Minkä ikäisenä lapsesi sai alkaa ulkoilla kotipihalla itsekseen?

Tämmöstä galluppia ajattelin. Esikoinen täyttää kohta 4 vuotta, vielä niin pieni, mutta jotenkin jo niin iso..
Eli: Koska sinun lapsesi on alkanut ulkoilla kotipihalla ilman aikuisen valvontaa? Asutko omakotitalossa, kerrostalossa vai rivitalossa? Millainen piha?

 

Oisko ollut reilu 2v kun sai siskon (4v) kanssa yhdessa ulkoilla, mutta mutta.. asutaan kaksikerroksisessa rivarissa ja takapiha on aidattu noin 150cm korkealla aidalla, ja aitojen takanakin on vain naapureiden pihat joten erittain turvallinen, kunhan on lapsella sen verran jarkea ettei kaikkea suuhunsa laita. Ainoa vaara on naapurin kissat jotka saattaa poiketa pihaan ja toisinaan kettu.

 

Aidatun takapihan ulkopuolella 5v. 4veet ovat vielä tosi arvaamattomia ulkoillakseen itsekseen, mun mielestä. 5-vuotiaanakain sai katella perään aina välilä.

 

Juu, en mäkään tuota 4-vuotiasta vielä uskalla isolle pihalle laskea itsekseen. Me asutaan rivitalossa, ja aidatulla takapihalla saa olla, ja luvan kanssa voi hakea aidan takaa nurmialueen lätäköstä vettä leikkeihinsä

 

Kuopus oli n.4v ku alko ulkoileen keskenään veljensä ja naapurin tytön kanssa jotka oli eskarilaisia silloin.
Pienkerrostalo, suojainen piha, asutaan ekassa kerroksessa josta näkyy esteettä pihalle. Ei liikennettä.
Lapset ovat aina olleet luotettavia, eivät karkaile tms. tyhmyyksiä.

 

lapsi ei oo koskaan karkaillu ja menny aina vaan siihen kun on sovittu. yksin oon päästäny ulos siis jo reilu 2vuotiaana hetkeksi ja menny ite perässä kun oon ehtiny. ja käyny välil tekemäs ruoat ja muut, tietty vahtien ja pitäen näköetäisyyden lapseen. mutta meillä on niin turvallinen piha, omakotitalo kadunpäässä jossa vain 5 taloa yhteensä. ei vesiojia, autotietä ym vaaranpaikkoja, ihan mahtava paikka lasten leikeille.
mut eiköhän tuo riipu lapsesta, ne ovat niin erilaisia sekä siitä ympäristöstä.

 

esikoinen taisi olla vajaa kolme kun alkoi olla yksin pihalla, toki valvoin ikkunasta ja kuuntelin korvat hörölläni. oli pakko koska viihtyi ulkona niin paljon ja vauvaa piti välillä syöttää. nyt on ikää 4v ja on yksin ulkona, leikkii hiekkalaatikolla ja ajelee pyörällä pihassa.
ja asutaan rivitalossa jossa ei ole aidattua pihaa missään muodossa missään kohti.

 

5-vuotiaina. 4v jo joskus niin, että vahtasin taukoamatta ikkunassa, mutta helpommalla melkein ois päässyt jos ois itsekin mennyt ulos.

Asumme omakotitalossa, isolle tielle (80 km/h ajettavaan) matkaa 70 metriä ja junaradalle matkaa 200 m.

 

Riippuu niin lapsesta. Meillä likka alkoi olemaan ulkona "yksin" 3-vuotiaana. Pysyi kiltisti takapihalla ja luuli olevansa yksin, mä olin ikkunan takana katsomassa miten homma sujuu. Kolme kuukautta myöhemmin olin jo vähän vähemmän ja nykyään luotan lapseen täysin ja saa mennä myös etupihalle pyörällään. Poika taas on sellainen, mitä en vois edes ajatella laskevani yksin ulos. En kolme tai varmaan vielä neljä vuotiaanakaan. Täysin erimaata kuin tyttö, vois saada mitä vaan päähänsä ja lähteä pois pihalta.

 

Riippuu todella paljon ympäristöstä. Esim. tähän olkkarin ikkunan alle, jossa on taloyhtiön leikkipaikka ja tämä on rivitalo, olen päästäny vähän vajaa neljä vuotiaasta, kunhan on jatkuva katsekonktakti.

Mutta kerrostalon pihalle päästäisin vasta ekaluokkalaisen.

 

Kaikki ovat tainneet olla 4-vuotiaita kerrostalossa asuessa. Omakotitalossa asuessa jo aikaisemmin.

 

Kerrostalossa asuessamme ikärajana oli esikoisella 6v. Nyt asumme rivarissa, enkä näe syytä muuttaa iikärajaa pienempien kohdalla. Asumme rauhallisella seudulla, jossa ei juurikaan ole liikenteen vaaroja, eikä mitään ylimääräisiä kulkijoita ole näkynyt. Koen kuitenkin, että on parempi olla ulkona vahtimassa alle 6v lasta.

