Meidän pikkukarhu on minun mielestä ollutkin pitkään pikkuinen ja aina ajattelin, että siitä jääkin pieni. Jotenkin tässä puolentoista vuoden sisällä olen yllättynyt, kun on niin paljon muuttunut. Ei siitä jää pieni, siitä tulee varmuudella yli 180 senttinen, koska jalatkin on isommat kuin isällään. Ihan pikkaisen mulle on tullut semmosta oloa, että menetän vielä koko ihmisen, kun se kasvaa isoksi. Enkä haluakaan. Kun aloin odottaa, ajattelin jotenkin niin, että eihän se vie montaa vuotta, kun se on iso ja muuttaa pois ja voin taas olla rauhassa. Ja nyt musta tuntuu, että haluan, ettei se koskaan tulisi niin isoksi, että lähtee kotoa. Justiinhan mä oon vasta alkanut tajuta sitä ihmistä.vissiin vähän riippuu. Meillä poika on nyt 12v ja äänenmurroksesta tietoakaan. Hiki on löyhkännyt muutaman vuoden jo. Toki käy suihkussa ja dödöä käyttää. Ihan pikkuinen napero vielä tuo mun poika ainakin. Mielestäni tuossa 7-9 luokkien aikana monille alkoi tulla nuo miesmäiset hommat. Osa poikani ikäisistä pojista alkaa jo näyttääkin aika isoilta korstoilta mutta mun poika se vaan on pikkuinen siro
Se on jännä, miten lihaksia tulee, ilmeisesti vaan mieshormonin vaikutuksesta. Siis joillain pojilla, kaikilla ilmeisesti ei sillä tavalla tule, mitään tekemättä. Useinhan nuoret pojat näyttää aika ohkaisilta, mutta jännittäessä vaikka hauis saattaa olla yllättävän isokin.Meidän 12v:n ääni on madaltunut tässä viimeisen vuoden aikana. Kuulostaa ihan isoveljeltään =) Samoin karvoitus on lisääntynyt, lihas- ja pituuskasvu vauhdittunut.
Mulla on esikoisen 17v kanssa just noita tunteita. Tuntuu juurikin, että menetän hänet. Vaikka ainahan hän mun poikani tulee olemaan... on vaan nyt niin paljon kesällä poissa, kun tyttökaverinsa luona paljon majailee.Meidän pikkukarhu on minun mielestä ollutkin pitkään pikkuinen ja aina ajattelin, että siitä jääkin pieni. Jotenkin tässä puolentoista vuoden sisällä olen yllättynyt, kun on niin paljon muuttunut. Ei siitä jää pieni, siitä tulee varmuudella yli 180 senttinen, koska jalatkin on isommat kuin isällään. Ihan pikkaisen mulle on tullut semmosta oloa, että menetän vielä koko ihmisen, kun se kasvaa isoksi. Enkä haluakaan. Kun aloin odottaa, ajattelin jotenkin niin, että eihän se vie montaa vuotta, kun se on iso ja muuttaa pois ja voin taas olla rauhassa. Ja nyt musta tuntuu, että haluan, ettei se koskaan tulisi niin isoksi, että lähtee kotoa. Justiinhan mä oon vasta alkanut tajuta sitä ihmistä.
Joo, ja varmaan se lihasten lisääntyminen näkyy erityisesti näissä hoikissa ja hentorakenteisissa pojissa, kun alkavat miehistyäSe on jännä, miten lihaksia tulee, ilmeisesti vaan mieshormonin vaikutuksesta. Siis joillain pojilla, kaikilla ilmeisesti ei sillä tavalla tule, mitään tekemättä. Useinhan nuoret pojat näyttää aika ohkaisilta, mutta jännittäessä vaikka hauis saattaa olla yllättävän isokin.
