minkä ikäsenä tuli vauvakuume?

  • Viestiketjun aloittaja mimosa
  • Ensimmäinen viesti
No minäpä vastailen :) Mulla kunnon vauvakuume iski siinä 16 vuoden paikkeilla. Nyt täytin muutama päivä sitten 19 v, ja vauvayritystä on ollut nyt pari kuukautta kihlattuni (tänä vuonna 20v) kanssa. Elikkä vaavia ei vielä ole, mutta kuume sitäkin kovempi! Ehkä meillekkin pian onnaisi :heart:
 
känkkis
no mulla vauvakuume tuli jo joskus rippikouluiässä. luojan kiitos, vauvaa en silloisen poikaystäväni kanssa saanut ja luojalle kiitos että pääsin siitä ihmisestä eroon.

nyt 22v, aviossa ja ikionnellinen 2vuotiaan pojan äiti ja rv 20
 
n.16-17-vuotiaasta lähtien halusin perhettä ja tasapainoisuutta ja jotain pysyvää, siis jotain ihan muuta kuin sitä baareissa juoksemista ja typeriä ollako vai eikö olla-kuvioita.
Varsinaista vauvakuumetta ei ollut, tai oikeastaan taisin kieltää sen itseltäni kun ei ollut kunnollista miestäkään... Nykyisen mieheni tapasin kun olin juuri 19v täyttänyt, esikoinen syntyi hieman ennen kuin 20v täytin :whistle: miehellä oli siis ollut samat haaveet ja ei muuta kuin tuumasta toimeen. Uhkarohkeaa kyllä, mutta edelleen ollaan yhdessä, nykyään jo naimisissa :)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 31.03.2007 klo 00:01 TheSimpsons kirjoitti:
n.16-17-vuotiaasta lähtien halusin perhettä ja tasapainoisuutta ja jotain pysyvää, siis jotain ihan muuta kuin sitä baareissa juoksemista ja typeriä ollako vai eikö olla-kuvioita.
Varsinaista vauvakuumetta ei ollut, tai oikeastaan taisin kieltää sen itseltäni kun ei ollut kunnollista miestäkään... Nykyisen mieheni tapasin kun olin juuri 19v täyttänyt, esikoinen syntyi hieman ennen kuin 20v täytin :whistle: miehellä oli siis ollut samat haaveet ja ei muuta kuin tuumasta toimeen. Uhkarohkeaa kyllä, mutta edelleen ollaan yhdessä, nykyään jo naimisissa :)
Mulla vähän sama juttu..eli joskus 16-17-vuotiaana aloin haluta perhettä ja ns. "tavallista" ja "oikeaa" (anteeksi huonot sanavalinnat, mutta en keksi parempia) elämää. Ei kiinnosta baarit ja biletyselämä. Juuri nyt en uskalla alkaa oikeasti yrittämään lasta, vaikka elämäntilanne olisikin ehkä sopiva. Valmistun toukokuun lopussa ammattii ja sen kummempia jatko suunnitelmia ei ole. Paitsi tietenkin töihin pitää päästä. Olen 19v. ja avomieheni 20v. ja hyväpalkkaisessa työssä. Eli isoja rahavaikeuksia ei välttämättä tulisi. Yhdessä olemme olleet vajaat 2 vuotta.
Mutta jotenkin pelottaa tai jännittää. Täytyy vielä tyytyä vauva-sivuilla surffailemiseen ja keskustelupalstoilla pyörimiseen. On ihanaa lukea toisten (varsinkin nuorten äitien) kokemuksia äitiydestä ja perhe-elämästä :) PALJON PALJON ONNEA KAIKILLE ÄIDEILLE JA TULEVILLE ÄIDEILLE!! :) :heart:
 
kuupää
Siinä 15-16-vuotiaana kait se tais tulla. Sitte 18-vuotiaana ku tapasin mieheni niin melkeen samantien iski enemmän, 19 kerkesin täyttää ku aloin tosissaan asiasta puhumaan. Toukokuussa täytän 20, nyt ollaan 7kk yritetty, tuloksetta. :(
 
Mä en muista elämää ilman, että olisin ollut aina jonkun vauvan päätä nuuhkimassa tai sylittelemässä..

Ensin lapsena äidin ystävien ja sukulaisten vauvat omin aina itselleni ja omani tein sitten 17 vuotiaana.
 
Olin 11-12 kun aloin haluta lasta ja suurta perhettä. Käytin silti ehkäisyä ja olin kaikinpuolin fiksu asian suhteen kun seksielämä alkoi. Siihen asti jaksoin odottaa, että täysikäistyin! Sitten tapasin miehen joka sekin halus lapsia. Kahden kk seurustelun jälkeen päätettiin, et lomareissun jälkeen aletaan yrittää. Niinhän me alettiin, nyt oon 19 ja rv 35+2!

Mies oli ihan väärä valinta, erottiinkin jo, mutta emmä osannu ottaa rauhallisesti ja valita hyvin kun oli niin kiire saada lapsia. Ei tuo pahemmin haittaa, mulla on niiiiin kauan aikaa kuitenki löytää itelleni elämänkumppani, lapsia halusin silti heti, yksin tai yhdessä!
 
Hei! Uskallan nakata ihka ensimmäisen postini tänne... :) Vauvakuume on ollut jo seiskaluokasta lähtien, nyt kuusitoistavuotiaana haaveilen edelleen omasta pikkunyytistä jonka toivottavasti saan vielä joskus :heart: Miestä ei ole, mutta eipä ole kiirekään. Mikäs tässä haaveillessa :)
 

Yhteistyössä