Minkälaisia taloudellisia "uhrauksia" te olette joutuneet tekemään jotta voitte hoitaa lasta vielä kotona?

Me olemme päättäneet vielä antaa (kehitysviiveisen) lapsen viettää rauhallisempia päiviä kotihoidossa (3x viikossa 4h kerho). Meillä se tarkoittaa toden. näköisesti lyhennysvapaata vuotta asuntolainassa tai sitten entistä tiukempaa tilinpitoa.
Jos joudumme ottamaan kunnallisen terapeutin rinnalle yksityisen terapeutin tuen, joudumme varmasti ottamaan jopa lisälainaa.

Tämä meille kuitenkin täysin selvää. Lapsi ei ole vielä valmis isoon päiväkotiryhmään ja vaikka pääsisi erityisryhmään on senkin koko jopa 14 lasta. Se on häiriöherkälle, vilkkaalle lapsellemme vielä liikaa (syksyllä kokeilimme 6viikkoa). Onneksi lapsen kerhossa on 8 lasta ja 4 ohjaajaa, ja lapsi saa erityistukea siellä

Miten teillä on ratkottu? Itse odottelemme, ettäm lääkäri kirjoittaisi vammaistukeen lääkärinlausunnon niin saisi edes kerhomaksun sillä maksettua..

 

Me tehtiin aikanaan sellainen uhraus, että muutettiin kaupungista maalle, jotta saatiin edullisempi asunto. Laskettiin, että pystytään maksamaan lainaa, vaikka minä olisin kotihoidontuella. Eikä olla kaduttu.

 

Minä työskentelin vain osa-aikaisesta.

 

No mies kyllä väittää että hän on ottoautomaatti nykyään ja niin varmaan onkin, ei tuolla 300e montaa kertaa käydä edes kaupassa. No hän sanoi olevansa ottoautomaatti ennenkuin se että menisin töihin. No välttääkseni moista tuntemusta, siirrän sitten enemmän kerralla omalle tililleni.

 

asutaan vuokralla koska yhden palkoilla ei täältä Helsingistä osteta perheasuntoa. Ehkä päästään omaan sitten joskus kun palaan työelämään.

 

oikeastaan meillä se menee niin päin jotta jos menen töihin talous kaatuu.Päästään ehkä plusmiinus nollalle jos saan töitä joka on 8tuntia päivä.

 

ei mitään... sitä kun ei ole koskaan "liikoja" ollut, niin ihan samoilla mennään. Lainaa on kyllä otettu asuntoon ja autoon lasten syntymän jälkeen, mutta on ne tulotkin kasvaneet siitä mitä ne oli kun oli vain kaksi opiskelijaa. Eli vastauksena otsikon kysymykseen ei mittään.

 

ei mitään, mies tienaa niin hyvin ettei tarvi miettiä

 

ei mitään... mut kahdenkeskinen aika miehen kanssa on kyllä kortilla vielä about vuoden...

 

Teen keikkatyöt; kaikki vk-loput ja arkena yövuoroa 2-3/kr. Tarkoittaa sitä, että seison aamupäivät silmät ristissä leikkipuiston reunalla eikä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa ole...

 

no ens kesän olen kh-tuella, eli 2kk. jos joutuisin olemaan pitempään kotona, niin sitten vasta pitäisi alkaa miettimään taloudellisia uhrauksia. tuon ajan pärjäämme.

 

Mies jäi esikoisen kanssa kotiin äitiysloman jälkeen n. vuodeksi. Tuhansien eurojen menetys palkkatuloissa. Itse jäin lyhyelle vanhempainvapaalle äitiysloman jälkeen kuopuksesta. Taas kyse tuhansien eurojen menetyksestä. Kun palasin töihin, tein lyhyempää päivää osittaisella hoitovapaalla. Se tarkoitti n. 500 euron menetystä joka kuu. Onhan näitä, turha niitä on laskea..

Kotiäitiyttä en ole edes harkinnut. Meillä kotiäitiys tarkoittaisi yli 40 000 euron menetystä vuodessa. Aika kallista lystiä Olen perheen pääelättäjä ja jonkun se on leipä pöytään kannettava. Meillä työn ja perheen yhteensovittaminen onneksi sujuu hyvin kun mieskin panostaa ja ehditään olla paljon lasten kanssa.

 

Empä varmaan mitään ihmeempiä. Lasten hankkinat menee omien edelle mut eipä se mitenkään haittaa. Mitäs tässä nyt, ihan saadaan unelmakodin laina lyhennettyä ja muutenkin elettyä mukavasti. Mies on "vaan" tehtaalla eli ei saa mitään mahti palkkaa. Säästetään mitä säästöön jää.

 

Otettiin kohtuullinen asuntolaina enkä sitäkään uhraukseksi koe.

 

Ei mitään. Vaatimaton talo, pieni laina. Mutta ei se uhraus ole, niin olisimme tehneet muutenkin.

 

Säästettiin vuosikausia etukäteen, että ei siten näy missään muussa kuin että säästöt hupenee

 

Rahaa on vain välttämättömään (ruoka ja asuminen) ja lasten harrastuksiin. Matkat, vaatteet itselle ym. ei jää rahaa.

 

Rahaa on vain välttämättömään (ruoka ja asuminen) ja lasten harrastuksiin. Matkat, vaatteet itselle ym. ei jää rahaa.

ja säästöillä elän minäkin, eli ostan omat vähäiset jutut säästöilläni. En kehtaisi pyytää mieheltä, joka maksaa kaiken muun (asuntolainan, laskut, suuren osan ruoasta)

 

Saman verran jää käteen jos menee töihin tai on kotihoidontuella,kun palkka netto n.1200e ja päivähoitomaksut ja työmatkakulut yli 500e kuussa ja kh tuki n.500e tai no jäishän tossa kai pikkusen enemmän jos töihin ois menny.Nyt kun lapset jo 4ja5 niin edelleen kotona hoidan ja iltaisin käyn töissä sen verran että käteen jää 700e.

 

Asuttiin vuokralla kolmiossa kolmen lapsen kanssa, jossa oli halpa vuokra. Ja asuntolainaa maksetaan lähes eläkeikään saakka, mutta ollaan oikein tyytyväisiä ratkaisuumme edelleen.

 

Lyhennysvapaa vuosi ja kaksi perintöä meni Maksoin mielelläni, kotona oli niin paljon stressittömämpää kuin työelämässä + pikkulapset hoidossa.

 

Pari lyhennysvapaata vuotta asuntolainan maksussa on ollut ei muuta.