Jotenkin sattuu yllättävän paljon. Se oli just kasvanut niin, että se on mun kaveri, semmonen makee ja mukava kaveri, jota mulla ei sen ikäisenä ollut. Mutta kun kuluu aikaa, se alkaa selvemmin tajuta, ettei vanhempien kanssa kaveeraaminen ole cool.Mulla on esikoisen 17v kanssa just noita tunteita. Tuntuu juurikin, että menetän hänet. Vaikka ainahan hän mun poikani tulee olemaan... on vaan nyt niin paljon kesällä poissa, kun tyttökaverinsa luona paljon majailee.
Jännää tuokin miten perheen sisälläkin voi vaihdella tuo. Muistan, että oma mies oli lapsena pitkään poika, kun hänen pikkuveljellä jo kasvoi parta.no tuota tuolla isoimmalla pojalla alkoi äänenmurros vasta 16-vuotiaana, mutta taas tällä nyt 13v täyttäneellä on juri alkanut
ihan samalla tavalla vaihtelee tyttöjenkin murkkuikä. Ittelläni kuukautiset alkoivat vasta 14 vuotiaana, kun siskoni oli täytänyt 12v kun ne alkoivat. Sisko kuitenkin pari viuotta mua nuorempi, joten meillä alkoi melekin samoihin aikoihin.Jännää tuokin miten perheen sisälläkin voi vaihdella tuo. Muistan, että oma mies oli lapsena pitkään poika, kun hänen pikkuveljellä jo kasvoi parta.
Hihih, kaikilla mun pojan kamuilla on koko 40 ja siitä isompia kokoja ja mun pojalla just ja just 36Meidän pikkukarhu on minun mielestä ollutkin pitkään pikkuinen ja aina ajattelin, että siitä jääkin pieni. Jotenkin tässä puolentoista vuoden sisällä olen yllättynyt, kun on niin paljon muuttunut. Ei siitä jää pieni, siitä tulee varmuudella yli 180 senttinen, koska jalatkin on isommat kuin isällään. Ihan pikkaisen mulle on tullut semmosta oloa, että menetän vielä koko ihmisen, kun se kasvaa isoksi. Enkä haluakaan. Kun aloin odottaa, ajattelin jotenkin niin, että eihän se vie montaa vuotta, kun se on iso ja muuttaa pois ja voin taas olla rauhassa. Ja nyt musta tuntuu, että haluan, ettei se koskaan tulisi niin isoksi, että lähtee kotoa. Justiinhan mä oon vasta alkanut tajuta sitä ihmistä.
Voi, pikkuinen. :heart:Muistan kyllä, ettei siitä ole kauaa, kun pojalle mahtui vielä mun kenkä. Mahtaa luita kolottaa, kun kasvaa niin kovasti. Aina ihmetellään murkkujen kävelytyyliä ja laahustamista, mutta ihmekö toi, kun askel painaa, kun jalat on ohuet ja pitkät ja jalkaterä yhtäkkiä 44 numeroinen.Hihih, kaikilla mun pojan kamuilla on koko 40 ja siitä isompia kokoja ja mun pojalla just ja just 36
Oon ite 11v ja ääni vähän madaltunutItsellä aikoinaan äänenmurros ja murrosikä 11-vuotiaana. Ja nämä "tytöillä alkaa murkkuikä aiemmin" -jutut on aika tuulesta temmattu, ihan yksilökohtaista se on.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, mistä äiti-poika kotipainista on kysymys, kun poikaa kaadetaan? En siis yritä mitään vihjailua, mutta kuulostaa epätavalliselta.Oon kuunnellut, että moni mun pojan ikäinen on vielä ihan kimeä-ääninen ja muutenkin aika lapsen näköisiä ovat usein sen ikäiset. Tää meidän karhunpoika on jotenkin jos ison rotjakkeen näköinen ja kasvotkin sellaiset jykevät minun mielestäni.
Ennen olen aina voittanut hänet, mutta nykyisin en saa häntä oikeasti enää kaadettua ja hänellä on kasvanut itsestään lihaksia, ilman että on tehnyt niillä mitään.
Mun omalla isällä alkoi kuulemma aikaisin murrosikä ja kaverit kiusasi apinaksi, kun oli niin paljon karvoja kehossa.