"Viia"
Itse olen asennoitunut siihen, että kahdenkeskeinen aika tulee olemaan vähäistä lapsen syntymän jälkeen mutta mies kiukuttelee tästä jatkuvasti. Valittaa kun kahdenkeskeistä aikaa on niin vähän ja kuinka huomioin lasta liikaa ollessani kotona. Lapsi on nyt 1,5 v ja ollaan noin kerran kuussa käyty miehen kanssa jossain kaksin.
On totta, että iltaisin en jaksa valvoa kovin myöhään vaan menen nukkumaan jo klo 23-24 koska herätys on klo 6. Minä siis olen töissä ja mies kotona lapsen kanssa. Lapsi menee nukkumaan noin klo 22 ja en jaksa paljoa enää katsella telkkaria sen jälkeen koska usein kello on 23-24 kun olen käynyt suihkussa, laittanut tiskit, ripustanut pyykit ja mitä "pakollista" on milloinkin. Yöunia en koe voivani enää lyhentää koska nytkin olen jo muutaman työpäivän jälkeen niin väsynyt, että melkein nukahdan istualtaan kun laitan silmät kiinni, unohtelen asioita jne. Työni on kiireistä ajoittain ja usein tauot miten sattuu (usein ei pysty edes pitämään). Kotiin kun tulen odottavat ruuanlaitto ja kotityöt mitkä hoidan lapsi sylissä eikä lapsi ole enää kovin kevyt kannettava.
Uteliaisuutta haluaisin tietää paljonko muilla on kahdenkeskeistä aikaa ja olenko vain liian mukavuudenhaluinen kun en halua lyhentää enempää yöuniani? Ärsyttää jokailtainen miehen marmatus siitä, että menen nukkumaan vain siksi etten halua viettää hänen kanssaan aikaa. Ei siis ymmärrä etten kertakaikkiaan selviä lyhyemmillä yöunilla ja jo noilla unilla olen todella väsynyt ja loppuviikosta on jo todella karmea olo ja sydän lyö tuhatta ja sataa sekä välillä tulee niitä ällöttäviä muljahduksen tunteita sydämeen.
On totta, että iltaisin en jaksa valvoa kovin myöhään vaan menen nukkumaan jo klo 23-24 koska herätys on klo 6. Minä siis olen töissä ja mies kotona lapsen kanssa. Lapsi menee nukkumaan noin klo 22 ja en jaksa paljoa enää katsella telkkaria sen jälkeen koska usein kello on 23-24 kun olen käynyt suihkussa, laittanut tiskit, ripustanut pyykit ja mitä "pakollista" on milloinkin. Yöunia en koe voivani enää lyhentää koska nytkin olen jo muutaman työpäivän jälkeen niin väsynyt, että melkein nukahdan istualtaan kun laitan silmät kiinni, unohtelen asioita jne. Työni on kiireistä ajoittain ja usein tauot miten sattuu (usein ei pysty edes pitämään). Kotiin kun tulen odottavat ruuanlaitto ja kotityöt mitkä hoidan lapsi sylissä eikä lapsi ole enää kovin kevyt kannettava.
Uteliaisuutta haluaisin tietää paljonko muilla on kahdenkeskeistä aikaa ja olenko vain liian mukavuudenhaluinen kun en halua lyhentää enempää yöuniani? Ärsyttää jokailtainen miehen marmatus siitä, että menen nukkumaan vain siksi etten halua viettää hänen kanssaan aikaa. Ei siis ymmärrä etten kertakaikkiaan selviä lyhyemmillä yöunilla ja jo noilla unilla olen todella väsynyt ja loppuviikosta on jo todella karmea olo ja sydän lyö tuhatta ja sataa sekä välillä tulee niitä ällöttäviä muljahduksen tunteita sydämeen.