Alkuperäinen kirjoittaja leikkaussalihoitaja:
Nopea ja helppo juttu.
Sairaalaan tullessa lapselle vaihdetaan sairaalan vaatteet ja hän saa esilääkkeen. Esilääke on yleensä rauhoittavaa, joka saatta saada pienen lapsen aika iloiselle tuulelle. Kun lapsi tuodaan leikkausosastolle, vanhempi saa yleensä saattaa hänet osaston ovelle hoitajan kanssa. Leikkausosastolla joku hoitajista on koko ajan lapsen kanssa, häntä ei siis jätetä hetkeksikään yksin.
Kun lapsi viedään leikkaussaliin, hänet nukutetaan humauksella. Tämän jälkeen hänelle laitetaan "tippa" ja valmistellaan toimenpiteeseen. Operoiva lääkäri on yleensä kutsuttu jo saliin tässä vaiheessa. Itse toimenpide on nopea, vain muutama minuutti per korva. Koko toimenpiteen ajan salissa on operoiva lääkäri ja toimenpidehoitaja sekä valvova hoitaja joka avustaa toimenpiteessa. Lisäksi salissa on anestesialääkäri, joka on koko ajan lapsen luona sekä anestesiasairaanhoitaj joka valvoo monitoreita sekä lapsen vointia yhdessä lääkärin kanssa.
"Tuubien" laitto käy nopeasti, operoiva lääkäri laittaa pihdeillä lapsen korvaan pienen "putken" ja tarvittaessa imee korvasta eritteet pois.
Toimenpiteen jälkeen lapsi herätellään salissa, ja tämän jälkeen hänet siirretään heräämöön. Heräämössä on koko ajan heräämöhoitaja lapsen vierellä, ja tarkkailee tämän vointia. Kun lapsi on herätettävissä, soitetaan osaston hoitaja hakemaan lasta ja lapsi pääsee vanhempansa luokse.
Jättävätkö vanhemmat lapsen leikkaussalihoitajalle ja tulevat sitten joskus vasta heräämöön lasta hakemaan.
Itse pääsimme lapsen kanssa leikkaussaliin ja lapsi piti kädestä kiinni kunnes nukahti.
Häntä jännitti ja itkutti se maski ja oli todella hyvä, että olimme vieressä ja oma nalle mukana.
Lapsen nukahdettua ulos salista nalle mukana.
Lapsen saimme takaisin nukkuvana ja hän heräsi meidän istuessamme sängyn vieressä.
Eli jos "julkisesti" putkitus on noin epäystävällistä lasta kohtaan niin teimme sitten todella hyvän päätöksen kun yksityisesti putket laitettiin