Minkälaiset välit teillä on miehen perheeseen?

Erityisesti vanhempiin?

Meillä on tosi hyvät ja ihan erilaiset kuin omiin vanhempiin.

 

Äitiin ei ole oikeastaan ollenkaan välejä, ei hyviä eikä huonoja. Isään pääasiassa hyvät, mutta pari kuprua ollut viime aikoina. Muttei mitään, mistä ei harmistuksella pääsisi ylitse.

 

hyvät. miehen sisarusten kanssa olen tekemisissä ihan yksinkin ilman miestä. Soitellaan, jutellaan facebookissa ja kyläillään silloinkin kun mies ei ole kotona. miehen vanhempienkin kanssa soitellaan ja jutellaan ihan kaikesta. hekin kyläilee täällä silloinkin kun mies ei ole paikalla ja juttua riittää.

 

Hyvät. Avoimemmat, kuin omien vanhempieni kanssa. Sisarusten kanssa tullaan juttuun myös hyvin.

 

Anoppi tulee tänään kylään, ei ole sanonut milloin lähtee. Ihan hyvät välit.

 

Erittäin lämpimät välit kaikkiin.
Anoppi toimii äitinä minullekin:heart:

Omat vanhemmat ovat kuolleet jo aikoja sitten.

 

Erittäin etäiset välit, joskus ja jouluna nähdään, ei edes soitella.

 

Ei välejä ollenkaan.

 

Jaa-a. Anoppia ei ole enää, menehtyi seurustelun alkuajoilla. Miehen isään ok välit, ei tosin jutella mistään syvällisistä asioista. Miehen sisaruksiin okvälit, rajottaa ehkä vähän että molemmilla on vaan 1 lapsi (siskolla&veljellä) ja ovat jo 6 ja 10 vuotiaita, meillä vasta reilu 2v ja 8kk vauva sekä haaveillaan vielä parista lisää, mahtavatkohan järkyttyä. Heidän mielestään kun on niin helppoa elämä yhden lapsen kanssa. Mutta aikaa vietetään välillä yhdessä miehen veljen perheen kanssa ja ollaan lapsenvahtina, joskus jotain yhteistä tekemistä jopa keksivät heidän 6v poika ja meidän reilu 2v tyttö. Mutta tuntuu että kovin paljoa ei ole yhteistä lastenkaan kautta ja meillä kun on tämä lapsiperheaika vasta alussa.

 

Sanoisin että viileän asialliset. Miehen vanhemmat tekivät selväksi hyvissä ajoin, että he eivät sitten ole ilmainen lastenhoitopalvelu, lapset ovat kyllä tervetulleita käymään vanhempien kanssa mutta he eivät ryhdy hoitajiksi. Tämä vähän kaihertaa, mutta tokihan hyväkuntoisilla eläkeläisillä on oikeus viettää sellaista elämää kuin itse haluavat.

 

miehellä on vain äiti elossa, välit on aika vaihtelevat eli välillä asialliset välillä suorastaan jäätävät koko ajan pitäisi olla varpaillaan tämän mielipiteiden kanssa eli ihan surkeat välit verrattuna omiin vanhempiin. harmi sinänsä kun anoppi asuu lähellä ja omat vanhemmat kaukana.

 

Muodollisesti hyvät, mutta sanotaanko, että pinnan alla kytee. Anoppi on mukava ihminen, mutta miehensä tossun alla. Appiukko onkin tehnyt kaikenlaista, mikä on saanut aikaan sen, ettemme usein näe siitäkään huolimatta, että välimatkaa on vain 20 km.

 

[QUOTE="vieras";28611926]Erittäin etäiset välit, joskus ja jouluna nähdään, ei edes soitella.[/QUOTE]

Peesi. Paitsi etten nae heita jouluna vaan olen silloin omien vanhempieni luona. Eika mua edes kiinnosta tutustua heihin.