 

Meillä omassa pihassa saavat esikoinen 5,5v ja keskimmäinen 1v8kk olla keskenään. Tosin meillä on sitte ikkunat joka puolella tota pihaa, eli eivät helposti pääse tuosta näköpiiristä katoamaan. Ja omakotitalo on tosi rauhallisella alueella, eli ei juurikaan oo liikennettä tms.

 

reilu 5v:nä sai pieniä aikoja olla yksin ulkona. Asutaan kerrostalossa.

 

3 v ja 5 v ovat olleet omalla aidatulla ja suojaisalla takapihallamme keskenään. Minulla on heihin kokoajan näköyhteys keittiön ikkunasta.

 

Oho. Aika kauan te olette lapsianne vahdanneet...?

Muistan omasta lapsuudestani miten ahdistavaa oli, jos joku koko ajan kyttäsi leikkejä. Mummo sai istua kuistilla tupakalla aika-ajoin, mutta jos oikein kyyläämään kävi, niin kyllähän se hassulta tuntui. Näinollen yritän myös antaa hengitystilaa omille lapsille.

Asumme rivarissa, piha on täysin aidattu. Lapset ovat saaneet ihan vapaasti ulkoilla takapihalla siitä asti, kun sinne ovat itsensä saaneet hilattua. Nuorempi taisi olla 5kk kun ekan kerran terassille karkasi. Kyllähän minä tässä kuulolla olen ja touhuilen omiani, kurkkailen mitä tuolla tapahtuu.

 

Me asutaan pienessä kerrostaloyhtiössä ja meillä on keskimmäinen nyt 4v ja on nyt menneenä kesänä alkanu ulkoilla yksin. Mutta mun mielestä tämä asia riippuu täysin lapsesta ja sen persoonasta. Mun esikoinen on sitä sorttia että en ois 4vuotiaana voinu kuvitella ees omakotitalon pihassa päästäväni sitä hetkeksikään ilman valvontaa. Pienempi lapsemme sen sijaan on ihan toisenlainen, rauhallinen ja luotettava. Leikkii tuossa sisäpihalla leikkialueella eikä oo ikinä mitään ongelmia ollu. ja mä pystyn kyllä käydä tarkastamassa tilanteen rappukäytävästä, meillä on rappukäytävän seinä lasia ja näen siitä leikkipihaan ja tuuletusikkunasta voin huutaa jos pitää vaikka tulla sisälle tai tulee jotain muuta.

 

Omassa takapihassa parivuotiaasta (kuopus siis, esikoisen ollessa parivuotias meillä ei ollut takapihaa). Kodin ikkunoiden alla 3½ v alkaen. Taloyhtiön leikkipihassa esikoinen 3½ v ja kuopus 4½ v alkaen. 5½ v iässä reviiri on laajennut naapuritalon pihaan, pk:n pihaan, jne. Ekaluokkalaisella (6½ v ja risat oli kouluun mennessään) oli jo vapaus liikkua laajemmalla alueella, ja mennä esim. 2 km päähän kaverin luo bussilla (kävellen sai mennä ekan luokan keväällä).

Näin muistelisin.

 

Oho. Aika kauan te olette lapsianne vahdanneet...?

Muistan omasta lapsuudestani miten ahdistavaa oli, jos joku koko ajan kyttäsi leikkejä. Mummo sai istua kuistilla tupakalla aika-ajoin, mutta jos oikein kyyläämään kävi, niin kyllähän se hassulta tuntui. Näinollen yritän myös antaa hengitystilaa omille lapsille.

Asumme rivarissa, piha on täysin aidattu. Lapset ovat saaneet ihan vapaasti ulkoilla takapihalla siitä asti, kun sinne ovat itsensä saaneet hilattua. Nuorempi taisi olla 5kk kun ekan kerran terassille karkasi. Kyllähän minä tässä kuulolla olen ja touhuilen omiani, kurkkailen mitä tuolla tapahtuu.

Asian toki voi ilmaista kuten sen haluaa...mutta en mä sitä kyyläämiseksi kutsu, jos olen leikkimässä lapseni kanssa ulkona, tai vastaavasti juoruumassa naapurin emännän kanssa siinä samalla, kun mukulat temmeltää pihalla.

Meillä lapset ovat oppineet siihen, että tehdään yhdessä...koko perheen voimin. Eli heistä ei ole ollenkaan outoa, että vanhemmat ovat mukana. Tänä päivänäkin tuo meidän 9v on onnessaan, jos pääsee koko perheen kanssa yhdessä ulos. Nykyään sitä kun ei enää tehdä päivittäin, kun likka on koulussa ja pienet ulkoilee pitkälti aamupäivisin.

 

Lapseni ovat iältään kohta 6 ja 4-vuotta enkä anna heidän olla pihalla kuin muutaman minuutin itsekseen. Asutaan kaupungissa kerrostalossa. Eikä ole ikkunoita pihalle päin.