillä kun tulee muita koiria, ei kisko vaan ohittaa koirat hienosti vaikka ei ole erikseen opetettu. Ei hypi eikä riehu kun tulee vieraita. Tykkää lapsista todella paljon. Tulee toimeen kaikkien koirien kanssa. Mun mielestä meillä on täydellinen koira

 

["aapee"]

Tietenkin mä oon yrittänyt kouluttaa tuota siitä lähtien kun se tuli meille pentuna. Olen käynyt nuorempana silloisten koirien kanssa koulutuksissa ja lukenut sen jälkeen asiasta paljon, joten olen kuvitellut myös osaavani jotain. Mutta kun tuntuu että tuolle koiralle ei mene mikään oppi perille. Hetken se muistaa asian, mutta kun pari viikkoa on kulunut, niin koira on aivan kuin ei olisi ikinä asiasta mitään kuullutkaan. Ja esim tuota pöydiltä varastelua en ole saanut koskaan kitkettyä pois vaikka olen yrittänyt.

Samoin tuo sisäsiisteys on ollut tuolle jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Varmaan kolmevuotiaaksi saakka se teki sitä, että ulos ei suostunut kakkaa tekemään vaan teki sen aina sisälle. Ei auttanut vaikka tehtiin miten pitkä lenkki tahansa tai vaikka koira ois ollut miten kauan tahansa ulkona, ei. Pidätteli siihen saakka että pääsi takaisin sisälle. Nyt luojan kiitos tekee tarpeensä PÄÄOSIN ulos, mutta vieläkin voi ihan kevyesti tehdä asiansa lattialle jos siltä tuntuu. Pääsee siis ulos normaalisti monta kertaa päivässä, mutta hädän tullen ei edes yritä pyytää ulos vaan tekee asiansa just siihen paikkaan. Vaikka omaan petiinsä, ei ole niin tarkkaa tuolle.

Koiraa on siis todellakin koulutettu, mutta tuloksetta.

 

["Vieras"]

Meidän kultsi-uros on myös tollainen haukkuja. Haukkuu seuranpuutteesta. Luulen, että kaikki isot koirat ainakin syö kaiken kaikista kupeista, jos vaan saa. Ruoho vihreämpää...

Mutta tareiden teko? meidän vanha kultsikin pidättelee ulos asti, vaikka joskus se tulee heti rappusten jälkeen ja aina haukkuu oven vieressä, jos on tarve.

 

["aapee"]

Mulla on siis surkea olo sen takia, että olen koko aikuisikäni haaveillut juuri tuollaisesta koirasta kuin mitä nro.3 kertoi. Olen aina rakastanut koiria ja ollut ns. koiraihminen. Mutta tämä nykyinen koira on ollut niin raskas ja hankala, että mun haaveet on romuttuneet kovaa kyytiä. Joko mä oon pilannut tuon nykyisen koiran, olen täysi tumpelo ja ilmeisen vaarallinen koirille jonka takia mun ei pitäis enää ikinä ottaa koiraa (enkä ota jos se näin on) tai sitten tuo koira on vaan saanut niin huonot lähtökohdat elämälleen jo syntyessään, että ongelmat juontaa juurensa sieltä. Ja jos näin on, niin koira ois tarvinnut jonkun todella pätevän kouluttajan eikä tämmöistä keskivertoa kotikasvatusta.

Mulla ois ollut haaveissa ottaa toinenkin koira, mutta pelkään että sekin olisi samanlainen kuin tää nykyinen, rodusta ja taustasta huolimatta

 

["diina"]

Kaikissa koirissa on luonne eroja, sehän on ihan selvä. Ja on myös hyvin selvää, että on olemassa myös luonnevikaisia koiria, joiden koulutus on erittäin haastavaa tai osittain jopa mahdotonta. Kultsusi ei missään tapauksessa ole luonteeltaan rodun mukainen. On selvästi hyvin arka ja pelokas ja toisaalta myös dominoiva. Johtuen ehkä epävarmasta ja pelokkaasta luonteestaan. Minkä ikäinen pentu oli muuttaessasi luoksesi? Mielestäni se, että et ole saanut nähdä koirasi vanhempia, kertoo jo aika paljon.Ja se että emä haukkui koko ajan jossain suljetussa huoneessa..kultaisetnoutajat ei yleensä ole haukkuherkkiä, eivätkä puolusta niinkään reviiriään. Niille rodunmukaista käytöstä on avoimuus ja ystävällisyys.