Jos olisi lapsia, niin pitaisi varmaan tsempata. Mutta kun ei ole eika varmaan tuukaan niin en jaksa.

 

Ihan ok välit, noin 20km. Miehellä parempi väli omaan äitiini, noin 100km.

No ei vaan, ihan hyvin toimeen tullaan miehen vanhempien kanssa ja nähdään ehkä kerran viikkoon. Mies tulee myös hyvin toimeen minun äidin (isä kuollut) kanssa ja tullaan toimeen myös molempien sisarusten kanssa.

 

Hyvät, näemme viikottain ja olemme puhelimitse yhteyksissä päivittäin.

 

Anoppiin lämpimät välit. Appiukko on kuollut, en ehtinyt koskaan tavata häntä.

 

Anoppiin hyvät, appiukkoon ei minkäänlaiset (eronneet). En pidä hänestä, enkä ole missään tekemisissä omasta tahdostani.

Miehelläni on minun vanhempiini todella lämpimät välit. Kuin myös itselläni omiin vanhempiini

 

Etäiset. En ole varmaan koskaan nähnyt miehen vanhempia tai siskoa siten, ettei mieheni olisi paikalla. Ei soitella, ei minulla ole edes kenenkään puhelinnumeroita. Nähdään muutaman kerran vuodessa, lähinnä lasten synttäreillä ja jouluna. Asutaan kyllä läheikkäin, kaikki 20km säteellä toisitamme ja yhdessä ollaan oltu 12v, mutta ei vaan olla tämän läheisimmiksi tultu. Lapsetkaan eivät ole koskaan olleet hoidossa anoppilassa tai tädillään.

 

Hyvät välit, ja miehellä myös hyvät välit mun vanhempiini.

 

Lähempään etäiset ja etäisempään läheiset. Appi asuu tuossa noin 15 km päässä, ollaan nähty viimeksi joskus muutama vuosi sitten. Anoppi asuu noin 600km päässä, jutellaan vähintään kerran viikossa skypessä, viestitellään ja kyläillään mahdollisuuksien mukaan. On oiva mummu, äitinä omanlaisensa ja anoppina on tasa-arvoisella naiselta-naiselle -tasolla.

 

ei olla tekemisissä.

minun vanhemmat on elämässä mukana, auttavat ku tarvitaan

 

Näennäisen hyvät välit tai sanoisinko ulospäin hyvät välit.
Asuvat monen sadan kilometrin päässä joten ei onneksi usein nähdä mutta silloin kun nähdään niin asiallisesti jutellaan.
Miehen vanhempien puolelta on tullut kakkaa niskaan ilman syytä niin monta kertaa että olen lakannut välittämästä.. Miehen vuoksi olen ystävällinen kun näemme.

Mun vanhempien kanssa taas ollaan paljon tekemisissä vaikkeivat ihan lähellä hekään asu. Mies tykkää kans mun vanhemmista.

 

Etäiset. Molemmat ovat hyvin hiljaista, varautunutta sorttia, ja kun minut yläkouluikäisenä 13 vuotta sitten vietiin sinne näytille niin istuin kyllä aika hiljaa kun muutkin istui. Miehen isä kuoli kolme vuotta myöhemmin, enkä varmaankaan kuullut hänen suustaan murahduksia syvällisempää kommentointia koskaan. Äitinsä kanssa keskustellaan kahvipöydän tarjoilusta, säästä ja jostain sukulaisista, joita minä en tiedä ja mieskään ei yleensä ei muista. Tavataan muutaman kerran vuodessa (jouluna ja lapsen synttäreillä, joskus vappuna). Minulle sopisi tiiviimpikin yhteydenpito, mutta kun miestä ei kannustuksestani huolimatta kiinnosta ja anoppi ei ole sen enempää aloitteellinen, niin ei sitten tavata. 2v lapsi ei tunne parin kilometrin päässä asuvaa mummoaan.