Minkä verran olet samalla paikkakunnalla asuvan äitisi kanssa tekemisissä? Minä olen kuulemma liikaa...

Eikö teillä ole napanuora vielä katkennut?

*muoks* Lähti liian aikaisin. Siis mukavaahan se on, että pitää tiiviisti yhteyttä äitiin, mutta jos olisitte miehiä, niin vaimojenne mielestä napanuoranne äitiin ei olisi katkennut ja vähempikin yhteydenpito riittäisi.

No tuo on yksilöllistä. Mieheni äidin vielä eläessä, olivat he yhteydessä toisiinsa lähes päivittäin. Minulla ei ollut asian suhteen mitään ongelmaa. Ja miksi olisi ollut? He eivät olleet vain ns. äiti ja poika, vaan äitinsä oli mieheni paras ystävä, jolle minä jopa kannustin kertomaan huoliaan ja murheitaan.

 

nähdään kerran parissa kk:ssa, ei soitella.söhköpostia laitetaan joskus jos on asiaa.

 

[QUOTE="minä";24604584]No tuo on yksilöllistä. Mieheni äidin vielä eläessä, olivat he yhteydessä toisiinsa lähes päivittäin. Minulla ei ollut asian suhteen mitään ongelmaa. Ja miksi olisi ollut? He eivät olleet vain ns. äiti ja poika, vaan äitinsä oli mieheni paras ystävä, jolle minä jopa kannustin kertomaan huoliaan ja murheitaan.[/QUOTE]
Mukavaa kuulla, että kaltaisiasi naisia on vielä olemassa. Usein vaan tältä palstalta saa lukea kirjoituksia, joissa miehen tiivis yhteydenpito äitiinsä tuomitaan. Mies on mammanpoika, napanuora ei ole katkennut tai miehessä on jotain "vikaa", jos pitää tiiviisti yhteyttä äitiinsä. Mulla on sekä tytär että poika ja olisin tosi pettynyt, jos poikani ei voisi tulevaisuudessa pitää muhun yhteyttä samalla tavalla kuin tyttäreni.

 

Välimatkaa 12km. Ehkä kolmesti viikossa soitellaan (tai viestitellään), yleensä äiti soittaa mulle ja minä pistän sille viestiä. Nähdään ehkä n. kerran viikossa.

 

Jos en minä soita joka viikko, niin sitten äiti soittaa ehkä kerran kuussa ja mäkättää miks en oo soittanu.
Kylässä on käyny viimeks kesäkuussa, edes lapsen syntymäpäiville ei tullut.
Asutaan samalla paikkakunnalla, matkaa on ehkä noin 10km.
Harmittaa, kun hän on niin kateellinen ja heittäytyy jatkuvasti katkeraksi.

 

Välimatkaa n. 4km, soitellaan ja nähdään muutamia kertoja viikossa. Joskus jos olen vaikka iltavuorossa, saattaa miehenikin soitella anopille että saiskos tulla kahville Lapsi on hoidossa ehkä kerran kahdessa viikossa jos sitäkään, yleensä ollaan koko perhe kylässä mummolassa.

Mies ei ole äitinsä kanssa tekemisissä erinäisistä syistä, mutta isäänsä tapaa viikoittain.

 

Välimatkaa jotain 13 km. Nähdään 1-2 krt kuukaudessa, soitellaan kerran viikossa / kerran kahdessa viikossa.

 

Eikö teillä ole napanuora vielä katkennut?

*muoks* Lähti liian aikaisin. Siis mukavaahan se on, että pitää tiiviisti yhteyttä äitiin, mutta jos olisitte miehiä, niin vaimojenne mielestä napanuoranne äitiin ei olisi katkennut ja vähempikin yhteydenpito riittäisi.

Minä kyllä luulen että napanuoran katkeamattomuudesta ei välttämättä kerro se nähdäänkö päivittäin vai harvemmin, enemmin siitä kertoo yhteyden laatu ja se miten suuri vaikutus sillä on oman perheen elämään tai omiin päätöksiin.

 

Yleensä kerran tai kaksi viikossa nähdään, toisella kertaa ollaan siellä koko päivä (siis minä ja lapset, olen hoitovapaalla). Soitellaan 1-3 kertaa viikossa. Välimatkaa 3 km.

 

3 kertaa päivässä ainakin nähdään :ashamed: Äiti asuu naapurissa. Saa nähdä koska alkaa muuria pinoamaan tähän talojen välille
Anoppilassa käydään myös pari kertaa viikossa ja mies myös soittelee äidilleen n. joka toinen päivä.

 

Äiti ja isä asuu noin 8km päässä. Soitellaan äidin kanssa vähintään joka toinen päivä ja nähdään keskimäärin kerran viikossa tai kahdessa. Me vaan tykätään jutella ja höpöttää ja juoruta . Mä taas en voi käsittää sitä, että mies ja hänen äitinsä eivät soittele kuin silloin kun on oikeasti jotain asiaa. Esim. jos he ovat lähdössä matkoille, mä kuulen siitä äidiltäni, kun heillä on yhteisiä ystäviä. Mies ei edes tiennyt, että äitinsä oli ollut kolme viikkoa sairaalassa. Eli me ollaan ihan ääripäitä tässä asiassa .

 

Useamman kerran viikossa jutellaan ja nähdään. Miehen porukoita, ehkä pari kertaa kuussa, molempiin on välimatkaa 10km. Napanuorat on kyllä ihan katkaistu jo synnytyksissä (miehen porukoilla ei itse asiassa edes tässä yhteydessä tarkoiteta biologista äitä), mutta me vaan tykätään meidän porukoista ja viihdytään niiden luona. Lapsetkin tykkää ja onpa siellä usein serkkujakin. Mä koen että on erittäin upeaa, että saa aina kokea olevansa tervetullut lapsudenkotiinsa, toivon, että meilläkin sitten joskus on näin..

