minkälainen sosiaalinen elämä on teillä jotka ajattelette olevanne erakoita tai että on köyhä sosiaalinen elämä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja erakko-eija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Erakkoluonne, tosin oon ihmistenkin kanssa tekemisissä. Aina viihtynyt paljon yksinään.

Töissä käyn ja siellä työni on itsenäistä, mutta toki olen tekemisissä avokonttorinkin ansiosta työkavereiden kanssa ja kohteliaisuussyistä käyn heidän kanssa välillä kahvilla ym. Kotona mies ja kaks lasta... Pidän yhteyttä omiin vanhempiini soittamalla noin kerta viikkoon ja käymällä noin kerta kuussa. Asuvat lähettyvillä. Juuri kehenkään muuhun en jaksa aktiivisesti pitää yhteyttä. Sisareni perhe asuu myös lähistöllä, nähdään (lähinnä vanhempieni luona, joskus muutenkin) ehkä 1-2 kk välein. Lasten kavereita täällä kyllä ramppaa. Joskus kohteliaisuussyistä pyydän jonkun lapsen kaverin äidin kaffelle. Kotonakin teen välillä sitä, että meen kirjan kanssa sänkyyn tai tuun nettiin ja eristäydyn siten muusta perheestä.

Voisin ihan hyvin elää erakkoelämää, mutta kun maailma on mikä on, niin ei se oikein onnistu! ;)
 
Kaupassa nään ihmisiä kerran viikossa. Juttelen vaan siskolleni puhelimitse kerran viikossa. En käy muualla eikä minulla käy ketään. Ei häiritse kun tykkään olla yksin :)
 
Mä teen töitä yksin kotona, ja joskus juttelen mieheni lisäksi vain päiväkodin tätien tai toisten vanhempien kanssa muutaman lauseen. Ehkä kerran kuussa käyn kaverilla kylässä tai toisen kaverini kanssa kävelyllä, vanhempiamme tapaamme silloin tällöin. Tosi harvoin on jotkut juhlat, joissa näkeekin sitten sukulaisia useamman kerralla. Ja tosi harvoin meillä käy joku, esim. tyttäreni kummitäti.
 
No ei mulla ole kavereita eikä tuttavia. Sisaruksia olen nähnyt vuosia sitten. Yhteyttä heihin pidän lähinnä fb:n kautta, vaikka eipä ketään tunnu kiinnostavan asiani.
Sosiaalinen elämäni on lähinnä siinä, että sanon kaupan kassalle kiitos ja hei, viikon-parin välein.
 
Kyllä meillä viikottain joku käy.
Minun sosiaalinen elämäni on tällä hetkellä rajoittunut lähinnä koiraharrastusten piireihin ja toisinaan käymme tytön kanssa perhekerhossa. Eipä juuri kummempia nyt tässä elämäntilanteessa kerta kaikkiaan jaksa. : /
 
Meillä ei käy juuri ketään. Lapsen toisesta mummulasta käyvät 1-2 kertaa vuodessa hetken aikaa vaikka asuvat melkeen naapurissa. Lapsi käy sielä kyllä joskus montaki kertaa viikossa isänsä kans. Ite käyn sielä vain satunnaisesti, jouluna yms.

Mun porukoita käy sitte ehkä 2-3kk välein, äitini saattaa kävästä lisäksi satunnaisesti jos liikkuu täälä päin. Ite käydään sielä n. 2 viikon välein.

Satunnaisesti, ehkä 2kk välein on käyty ex-miehen siskon luona, mut sieläkään en oo nyt sattuneesta syystä käyny vähään aikaan. Vois mennä kyllä jos vaan arkena pääsis.

Muuten mun sosiaalinen elämä on sitte netissä sekä kaupan kassa ja muuta semmosta.

No, saattaa kai sitä kerran tai kaks vuodessa nähdä jotai nettituttuja.
 
No soittelen 1-5 kaverin kanssa viikoittain,välillä päivittäin. Miehen kavereita näen viikoittain. Sukulaisia näen kerta kuussa.Työporukoita näen töissä ja muita tuttuja silloin tällöin. Olen aika erakkoluonne, en esimerkiksi tykkää järjestää juhlia.
 
Töissä käyn 3-6 krt viikossa, sosiaaliala eli siellä varsin sosiaalinen meno.
Vuorotyö antaa "hyvän syyn" erakoitua kun ei ehdi/pysty/jaksa ennen töitä, töiden jälkeen, on yövuoro jne jne..

Ystäviä mulla muutama, yksi asuu toisessa kaupungissa ja nähdää harvoin. Yhden kanssa nähdään harvoin, mutta soitellaan muutamia kertoja viikottain (=hän kertoo kuulumisiaan ja huoliaan). Ihania sukulaisia mulla on ja niitä tapaan vähintään pari kertaa kuussa (käydään kahvilla toistemme luona jne). Toki omien vanhempieni kanssa olen paljon tekemisissä.

