Alkuperäinen kirjoittaja Joo:
No en kyllä halua suunnitella mieheni hautajaisia, kiitos vaan.
Älä vaan mene kertomaan miehelle että oonpas jo kappaleetkin sitten valinnu sun hautajaisiis, ihanan liikuttavia, älä välitä, kyllä mä sitten urheana leskenä jatkan eteenpäin!
Millainen suhde sulla ja miehelläs on, jollette pysty keskenänne keskustelemaan siitä mahdollisuudesta, että toiselle jotain tapahtuisi?
Mun mies on paljon poissa kotoa ja kyllä hänen kanssaan ollaan keskusteltu siitä, että jos jotain tapahtuisi, miten kumpikin selviäisimme. Esim. minulle tulisi opettelemista asunnon kunnossapitoon liittyvissä asioissa, auto ja tietokonejutut ja miehelle haastavinta olisi arki lasten kanssa, kun sitä niin harvoin pääsee elämään.
Ja molemmat ollaan sillä linjalla, että lasten elämästä on tehtävä hyvä eikä saa alkaa esim. juomaan jos toinen lähtee elämästä pois. Eli pyydettävä apua hätätilassa vaikka seurakunnalta, että saa oman elämän hallintaan ja arjen sujumaan.
Se, että kuoleman miettiminen on jonkun mielestä sairasta, on mun mielestä sairasta! Täältä voi joutua lähtemään milloin vaan ja kuka vaan ja jos elää siinä luulossa että elää ikuisesti, on aika hukassa, jos joutuukin noita asioita ajattelemaan!