 

Välimatkaa muutama kilometri ja ainakin joka toinen päivä hurautellaan autolla vanhusten luo Soitellaan melkosen usein myös Moon niin äidin tyttö ja varsinkin nyt, kun odotan ensimmäistäni,olen kokenut kaipaavani enemmän vanhempieni läheisyyttä :heart:

 

Mun vanhemmat asuu n. 2km päässä.
Soitellaan kun on asiaa, max. kerta viikkoon.
Nähdään pari kertaa kuussa ; ei juurikaan kyläillä toistemme luona vaan nähdään ohimennen kun lapset kyläilevät siellä tai isovanhemmat tuovat / hakevat lapsia jostain.
Kylässä käydään koko perhe puolin ja toisin merkkipäivinä ja jouluna tms. juhlapyhinä.

 

Vuoteen ei olla oltu puheväleissä, sitäkin ennen oli aika viileää. Lapset käyvät viikottain mummolassa, minä en. Mies on äitiinsä hyvissä väleissä ja välillä saan kyllä vähän pistää mammanpojalle rajoja, vaikka onkin kiva että tulevat hyvin toimeen.

 

Minä kyllä luulen että napanuoran katkeamattomuudesta ei välttämättä kerro se nähdäänkö päivittäin vai harvemmin, enemmin siitä kertoo yhteyden laatu ja se miten suuri vaikutus sillä on oman perheen elämään tai omiin päätöksiin.

Miten suuri vaikutus sillä saa olla? Tunnen useita naisia, jotka kysyvät mielipidettä tai hakevat tukea ja vahvistusta mietinnässä oleville päätöksilleen äidiltään ja/tai ystävättäriltään. Jos niillä ei olisi mitään vaikutusta, miksi niitä edes kysyttäisiin? Jos kyse on jostain parisuhteeseen liittyvästä, äidit ja ystävättäret eivät läheskään aina ole puolueettomia.

 

Kerran kahdessa viikossa nähdään ja/tai puhutaan puhelimessa...2 viikkoa menee kepeesti ilman että ollaan missään tekemisissä. Haluaisin pitää useammin yhteyttä, edes viikottain, mutta äiti ei ole kovin aktiivinen. Isän kanssa nähdään viikottain ja puhutaan puhelimessa kerran viikossa vähintään, johtunee siitä että kun vanhempani erosivat, olin silloin 7v. ja siitä lähtien asuin isän kanssa kunnes muutin omilleni 19-vuotiaana. Isän kanssa siis läheisemmät välit.

 

Samalla paikkakunnalla ollaan, välimatkaa vähän alle 10 km ja soitellaan tai lähetellään sähköpostia (kun kumpikin on töissä) ehkä joka toinen päivä, joskus harvemmin kun on kiireitä. Nähdään yleensä kerran viikossa.

Miehen vanhemmat sen sijaan asuu vielä lähempänä, n. 2 km päässä, ja hän soittelee äitinsä kanssa enintään kerran viikossa, yleensä kerran parissa viikossa. Nähdään appivanhempiani kerran parissa kuussa, enintään.

Miehen mielestä siis ollaan ihan riittävästi yhteyksissä hänen vanhempiinsa, ja hänen mielestään on vain hienoa että minulla on äitini kanssa läheiset välit, ja hän kuulemma itsekin viettäisi mieluummin aikaa minun äitini kuin oman äitinsä kanssa Ei siis ole mitään ihmeempiä riitoja kuitenkaan hänellä omien vanhempiensa kanssa.

 

Miten suuri vaikutus sillä saa olla? Tunnen useita naisia, jotka kysyvät mielipidettä tai hakevat tukea ja vahvistusta mietinnässä oleville päätöksilleen äidiltään ja/tai ystävättäriltään. Jos niillä ei olisi mitään vaikutusta, miksi niitä edes kysyttäisiin? Jos kyse on jostain parisuhteeseen liittyvästä, äidit ja ystävättäret eivät läheskään aina ole puolueettomia.

Aivan varmasti on olemassa sekä naisia että miehiä jotka anatvat äidin vaikuttaa omiin päätöksiinsä enemmän kuin mitä puoliso tai oma perhe. Jos anopin yhteydenpito on lähinnä sitä että hän murehtii saako poika mitään syödäkseen tai siivoaako joku kokoajan pojan jälkiä, aivan varmasti se suuttuttaa puolisoa. Samoin jos puoliso jatkuvasti kysyy neuvoa tai keskustelee ensisijaisesti vanhempien kanssa asioista joista olisi tärkeintä puhua puolison kanssa tottakai se harmittaa puolisoa jos hänet ohitetaan ko. asioissa. Varmasti on toki niitäkin puolisoita jotka vain ovat mustasukkaisia puolison käyttämästä ajasta oikeastaan riippumatta siitä käytetäänkö tai vietetäänkö sitä aikaa vanhempien, tärkeiden ystävien tai esim. jonkun harrastuksen parissa.

Omasta puolestani olisin toivonut että oma puolisoni olisi oppinut tuntemaan oman äitinsä paremmin ja että he olisivat keskustelleet enemmän, mutta mutta... se on enää vähän myöhäistä.

 

Keskivertona päivittääin. joinain päivinä monta kertaa ja toisina ei kertaakaan. Ihana äiti/mummu meillä on