Pääsääntöisesti olen yksin. on laskettavissa ihan yhden käden sormilla kerrat jolloin olen itse soittanut jollekkin viime kuukausien aikana. Joskus saatan tekstarin lähettää.

En voi sanoa että varsinaisesti olisin tyytymätön elämääni mutta myönnettäköön että jostain välillä kirpasee kun katson lauantaisin facebookista biletyskuvia jne. En tiedä miksi kirpasee, koska en todellakaan kaipaa enempää sos. Elämää.
Muita tämä yksinäisyyteni jaksaa kyllä usein ihmetyttää.

T. 24v opiskelija, viimeeksi baarissa elokuussa.
 
oon tosi erakko..ystäviä ei yhtään,eikä sukulaisia enkä käy missään muualla kuin kaupassa 2 kertaa viikossa ja kävellen 10 kilometrin matkan koska minulla ei ole autoa.olen työtön ja saan kelan työttömyysrahaa 501e kuukaudessa käteen.
minulla oli vaimo ja lapset mutta he kuolivat liikennenonnettomuudessa vuonna 2001 kun rekka ajoi heidän päälleen.hyvin olen kuitenkin pärjännyt toisaalta olosuhteisiin nähden. eli älkää turhaan surko jos teillä ei ole kuin 1 tai 2 ystävää taikka tuttua,sillä sekin on jo paljon.
 
Mietin vaan kyn musta tuntuu että meillä ei käy koskaan ketään ja mekään ei käydä juuri koskaan missään. Lapsi on ujo ja olen miettinyt että olisko rohkeampi jos sosiaalista elämää ois enemmön. Toisaalta lapsi on päiväkodissa ja jumppaakin harrastaa vielä lisäksi.

Meillä käy ehkä 1-2 kk välein mun sisko tyttönsä kanssa ja saman verran miehen sisarukset lapsineen. Lisäksi molempien äidit ehkä kerran kuussa. Mutta kavereita ei sitten juuri käykään. Lapsen hoitokavereista ehkä kaksi käy harvakseltaan (kerran kahdessa kuussa) miehen kaveri kerran kuussa ja mun kavereita parin kk välein. Että aika köyhää on... Itselle ok, mutta mietin onko lapselle huono juttu.
 
[QUOTE="jari";28072589]oon tosi erakko..ystäviä ei yhtään,eikä sukulaisia enkä käy missään muualla kuin kaupassa 2 kertaa viikossa ja kävellen 10 kilometrin matkan koska minulla ei ole autoa.olen työtön ja saan kelan työttömyysrahaa 501e kuukaudessa käteen.
minulla oli vaimo ja lapset mutta he kuolivat liikennenonnettomuudessa vuonna 2001 kun rekka ajoi heidän päälleen.hyvin olen kuitenkin pärjännyt toisaalta olosuhteisiin nähden. eli älkää turhaan surko jos teillä ei ole kuin 1 tai 2 ystävää taikka tuttua,sillä sekin on jo paljon.[/QUOTE]

voi olen pahoillani menetyksestäsi :(
Tuollaisen tapahtuneen jälkeen on varmasti raskasta.
Hyvää kevättä sinulle ja jaksamista!
 
mä olen sekä hyvinkin sosiaalinen että kovasti erakko, ja lopputulos taitaa yleensä olla kohtuullisen keskiverto. Kuitenkin kun vauva oli pieni, saattoi mennä viikkoja etten käynyt missään tai puhunut oikeastaan kenenkään ulkopuolisen kanssa. Alkoihan se tuntua. Sellaisen jälkeen normaali kommunikaatio tahtoo olla vaikeaa jo.

Toisaalta puhelimessa on melkoinen määrä numeroita. Niihin vain ei tule soitettua. Sitten taas joskus tulee puhuttua pitkähkösti harva se ilta, ja nähdään useampiakin samalla viikolla.
 
Käykö teillä minkä verran vieraita? Ja minkä verran te käytte kylässä eri tuttavilla tai sukulaisilla?

Vieraita käy vain tasan tarkkaan molempien vanhemmat pari kertaa vuodessa. Itse käyn vanhempieni luona kylässä suunnilleen saman verran, puolisoni kyläilee enemmän. Nautin omasta rauhasta ja koen epämukavana ajatuksenkin siitä, että pitäisi jaksaa seurustella jonkun kanssa niitä näitä sen sijasta, että saisin vain olla möllöttää omissa oloissani. Töissä tulen toimeen ihmisten kanssa eikä kukaan varmaan uskoisi, millaisen erakon työpäivän sosiaalinen minäni kätkee alleen.
 

Yhteistyössä