Harjoittelusta riippuu, yleensä uimakouluissa kuitenkin käydään ja alkeellinen uimataito saavutetaan alle kouluikäisenä. Minä opin uimaan ekaluokkaa edeltävänä kesänä.
Meidän lapsemme on aina tykännyt kovasti vedestä. Viime kesänä 4-vuotiaana osasi "uida" pää veden alla. Eli pääsi eteenpäin ja pysyi pinnalla, mutta vain sen matkaa kuin pystyi hengitystä pidättämään. Sukellellut on aina, käytiin vauvauinnista ja se on ollut koko ajan lapselle luontevaa. Pienillä uimaan oppimista vaikeuttaa pään paino, eli siis kun pää on suhteessa vartaloon niin suuri, on vaikeaa ellei peräti mahdotonta uida pää kokonaan pinnalla.
Nyt 5-vuotiaana lapsi on oppinut uimaan jonkin verran myös pää pinnalla, käy tällä hetkellä uimakoulussa mutta osasi jo ennen sitä muutaman metrin uida. Varsinaisen uimataidon oppimiseen menee kyllä varmasti vielä vuosi tai pari, siis "oikeaksi" uimataidoksihan lasketaan se, että osaa uida vähintään 200 m, josta osan selällään. Lapseni ei osaa vielä uida selällään ollenkaan.
Lapsella on kyllä eskari-ikäisiä kavereita, jotka pelkäävät vettä eivätkä uskalla laittaa päätä ollenkaan veden alle. Vesipelko tietysti hidastaa oppimista.
Eihän kaikki opi uimaan ollenkaan, nykyään sentään melkein kaikki. Mutta äitini asui sisämaassa missä ei ollut järviä kävelymatkan päässä eikä tietenkään myös uimahalleja. Hän yritti opetella uimaan vasta aikuisena, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Pystyy ehkä 10 m räpiköimään, mutta jäykkänä ja vaikeasti. Hän ei osaa sukeltaa, ei uskalla laittaa kasvoja veden alle kuin korkeintaan nenästä kiinni pitäen ja jalat pohjassa. Eikä osaa kellua, kun on niin jännittynyt siellä vedessä.