 

[Aamuäree]

Siis noutajahan ON kouho ja pohjattoman ahne

Mulla on kohta 11 vuotias koheltaja, joka toisaalta oli kyllä helppo koulutettava, mutta sitä se kyllä vaatikin!
Luonteissa on eroja, mutta ei voi olettaa, että jos kasvattaja olis oikein valittu, koira olis rauhallinen eikä pyrkisi pomoksi.
Eikä niistä tarkkaan herkituista ja valituista sukupuistakaan aina tule täydellisiä jälkeläisiä luonteensa puolesta.

 

["aapee"]

[QUOTE="diina";27866799]Kaikissa koirissa on luonne eroja, sehän on ihan selvä. Ja on myös hyvin selvää, että on olemassa myös luonnevikaisia koiria, joiden koulutus on erittäin haastavaa tai osittain jopa mahdotonta. Kultsusi ei missään tapauksessa ole luonteeltaan rodun mukainen. On selvästi hyvin arka ja pelokas ja toisaalta myös dominoiva. Johtuen ehkä epävarmasta ja pelokkaasta luonteestaan. Minkä ikäinen pentu oli muuttaessasi luoksesi? Mielestäni se, että et ole saanut nähdä koirasi vanhempia, kertoo jo aika paljon.Ja se että emä haukkui koko ajan jossain suljetussa huoneessa..kultaisetnoutajat ei yleensä ole haukkuherkkiä, eivätkä puolusta niinkään reviiriään. Niille rodunmukaista käytöstä on avoimuus ja ystävällisyys.[/QUOTE]

Just tätä mä oon itsekin miettinyt, kun olen lueskellut rodun luonnekuvauksia. Tuo ei täsmää niihin kovinkaan hyvin. Pentu oli 8 viikkoinen meille tullessaan.
Koiramme haukkuu jokaisen pihalle tulijan, olipa se vieras tai tuttu. Nyt "reviiri" on laajentunut jo siihen, että haukkuu myös naapuriin tulijat ja menijät. Ja ihan selkeästi pelkää meille tulevia vieraita ihmisiä, vaikka sille ei kukaan vieras koskaan ole mitään pahaa tehnyt. Ei ainakaan meillä.

 

[Aamuäree]

Sun täytyy nyt ottaa lisäkoulutusta sille.

Näin koiraa näkemättä ja tuntematta, mutta kyllä sille voi vieläkin opettaa.

Miten sä olet sitä kouluttanut, esimerkiksi tuon ihmispelon kanssa?

 

["diina"]

Juu kovia nuo on köheltämään, touhottamaan ja ruokakin kelpaa kyllä joka käänteessä. Mutta ne eivät tee sitä ilkeyttään. Ovat niin rakastavia ja leikkisiä että!

Sinulle on AP vaan sattunut haastava koira. En usko että sinä sitä olet pilannut. älä sellaista ajattele. Kaikki koirat tarvitsevat koulutusta, mutta yleisesti ottaen kultsu ei ole siitä haastavimmasta päästä. Jos vielä kultsun otat, niin enpä jaksa uskoa, että samanlaista tapausta saat kontollesi

 

["aapee"]

Siis noutajahan ON kouho ja pohjattoman ahne


Luonteissa on eroja, mutta ei voi olettaa, että jos kasvattaja olis oikein valittu, koira olis rauhallinen eikä pyrkisi pomoksi.
Eikä niistä tarkkaan herkituista ja valituista sukupuistakaan aina tule täydellisiä jälkeläisiä luonteensa puolesta.

Ymmärrän että luonteissa on eroja ja että pelkkä kasvattajan valinta ei tee tulevasta koirasta kilttiä ja helppoa. Mutta kyllä mun mielestä on todella tärkeää se, millaisista lähtökohdista pentu tulee. Ihan varmasti vaikuttaa koiran luonteeseen se, millaisissa oloissa se syntyy ja millaisista vanhemmista. Ja näihinhän hyvä kasvattaja haluaa vaikuttaa.

