Minkä takia alle 1-vuotiasta lasta ei voisi jättää yöhoitoon?

Tottakai voi jättää Miksi ei vois .

 

Voi jättää, mutta en mä nyt ihan noinkaan sanoisi, että on ihan sama, vaihtaako vaipat äiti vai naapurin Sirkka...

 

En kyllä jaksa uskoa, että mun lapsestani tulisi nyt joku tunnevammanen kun on ollut yökylässä niin pienenä. Ja tulee monasti vielä olemaan... Se on pääasia, että se aikuinen, jolla on hoidossa , vastaa vauvan tarpeisiin yhtä lailla kun äiti tekisi. Että vauva saa ruokaa, hoivaa ja puhtautta silloin kun sitä tarvitsee. Hoivan antaja vois siis joskus olla joku muuki kun äiti tai isä. Imetän lastani, mutta yökylässä sai pakastettua rintamaitoa. Eli yökyläily ei ole silti este imetykselle. Kukin tavallaan, mutta en edelleenkään tunne huonoa omatuntoa yöhoidosta. Se on pääasia, että äiti jaksaa olla lapsen kanssa täysipainoisesti silloin kun on.m Ei itseään tarvitse loppuun polttaa pelkästään sen takia, että on jonkinlainen mielikuva millainen on hyvä äiti. Olen varmasti ihan yhtä hyvä äiti kuin kaikki muutkin ja lapseni voi varmasti ihan yhtä hyvin kuin nekin, jotka eivät hoidossa ole olleet.

 

http://kaksplus.fi/vastaanotto/vauvan-hoitoon-jattaminen

AAMEN. Jos lapsia tekee niin vois sen verran panostaa että edes sen ekan elinvuoden olis sitä lasta varten.Nykyvanhemmat kun on sitä viihdytettyä sukupolvea, että kaikki pitää olla itselle kivaa, niin ei jakseta yhtä vuotta panostaa lapsen elämään.edestänne löydätte tämänkin.

 

Joskus on hyvä elää itselleen ja parisuhteelleenkin. Ei se vauva tai lapsi siitä vauroidu, mikäli ottaa illan tai viikonlopun itselleen tai parisuhteelleen. Sen jälkeen on taas kuin uusi ihminen tai uusi äiti. Lapsellekin tekee ihan hyvää olla välillä muualla hoidossa.

Ei tee. Revit tuon nyt ihan omasta syyllisyydentunteestasi että VAUVA muka haluaisi äidin katoavan jonnekin jääden itse muiden armoille. Jos puhuisit 3-4 vuotiaasta niin ymmärtäisin. Sen ikäinen kaipaa jo kokemuksia eikä tarvitse äitiä läheskään samalla tavalla kuin vauva. Vauva sen sijaan olisi fyysisesti kiinni äidissään 24/7 jos saisi itse päättää, ainakin siihen ikään asti että osaa kontata. Sen jälkeen hän on näkö- ja/tai kuuloetäisyydellä 24/7 ja varsinkin yöt vielä ihan ihokontaktissa. Vain henkisesti kypsymätön ja sisältään turmeltu ihminen väittää vauvan haluavan äidistään eroon. Jos arki vauvan kanssa on niin ylitsepääsemättömän hankalaa niin kannattanee muuttaa sitä arkea.

Siis kuinka vanhaksi yöt ihokontaktissa?

Vierailija ei missään kohtaa sanonut että vauva haluaa äidin katoavan jonnekkin vaan että lapsellekin voi oikeasti tehdä hyvää olla välillä muualla, tilanteita/äitejä/isiä/lapsia on erilaisia, se mikä on hyväksi toiselle ei ole välttämättä sitä toiselle.

Sitä paitsi puhut kokoajan äidistä, entäs isä?

Tiedätkö, että vauva luulee tuonne noin 6kk ikäiseksi olevansa FYYSISESTI sama henkilö äidin kanssa. Se että vie vauvan hoitoon sille muka tutulle mummille niin on kuin repisi vauvalta käden irti.

Ja äidistä puhutaan, koska äiti yleisimmin on se vauva ensisijainen hoitaja. Se voi myös jossain tapauksissa olla isä, mutta pääasiassa se on äiti. Ja kyllä - ensimmäisen puolen vuoden aikana se isäkään ei ole vauvalle sen ihmeellisempi juttu kuin joku mummi tai kummi. Äiti on äiti.

 

Tiedätkö, että vauva luulee tuonne noin 6kk ikäiseksi olevansa FYYSISESTI sama henkilö äidin kanssa. Se että vie vauvan hoitoon sille muka tutulle mummille niin on kuin repisi vauvalta käden irti.

Ja äidistä puhutaan, koska äiti yleisimmin on se vauva ensisijainen hoitaja. Se voi myös jossain tapauksissa olla isä, mutta pääasiassa se on äiti. Ja kyllä - ensimmäisen puolen vuoden aikana se isäkään ei ole vauvalle sen ihmeellisempi juttu kuin joku mummi tai kummi. Äiti on äiti.

En tiedä koska meillä se ei ole ilmennyt millään tavalla ja pelkkään teoriaan en luota sokeasti jos käytännöstä on eri kokemus, on hyvä tiedostaa että tilanteita ja lähtökohtia on erilaisia.

Jos vauvan ensisijainen hoitaja voi olla äiti tai isä tai molemmat (tai joku muu) tilanteesta riippuen on turha jankata pelkästä äidistä vaan täytyy osata sisällyttää lauseeseen mahdollisuus myös toisesta vaihtoehdosta eikä julistaa ehdottomia väitteitä jotka ovat helposti kumottavissa.

Miksi äiti on äiti? Mikä tekee äidistä äidin joka ohittaa isän vaikka isä olisi täysin yhtä paljon arjessa mukana?
9kk kohdussa kantamista? Imettäminen joka ei aina toteudu? Vai synnytys joka voi olla sektio eri muodoissaan? Se että lapsi pääsee syntymänsä jälkeen äidin rinnalle, entäpä jos näkeekin äidin vasta seuraavana päivänä?

Jos isä syöttää, vaihtaa vaipat, hellii, on paikalla jne. yhtä paljon kuin äiti niin miksi isä on mielestäsi edelleen verrattavissa vaikka kummiin ja äiti on tärkeämpi?

Mahtaa meillä olla traumatisoitunut lapsi kun ensimmäiset viikot vietti sairaalassa tutin tuodessa turvallisuuden tunnetta ja hoitajien vaihtuessa ympärillä, vanhemmistaan lapsi näki ensimmäisenä isän, äidin vasta paljon myöhemmin.
Kotiutumisen jälkeen molemmat tekivät yhtä paljon lapsen eteen 24/7, äiti ei edes imettänyt vaan isä pystyi antamaan ravinnonkin. Silti äiti on kuitenkin äiti ja isä joku ei niin ihmeellinen...?

Vai onko niin että tässä tapauksessa ensisijainen hoitaja on isä (joka siitäkin huolimatta on verrattavissa kummiin kunnes lapsi on 6kk), vai molemmat, vai ei kukaan? Tässäkin tapauksessa äiti on edelleen se tärkein ja muut ovat yhden tekeviä?