Alkuperäinen kirjoittaja ap:
olisiko sullakin tässä taustalla se, että et ole päässyt olemaan tarpeeksi lasten kanssa, eli tietämättömyys. Ja voihan sitä olla yhdessä vaikka kuinka kauan, mutta ehkä se on sitten sitoutusmikammoisuutta lapseen, se on kuitenkin eri asia. Ei haluta ottaa vastuuta.
Vastatataanpa nyt vaikka tähän.
Olen vapaaehtoisesti lapseton ja käynyt sterissäkin (muu ehkäisy ei sopinut), ja koen melkoisen loukkaavaksi tuon vastuunpakoiluargumentoinnin. Minä ymmärrän asian niin, että vastuullinen ihminen pohtii, mitä tahtoo ja mihin on valmis, ja toimii sen mukaan. Eikä esimerkiksi tee lasta vaikkei ole varma onko vanhemmuus oma juttu ja laittaa sitten muksun kärsimään omasta vastuuttomuudestaan.
On aika köyhää ajattelua typistää vastuun käsite lapsen ympärille. Oletko sitten vastuuton kun lapset muuttavat pois kotoa? Eikä vastuuta ole olemassakaan ilman lapsia? Mielestäni on niin, että aikuinen ihminen ottaa vastuuta lukemattomista tekemistään valinnoista. Ja näiden omien valintojensa seurauksista vastaaminen on minun mielestäni vastuullista. Jos tehdään lapset, huolehditaan niistä => vastuullista. Jos ei tehdä, kannetaan vastuu niistä lukemattomista muista valinnoista joita tehdään (raha-asiat, koulutus, toimeentulo jne.)
Käsi sydämelle: kuinka moni voi väittää että ihmiset ovat ylipäänsä _parempia_ lasten teon jälkeen? Suurin osa maailman ihmisistä lisääntyy, mutta itse en ole nähnyt laupeuden ja harmonian täyttävän maailmaa tämän johdosta. Jotkut ihmiset ovat huomaavaisempia, rakastavampia ja lähimmäisiään kohtaan (muitakin kuin omia lapsia) ja ajattelevampia kuin toiset, eikä lasten hankkiminen tee asiaan muutosta.
Melkoisen asenteellista sinulta on hyväksyä miehiltä haluttomuus vanhemmuuteen ja pitää lapsettomia naisia omituisina. Kaikilla naisilla ei yksinkertaisesti ole sellaista tunnetta että äitiys olisi oma juttu. Ei siinä ole mitään sen kummempaa tai epäkypsempää kuin siinä tunteessa, että tottakai haluaa lapsia. Montako kertaa olet itse perustellut juurta jaksain sitä, miksi oikein haluat lapsia?
Itse tykkään lapsista ja olen ollut sekä työ- että vapaa-ajalla lapsukaisten kanssa enemmän kuin useimmat vanhemmat ennen omia lapsiaan. Tämä ei ole muuttanut mieltäni suuntaan eikä toiseen - lapset ovat useimmiten mukavia pikkuihmisiä ja se siitä.
Näitä ei voi ymmärtää ennen kuin kokee, ja monia pelottaa lähteä yrittämään, vaikka se toisi mukanaan monta ihanaa asiaa. Tietysti on ikävää jos ei ole löytynyt sitä oikeaa kenen kanssa edes yrittää. Tiedän myös monia jotka ovat aiemmin olleet niin lapsia vastaan, mutta ovatkin sitten hupsista vain raskautuneet kun on ikää tullut ja ei kukaan heistä vaihtaisi takaisin entiseen elämäänsä. Se kertonee jotain.