Keittiönoita
Mä muutin 18-vuotiaana poikaystäväni - ja hänen vanhempiensa - luokse. Esikoinen muutti omaan asuntoon muutamaa kuukautta ennen 21-vuotissynttäreitään. Kuopus 18 v asuu edelleen kotona ja toivottavasti asuukin ainakin siihen asti, että mun tuloni eivät enää vaikuta hänen opintotukeensa.
vieras
Miks ihmeessä palstalaisilla on hirvee hinku muuttaa lapsuudenkodista pois jo teini-iässä?Sivistysvaltiossa nimeltään Italia elellään kotona vielä kolmikymppiseksi asti, usein jopa neljäänkymppiin.
vieras
16v muutin opiskelemaan toiselle puolelle suomea ja samalla yhteen poikaystävän kanssa joka asui jo ko. paikkakunnalla.
vieras
no kulttuuri on täällä vähän erilaista kuin jossain italiassa. mä kattelen kyllä pikkusen kieroon 30-40v peräkammarin poikia ja tyttöjä jotka edelleen bunkkaavat vanhempiensa nurkissa.
KYSYMYS TEILLE JOTKA NUORINA MUUTITTE NS OMILLENNE:
miten pärjäsitte taloudellisesti eli mistä rahaa saitte ja oliko tilanne miten erilainen siihen verrattuna kuin kun olitte vielä vanhempien luona?
miten pärjäsitte taloudellisesti eli mistä rahaa saitte ja oliko tilanne miten erilainen siihen verrattuna kuin kun olitte vielä vanhempien luona?
jos muuttaa sitten muuttaa ja jos on olevinaan aikuinen ja omillaan pärjäävä, niin pitää myös olla sitä eikä vanhemmilla ainakaan mitenkään elätyttää sitten, ellei muuttaminen ole siitä syystä että lähtee opiskelemaan eri paikkakunnalleAlkuperäinen kirjoittaja vieras:
Muutin
17.v turusta helsinkiin. Juu ja menin heti töihin. Äiti ei lähtiessäni pystynyt auttamaan rahallisesti yhtään joten kaikki mitä minulla nyt 30.v on olen itse hankkinut
Muutin pois 16v.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kotipaikkakunnallani ei ollut opiskelu mahdollisuuksia, vain pieni lukio.
smirgelin harmaana
muutin 16-vuotiaana siskoni luokse. Vuokrasta maksoin hänelle osan. Elin lapsilisällä ja perhe-eläkkeellä 17-vuotiaaksi, jolloin aloitit myös työt.
Hyvin olen pärjännyt ja päivääkään en ole katunut, että kotoa läksin.
Kotioloissa ei kuitenkaan ollut mitään valittamista, vaikka niin voisi luulla jos nuorena kotoa lähtee.
Hyvin olen pärjännyt ja päivääkään en ole katunut, että kotoa läksin.
Kotioloissa ei kuitenkaan ollut mitään valittamista, vaikka niin voisi luulla jos nuorena kotoa lähtee.
Töitä tekemällä. Esim. hoitoapulaisen hommia sai helposti. Viikonloput tuli oltua töissä ja viikot koulussa.Alkuperäinen kirjoittaja äiti 40plusplus:
Minulla oli pieni asunto johon sain asumistukea ja pärjäsin ihan hyvin.
16-vuotiaana läksin kotoa, asuin vuokra-asunnossa ja siellä täällä (myös välillä takaisin äidin nurkissa), 18-vuotiaana miehen kanssa yhteiseen asuntoon.Alkuperäinen kirjoittaja äiti 40plusplus:
En pärjännyt taloudellisesti, työnantaja kusetti ja maksoi mitä jaksoi milloin sattui. Koskaan ei rahaa tullut sitä mitä piti ja milloinkaan ei tiennyt seuraavasta tilistä.
Jouduin taloudelliseen kuseen, koska raha riitti nippa nappa ruoan hankkimiseen. Tämä siis 16-18 vuoden iässä.
Myöhemmin sain muita töitä ja pikkuhiljaa parempaan päin.
viemärirotta
19-vuotiaana opiskelemaan ja 21-vuotiaana ensimmäisen kunnon poikaystävän kanssa yhteen; suhde kesti niinkin huikean kauan kuin vuoden. Sitten vaihdoin alaakin, enkä ole jaksanut uudestaan vielä seurustellakaan. Nyt 26-vuotias. Enää en muutenkaan lähtisi sellaisella innolla ja ajattelematta asumaan miehen kanssa yhteen tai tekisi muitakaan niin päättömiä ratkaisuja tuosta noin vaan.
Kyllähän sitä pärjää, kun saa opintotukea ja vanhemmat auttavat mielellään. Nyt vähän kulut nousivat, kun muutin opiskelijasolusta yksiöön, mutta hyvin pärjää. Joskus teen töitä viikonloppuisin, mutta se tulojen kyttääminen on rasittavaa. Työskentelen lähinnä kesäisin.
Kyllähän sitä pärjää, kun saa opintotukea ja vanhemmat auttavat mielellään. Nyt vähän kulut nousivat, kun muutin opiskelijasolusta yksiöön, mutta hyvin pärjää. Joskus teen töitä viikonloppuisin, mutta se tulojen kyttääminen on rasittavaa. Työskentelen lähinnä kesäisin.