Minkälaisia kokemuksia teillä

Hei kaikki! Minulla ja miehelläni nyt 7 kk yritystä takana. Tiedän että se ei ole kauan, mutta pelko lapsettomuudesta on alkanut viimeaikoina todella painamaan päälle. Meillä ei ollut hormonaalista ehkäisyä käytössä ennen aloitusta, eli kierron tasautumiseen tms. ei ole kulunut aikaa.
Päällepäin kaikki seikat ja ajoitukset ovat tuntuneet olevan kohdallaan.

Haluaisinkin nyt kysyä teiltä muilta, koska te muut olette hakeutuneet lääkärin puheille? Oletteko jaksaneet odottaa 12 kk ennen lääkärille menoa? En nyt tarkoita välttämättä varsinaisiin lapsetomuustutkimuksiin hakeutumista, vaan ylipäätään vaikka käyntiä gynellä asian tiimoilta. Missä vaiheessa aloitte aavistella lapsettomuutta tai sitä, että tästä hommasta ei ole tulossa helppoa?

Oloni on ristiriitainen. Moni on sanonut, että hoitoihin kannattaa hakeutua mahdollisimman pian. Jos vika löytyy ja sitä voidaan hoitaa, sitä parempi, mitä nopeammin kaikki sujuu. Toisaalta monet kehoittavat vielä odottamaan ja katsomaan tilannetta rauhassa. Iän puolesta hätää meillä ei ole, olemme alle 30-vuotiaita, näin meille sanottiin väestöliitosta. Olisin kiitollinen kaikille, jotka voisivat kertoa ajatuksiaan ja kokemuksiaan asiasta. :flower:

 

Mulle henkilökohtaisesti toi aika oli raskasta raskasta raskasta. Mulla oli 6 kuukauden yrittämisen jälkeen vahva tunne et jokin mättää. 6 kuukaudesta 4-5 oltiin käytetty lisäksi ovulaatiotikkua (ClearBlue) ja aina tuli ovulaatio ja hommailtiin todella paljon.

On helpointa selvittää 1. ovistikulla ovulaatio 2. miehen sperma. Spermatutkimuksen omavastuu on vaan noin 50 e ja sillä mies on jo tutkittu. Jos ovulaatio ja miehen sperma ok, kannattaa odottaa. Jos jommassa kummassa jotain vikaa, kannattaa mennä nopeasti hoitoon.

Ja miehen sperman ne tutkii kun vaan varaa ajan siihen suoraan ja jättää selitykset.
Meillä siis musta ei löytynyt vikaa (hormonitasot ok ja ovis säännöllisesti) mutta miehestä löytyi todella heikkolaatuinen sperma, jolla ei kotioloissa mahdollisuuksia ja olen onnellinen et vika löytyi nopeasti ja päästiin hoitoon.

Toivottavasti tästä oli apua. Halaus!!

 

Voi kiitos saana79 tuhannesti. Just niin kun mäkin olen ajatellut!! Ovistikut on ollu alusta asti käytössä ja niiden mukaan ovuloin. Viime viikolla mies soitti väestöliitolle varatakseen aikaa siemennesteanalyysiin, kun ajattelin kanssa että se on edullisin ja yksinkertaisin tutkimus. Sieltä neuvoivat vielä odottamaan ja sitten haluaisivat tutkia meidät molemmat. Taidan kuitenkin pitää pääni tässä asiassa ja laittaa miehen niihin testeihin, kuten tekin teitte.

Mäkin olen nyt kokenut tän ajan, pari viime kiertoa todella raskaiksi ja edes joku varmuus mistä tahansa toisi tähän jotain tolkkua. Jotenkin pelkkä odottaminen vielä 5 kk ajan tuntuu mahdottomalta. Tunne siitä että joku mättää on vahvistunut liikaa. Kiitos, että jaksoit vastata. Siitä on todella apua, kun joku tietää miltä tää tuntuu... Jos joku ois kehottanut nyt "lopettamaan stressaamisen" ja "unohtamaan yrittämisen" olisin varmaan ampunu itteni

 

No, itseasiassa mä aloin epäillä et meen lasten saanti ei oo helppoa jo noin vuotta ennen, kun se varsinaisesti aloitettiin.
Juu olin ollut jo vuoden ilman pillereitä ja käytettiin kondomia joka sitten unohtui (?) kaksi kertaa pikku humalassa just mun oviksen aikaan.
Ja silti meni melkein vuosi ennenkuin se sperma tutkittiin...
Mutta just niinku Saana sanoi: jos ei oviksesta tai spermasta vikaa löydy ja ootte noin nuoria, ni ei ole hätää. Mutta noi helpot tutkimukset kandee tehdä heti alta pois.