 

[Big Bang Theory]

mellä ei ole kultaistanoutajaa, mutta kaksi labradorinnoutajaa on ja mitä olen kuullut niin kultsujen pitäisi olla ns. helpompia kuin nämä labradorit. Nämä kummatkin on rodut on energisiä, mutta helppo kouluttaa, koska ovat niin ihmisrakkaita ja tekevät ihmisen mieliksi mitä tahansa. ruokahalua on ja meillä se on 10v labbiksellakin ihan pohjaton. ollut koko sen eliniän. tässä pitääkin olla tarkka. Meidän labbispentu on nyt 9kk ja melkoinen energia pakkaus. Tuli meille vasta 4kk iässä tosin erittäin hyvältä kasvattajalta, mutta leimautui meihin ihan heti ja koulutus ollut todella helppoa. On todella kiltti koira. Täysin sisäsiisti on ollut jo 4kk ja sitä ennenkin teki todella harvoin sisälle tai tuli vahinkoja. Tätä pentua pystyy myös pitämään vapaana lähes aina kun siihen on mahdollisuus on hyvin tottelevainen ja tulee luokse käskystä heti. Uskon, että teidän tapauksessa on ollut vääränlainen koulutus tai kouluttamattomuus. Kokemuksen puute, mutta eihän sitä aina tiedä.

 

[Kohta 4v]

Mullakin kohta 4v kultanennoutaja narttu ja sekin on välillä semmonen tohottaja että , Ulkona se on kanssa pelokas jos mennää talojen ohi luimistelee ja kovaa vauhtia ohi toisin sekin voi olla et johtuu siitä että saanu traumoja pentuna kun yhden talon parvekkeelta heitettiin uuden vuoden pommi. Muuten on todella riehakas ulkona tykkää heitellä voltteja ja juosta ja muut koiratkin sulattaa hyvin ainostaa kun näkee niin hirveän kova haukkuminen ja kiskominen kattomaa toista koiraa, tätä ollaan opeteltu että ei hauku ja ohitetaan mallikkaasti toiset koirat eikä noteerata heitä. Mutta välillä on tuskastuttavaa kun tuntuu että ei mene kalloo se mitä ollaan opeteltu! Mutta muuten ihana koira ja rakas

 

[Aamuäree]

Sitten on muistettava, että noutaja ON metsästykseen käytetty/käytettävä rotu.
Se noutaa saaliin vedestä, eli on vedestä noutava lintukoira.

Mulle osui metsästyslinjainen ei metsästyksestä tippaakaan kiinnostunut koira
Labbiksia ehkä enemmän näkee veneissä keikkumassa.



Mä olen vain tottunut mieltämään metsästyslinjat/rodut tietyllä tapaa haastaviksi ainakin osassa kohtaa käyttäytymistään.
Mutta siltikin voi kaikki menä pieleen, jos /kun jotain tapahtuu mikä asiaan vaikuttaa, kuten omallani se, että joku fatipää meni ja paukautti raketin sen korvan juuressa varoittamatta. Siihen asti oli lähinnä kuuron maineessa, kun ei mitään piitannut kovista äänistä.
Ohiajavia autoja pelkäs pentuna, sekä lastenvaunuja kuka tietää miksi...... mutta totuttaen meni pelot ohi.
Ahneutensa vuoksi oli helppo koulutettava makupalojen avulla.

 

["Vieras"]

Ei toi kyllä ole kuin haukkunut meidän pihaan tulevat oudot autot!

 

["aapee"]

Koira ei siis lenkillä ollessa reagoi muihin ihmisiin mitenkään, ainoastaan silloin jos joku tulee meille. Jos tulija on koiralle tuttu, koira on ihan iloinen ja heiluttaa häntää jne. Mutta jos tulija on koiralle vieras, niin vaikuttaa melkein vihaiselta, vaikka ns. tosipaikan tullen sitten kuitenkin pakenee (vrt se humalainen riehuja josta kerroin). Että en tiedä onko oikeasti kyse siitä että pelkää ihmisiä mutta niin olen ajatellut.