 

Kiitos Finttu myös sulle vastauksesta. :flower:

 

Mua harmittaa jälkeenpäin, etten kuunnellut itseäni tarpeeksi ja tehnyt asialle jotain noin 6kk yrityksen jälkeen. Julkisella puolella ei ymmärtääkseni perusterveitä tutkita kuin vuoden yrityksen jälkeen. Mies on tosiaan helpointa tutkia. Mutta kaikki haluavat aloittaa naisesta.

Olen sinänsä julkisen puolen tutkimuksiin tyytväinen, mutta omaa oloa olisi helpottanut jos tutkimukset olisi tehty aiemmin.

Sanoisin, että kuuntele itseäsi. Jos menette yksityiselle tutkimuksiin niin valitkaa ehdottomasti lapsettomuuteen erikoistunut klinikka. Tutkimukset ja hoidot ovat niin kalliita, että parempi että saa kerralla asiantuntevaa apua.

Heitän vielä toivon kipinän: Raskauduimme hoitotauolla, jolloin stressasin sikana!

Onnea :heart:

 

Tutkimuksiin vaan, sanon minäkin! Niitä on turha pelätä ja vaikka tieto voikin tuoda tuskaa, niin ei kuitenkaan varmaankaan niin suurta tuskaa, kuin se pettymys, mikä kuukautisista aina seuraa.

Ihan kuin Saana ja Finttu - molemmat muista pinoista tuttuja - suosittelen, että menkää ihmeessä saman tien vaan spermaa tutkimaan. Kuten Saanalle, mulle kanssa se luomuyritysaika oli itse asiassa ihan hirveän raskasta. Ensin niin kovin toiveikkaasti yritettiin, että hops, varmaan tärppää heti (koska oli pillerit jäänyt jo vuosi sitten, ihan kuin toi Fintun tilanne), mutta ei vaan millään vaikka Clearbluen ovistesti päräytti säännöllisesti munankuvan digitaalinäyttöön ja hommailun määristä ei voinut jäädä kiinni.

Mä itse asiassa ihan saman tien kun mies antoi vauvaluvan, menin gynelle vuotuiseen papaan ja sanoin, että joo, ymmärrän ettei pidä maalata piruja seinille, mutta kun mua huolestuttaa kun tutuilla on niin paljon lapsettomuusongelmia, eli halusin ITSE SAMAN TIEN varmistusta, että ovuloinko mä oikeasti vaiko vaan tikkujen mukaan. Eli otettiin heti verikokeesta progesteroninäyte noin kp 22. Sen mukaan ovuloin. Gyne lausui legendaariset "ei hätää, senkun vaan rakastatte toisianne ja unohdatte stressin".

Noh, stressi ei unohtunut ja rakastaminenkin alkoi tuntua vähän pakkopullalta, koska kaikki jatkui niinkuin ennenkin: kuukautiset tulivat ja sattuivat sekä kroppaan että sydämeen. Soitin gynelle ja vaadin lisää verikokeita: prolaktiini ja TSH - > normaaleja. Gyne:" ei teillä varmasti mitään ongelmia ole, senkun vaan unohdatte koko jutun ja kohta olet raskaana". Mutta veren tuloa ei voinut estää.

Kun n. 6 kk yritystä oli takana, soitin Fertinovaan ja sanoin, että olen aivan varma, että jokin on vialla ja että haluan tulla käymään. Ja sitten menin käymään ja vasta sitten tehtiin spermatesti (se oli mun miehelle kova pala - ylipäätään hyväksyä, että mentiin lapsettomuusklinikan asiakkaiksi). Sen mukaan kaikki sinänsä "ok", lievä teratozoo, eli 9% normaaleja mutta toisaalta siittiöitä aivan valtavasti ja ne myös liikkuu, eli tuomiota ei tullut siltäkään suunnalta. Mun olennaisimmat hormonit, eli lh ja fsh vihdoin mitattiin ja tsekattiin myös, onko munatorvet auki - edelleenkään ei tuomiota. Koska mun miehelle hoidot olivat kauhistus, klinikalta hellästi suosittelivat pregnyl-avusteisia ovulaation avituksia (=eli munasolu saatiin irtoamaan) mutta ei tehty muita hoitoja, kun kerran "mikään ei ole vialla". Joka kuukausi raahauduin folli-ultraan katsomaan, miten munarakkulat kehittyivät (hyvin) ja joka kk pistin pregnyl-piikin kun sain ovulaatiotikusta plussaa. Koskaan ei kuitenkaan tarvinnut testata raskaustestillä, tulisiko siihenkin plussaa. Kuukautiset tulivat säännöllisesti kuin kello. Aina. Ja mä itkin.

Lopulta tämän vuoden alussa menkkojen tulo aiheutti taas niin suuren surun aallon, että sanoin miehelle nätisti mutta epätoivoisena, että nyt haluan ivf:ään, HETI. Ja mies sanoi saman tien, että mennään vaan.

Ja niin me mentiin ja nyt tuntuu itse asiassa paremmalta kuin silloin, kun yritettiin epätoivoisesti luomusti, koska nyt me edes tehdään asialle jotain. Valitettavasti toistaiseksi onni ei ole ollut myötä (varhainen keskenmeno rv 5+1 ekasta ivf:stä) mutta ainakin tiedän, että me olemme hoidoissa ja me saamme apua.

Jos ja kun aloitat tutkimukset ja jos aloitatte hoidot, suosittelen näitä kaksplussan sivuja. Täällä on ihania ihmisiä, jotka ovat kokeneet ihan samoja tuskia.

Voimia ja kaikkea hyvää - tuokoon tämä kevät teille hyviä uutisia!

Stella

 

Minä epäilin vahvasti sitä etten helpolla raskaaksi tule. Johtuen minun menkoistani, jotka tulivat kuinka sattuivat. Meillä yritystä oli takana jo reilu vuosi kun hakeuduin ihan vain tk-lääkärille. Hän sitten neuvoi menemään normaali gynelle, jotta miehen sperma tutkittaisiin ja minä saisin lääkkeet tasaamaan kiertoani. Näin teimme. Tosin meillä ei sitten tuo kierron tasaus riittänyt, vikaa sitten löytyi minusta kuten epäilinkin. Mutta joka tapauksessa, useiden hoitojen jälkeen ekasta IVF:stä plussa.

Mutta siis ajatukseni sama kuin muillakin, eli menkää vain ihan rohkeasti tutkimuksiin. Eli pidä vain se pääsi siinä ajatuksessa. Sitten sitä voi miettiä uudelleen jatkoa kun saa hieman osviittaa asioista.

Tsemppiä kevääseen!

Nampula

 

Kiitos teille kaikille vaivannäöstä ja vastauksistanne. Ette voi edes kuvitella, kuinka hyvältä kaikki kirjoituksenne musta tuntuu (vaikka näin ikävä aihe onkin ).

Tää on todella ivallista, että ihanasta odotuksesta ja jännittämisestä on tullut tekemistä ja pakkopullaa, mutta niin on varmaan käynyt teille muillekkin. Tunnen itseni niin typeräksi, että alussa katselin vaunuja, vaatteita, laskettuja aikoja jne. Mietin myös tulevia juhlapyhiä, isänpäivää, itsenäisyyspäivää, joulua, uuttavuotta, ystävänpäivää ja sitä kuinka kerron vauva-uutisesta juhlallisesti koko suvulle ja esittelen ultrakuvia. Tavallaan oikeen hävettää, kuinka naivi olen ollut. Onneksi ollaan pidetty matalaa profiilia tän vauvan "tekemisen" suhteen, niin innokkaita vauvan kyselijöitä on ollut vain normaali määrä, eikä enempää. Viime aikoina vähätkin kyselyt ovat alkaneet tuntua tukalilta, vielä ollaan niille vaan naurahdeltu "ei nyt ihan vielä", mutta joku päivä purskahdan varmaan itkuun. Voi sitä raukkaa joka sen ryöpyn niskaansa saa

Huomenna mies varaa ajan siihen siemenneste analyysiin. Hän on onneksi myötämielinen ja ymmärtäväinen, vaikka hän ei ole (ainakaan vielä) ottanut tätä asiaa näin raskaasti, vaikka vauvaa kovasti toivookin. Muutenkin hän on kyllä meistä se rauhallisempi ( ja järkevämpi). Itselleni varasin gyne- ajan ensikierron puolivälin paikkeille, muutaman viikon päähän. Ajattelin pyyttää munasarjojen ultrausta, vaikka en kyllä siitä mitään ajanvarauksessa puhunutkaan, mutta kai ne yksityisellä tekee mitä vaan.