Kun pihaan tulee koiralle vieras mutta minulle tuttu ihminen ja koira vaikuttaa pelokkaalta/vihaiselta, olen koiran vieressä, juttelen ystävällisellä ja normaaliäänellä tulijalle ja pyrin osoittamaan koiralle että mitään hätää ei ole. Sanon vieraalle ettei koira tee mitään, jolloin vieras ei osoita pelkoa ja koira uskaltaa mennä tutustumaan tulijaan omaan tahtiinsa. Aika nopeasti koira huomaa että syytä pelkoon (?) ei ole ja alkaa käyttäytymään normaalisti. Ja tässä kohtaa sitten saa palkaksi silittelyä ja taputuksia jne.

Näin ollaan toimittu aina (paitsi siinä humalaisen kohdalla, en päästänyt koiraa sen luokse ollenkaan), mutta silti koira reagoi meille tuleviin vieraisiin kuten reagoi.

Koira on ollut tuollainen ihan aina.

 

["huoh"]

Kyllähän tuo koulutuksesta ja kurista on kiinni. Koita perehtyä koiran laumakäyttäytymiseen, tai jos ei asia jaksa kiinnostaa, niin mene ammattilaisen puheille. Se että luet jutun sieltä täältä netissä, ei auta sinua ymmärtämään koiran ajatuksia.

 

[narikka83]

jossain menny pieleen koulutuksessa?

edesmenny kk seisoja oli valittu perusteellajoka oli keskellä ruokakippaa ku pentua hettiin kotiin ja jästipäähän soli, vaati koulutusta, oppi ja anto takasi mutta ilmaseksi et saanu mitään. koira oli 2v ku tulin "laumaan" oliha nse kauhun paikak ensin moinen häseltäjä! sitte k usiihe ntottu niin nyt tuomoset perus laiskat koirat tuntuu pystyyn kuolleilta koiraa koulutettiin ja treenattiin paljon, iha nse ntakai että sohva tai matto, meni uusiksi jos jätit lenkkeilyt ja treenit pois. ei auttanu ees pikku ukot taihvaala. ja kovempaaki joutu ottaan välillä. pomottaakki kokkeili. nylkyttämisen lopetti kerrasta. mikään vistota enempää ku koira joka nylkyttää.

 

["aapee"]

Hmm. Eli tasan yksi vastaaja on sitä mieltä, että koirani luonne ei vastaa rotukuvausta ja on siis ns. luonnevikainen. Loput ovat sitä mieltä että en ole kouluttanut koiraani ja sen takia se on mitä on.

Koska olen kouluttanut koiraani ja maininnut sen myös jokaisessa viestissäni, niin ilmeisesti sitten vaan en osaa kouluttaa koiraa. En, vaikka olen käynyt koulutuksissa, en vaikka olen lukenut paljon siihen liittyvää materiaalia netistä ja kirjoista, en, vaikka olen keskustellut koirakouluttajan kanssa henkilökohtaisesti ja toiminut tältä saatujen neuvojen mukaan. Ilmeisesti sitten vaan en osaa enkä opi. Lopputulos: en tule koskaan ottamaan toista koiraa, ei ole reilua koiralle eikä meidän perheelle enää tuollainen koiranelämä jossa koira pelkää, koettaa dominoida kaikkea, ei tottele, ei voi viettää "vapaata" koiranelämää ulkona ollenkaan jne.

Tää nyt oikeastaan oli se syy, miksi tänne kirjoitin. Halusin saada tietää kummassa meidän tapauksessa on "vika" -minussa vai koirassa. Vastaus selkeni, kiitos siitä.

 

[narikka83]

elä ny nokhiis ota. ei kukhaan ossaa kaikkea heti. jokhanen mennee kantapäänkauta. usko pois, tuon kk seisojan kans tehtiiin virheitä, mutta sen jälkeen onnistumisiaki. apuna oli tuttavia joilla on vankka pohja dominoivan ja voimakkaan koiran koulutuksessa. ei semmosella auta tuijota silmiin -ei sesse hyi ssesse tuhma koira...-

mettä koirat on vilkkita ja tarvivat erittäin paljon aivotyötä. ja erittäin johdonmukasen koulutuksen. ja myöskouluttajan itseluottamus kohilleen, epävarma kouluttaja, epävarma koira.