Tuntuu hyvältä, ihan kuin tälle asialle nyt tapahtuisi jotain

Ai niin.. onko muuten kohtalon ivaa, että parhaasta ystävästä lähtien kaikki ympärillä tulevat raskaaksi ja nään raskaana olevia ja pieniä vauvoja kaikki alla. Miksi se tuntuu NIIN pahalta? eihän se ole meiltä pois. Miksi musta on tulossa katkera ja kateellinen? Kamalaa löytää itsestään puolia ja tunteita, joista ei todellakaan pidä... Tulipahan avauduttua Kiitos vielä kaikille :flower:

 

HepaE, kaikki nuo tunteet ovat täysin normaaleja lapsettomuudesta kärsiville. Itse vain huomasin, että aikaa myöden tunteet muuttuivat, asioita alkoi ajattelemaan erilailla jne. Nimenomaan itsellä myös tu "alku" oli sitä kovin kovin rankkaa aikaa. Niin ja silloin minusta myös tuntui siltä että kaikki muut raskautuu ja me emme varmaan ikinä onnistu. Jokainen lääkäri käynti tai soitto sai minut aina hivenen positiivisemmalle mielelle ja toiveikkaammaksi. Kummallista kyllä, sitä luotti niihin lääkäreihin ihan täysillä ja uskoi siihen että he pystyvät tekemään asialle jotain. Niinhän he pystyivät ja pystyvät kokoajan vain enemmän ja enemmän. Joten luota lääkäreihin, varsinkin jos kyseessä on klinikka jossa on lapsettomuuteen erikoistuttu. Itse kävimme loppuviimeksi julkisella puolella hoidoissa ja tyytyväisiä olimme.

En tiedä on käsitteleekö miehet asiaa kuinka erilailla kuin me naiset, mutta meillä myöskään mies ei stressannut asiasta niin paljoa kuin minä. Hän meillä myös se järkevämpi ja rauhallisempi.

Niin ja anna rauhassa niiden kaikkien tunteiden tulla. Et sinä ole lainkaan katkera ja kateellinen vaikka muiden raskautuminen tuntuukin sinusta pahalta. Se on aivan luonnollinen reaktio. Sinulla on siihen oikeus. Itse koen yhä edelleen samoja tunteita, vaikka matkalaisen pitäisi pian jo jättää yksiönsä ja tulla pihalle. Mutta lapsettomuus on kuitenkin aina taustalla, plussankin jälkeen. Itse kuitenkaan en koe asiaa enää pahana, vaan itseasiassa olen toisinaan jopa iloinen siitä että olemme mieheni kanssa saaneet käydä läpi nämä asiat. Olemme varmasti kumpikin kasvaneet näinä aikoina ja näitä asioita miettiessämme todella paljon. Jotenkin asiat ovat saanet uuden merkityksen ja kaikki ei ole niin itsestään selvää. Se on se josta olen ylpeä tässä kohtaa.

Mutta joka tapauksessa, tsemppiä miehellesi omiin "hommiin" ja sinulle tsemppiä lääkäriin! Toivotaan että asiat selviävät pian. :heart:

Nampula

 

Kiitos Nampula! Kyselisin vielä... kuinka kauan siemenneste analyysin tuloksissa kestää? Kun on tilannut vain "pelkän" siemenneste analyysin, kuuluuko siihen tulosten läpikäynti esim. puhelimessa vai saadaanko sieltä vain paperi josta ei ymmärretä mitään? Miehellä on nyt aika heti alkuviikosta.

 

Hei kaikille! kirjoittelen vähän nosto mielessä, jos jollain olisi kommentteja noihin edellisiin kysymyksiin. Nyt on asiamme edennyt niin, että mies kävi alkuviikosta antamassa siemennestenäytteen ja tuloksia odotellaan. Miehelle oli kerrottu, että tulokset tulevat kirjallisesti kotiin 2-3 viikon kuluttua. Kuinka teillä miehet ovat suhtautuneet tähän vaiheeseen? Mun miestä ei näytä lainkaan huolettavan, että siemennesteessä olisi jotain vikaa... vähän hirvittää jos vika onkin hänessä. Hän ei näytä ollenkaan olevan varautunut siihen. Toivoisin, että vika olisi minussa, jos jotain vikaa nyt ylipäätänsä on.

Muuten fiilikset ovat olleet kuukautisten jälleen alettua oikein yllättävän hyvät, aika moista vuoristorataa näyttää menevän tämän asian suhteen. Viimeksi kun tänne kirjoittelin olin todella masentunut ja hautautunut epätoivoon, sitten en hetkeen ajatellut taas koko asiaa ja nyt uuden kierron alussa olo tuntuu taas toiveikkaalta. Toiveikkuus on kuitenkin "realistisen skeptistä" ja jotenkin aivan erilaista kuin viime kesänä ja syksynä. Pomppiikohan muilla tunteet näin laidasta laitaan.. Vertaistuen merkitys on muuten ollut aivan mieletön! (aikaisemmin en ole millekkään palstoille kirjoitellut) Olen ollut superinnoissani kaikista vastauksista ja olen todella saanut niistä voimaa. Kiitos :flower:

Pitäis varmaan perustaa joku blogi, kun menee todella vahvasti aina tilityksen puolelle