 

["aapee"]

En ota nokkiini.

Nuoruudessani olin aktiivinen koiraharrastaja. Kävin koirakoulutuksissa, koiraleireillä, mätsäreissä, agilityssä. Minulla oli cockerspanieli, joka tuli minulle aikuisena eikä sille oltu opetettu yhtään mitään. Minä kuitenkin sain siitä tehtyä mallikelpoisen kansalaisen ja pärjättiin ihan hyvin harrastuksissa ja kotona. Kun koira kuoli vanhuuteen, jäi koiraharrastus vuosiksi. Omasta koirasta kuitenkin haaveilin ja päädyin kultaiseennoutajaan siksi, että rotukuvauksen mukaan se olisi täydellinen perhekoira ja _helposti_ koulutettava. Ennen koiran tuloa päivitin koulutustietouttani, opiskelin asiaa lisää. En siis vain selannut yhtä artikkelia sieltä ja vähän toista täältä. Myöhemmin olen ostanut koirankoulutuskirjoja ja lukenut niitä, kysellyt neuvoa ammattilaisilta jne. En siis ole täysin paljaaltaan lähtenyt tämän koiran kanssa liikkeelle. Mutta. En tietenkään ole ammattilainen, luulin ettei tarvitse ollakaan jos osaa valita itselleen sopivan rodun. Ei siis mitään liian vaativaa jne. Ja kuvittelin että kultsu olisi sellainen, johon aloittelevankin taidot riittäisi.

En halunnut koiraa, joka on luonteeltaan dominoiva, voimakas, vaativa, haastava, kova jne. Tiedän oikein hyvin ettei mun taidot riitä semmoisen kanssa. Kuvittelin että kultainennoutaja olisi sellainen, jonka kanssa pärjää ilman ammattilaistaustaa.

En tiedä missä meni vikaan että sain koirastani tehtyä tuollaisen kuin se nyt on, vaikka kuvittelin tekeväni kaiken oikein ja otin asioista selvää. En lähtenyt tähän ns. tyhjin käsin ja harkitsematta. Koiramme elää tuommoisena elämänsä loppuun saakka, en sitä poiskaan anna vaikka se ei olekaan ollenkaan sellainen koira, jonka olisin halunnut. Mutta hautaan haaveeni toisesta koirasta, en tainnut olla koiraihminen ollenkaan.

 

["vieras"]

No osaksi kyllä koiran luonne voi olla ihan perimästä kiinni. Vanhempien luonne kertoo jonkin verran ja ongelmia voidaan poistaa tiettyyn pisteeseen asti sopivalla koulutuksella. Ei asia ole niin yksioikoinen kun ei kaikkia faktoja tiedä.

 

["..."]

En usko että kaikki koiraongelmat ovat ratkaistavissa oikeanlaisella koulutuksella. Itse olen omistanut lapsesta lähtien palveluskoiria ja viimeisin dobberini oli sairaalloisen arka pennusta asti. Siitä ei saatu kunnon koiraa edes yhteistyössä ongelmakoirakouluttajan kanssa. Mua vieläkin riipaisee muisto siitä kun se viimein puri ihmistä ja vein sen piikille. Ihana koira kotioloissa, mutta vieraita ihmisiä kohtaan se oli agressiivinen.

 

[Aamuäree]

Mä just mietin myös, että miksei sitä vain voisi sopeutua osaan 'koiraongelmistaan'- tai siis jotenkin yritän muotoilla nyt sitä ajatustani, että myös koirat ON niin erilaisia, eikä kaikkia niitäkään voi tasapäistää.
Osa on arempia eikä niistä silti ole tarvetta saada yltiösosiaalisia.
Tärkeintä on, että tuntee koiransa, tietää mihin rajaan asti se tottelee, missä vaiheessa on turvallista päästää se vierasta tervehtimään/irti- ja toimia näitten mukaan.