Minnille vain tiedoksi, että minäkin tiedän, missä lapset on, mutta kavereiden luo on sen verran pitkä matka, että haluan tietää, pääsevätkö perille. Joutuvat ylittämään autoteita yms. joten katson, että on hyvä jos on puhelin, mistä soittaa jos sattuu jotain.
Toinen asia on se, että lapset kulkevat toistensa tykönä kylässä kun vanhemmat ei ole kotona. Joten miten silloin soittaa jos lapsi ei ole huomannut katsoa kelloa, että tulisi kotiin?
Koululainen varsinkin käy toisten koululaisten luona silloin kun he ovat kotona ilman vanhempia. He tekevät mielellään läksyt yhdessä. Mutta on turvallisemman tuntoista kun tietää, että pojalla on puhelin matkassa.
Toki jokainen voi luottaa siihen, että mitään ei koskaan ja milloinkaan tapahdu, mutta itse olen siunannut tämän sen, että on olemassa kännykät. Muistan itse lapsena, kuinka juoksimme naapurin kakaroiden luona kylässä. Ja vaikka kuinka oli vannotettu, että pysymme vain siellä, niin kyllä sitä luuhattiin salaa muuallakin. Jos jotain sattui, ei apua saanut helposti. Nyt on ainakin puhelin jos lapsella sattuu vaikka mäenlaskussa jotain. Voi soittaa apua, eikä tarvitse lojua tuntikausia odottamassa, että aikuinen sattuu kulkemaan ohi.
Aina voi luottaa tuuriin, mutta minä ainakin luotan siihen, että lapsi saa apua jos hänelle jotain sattuu. Jossain vaiheessa on lapsikin päästettävä aikuisten näkökentän ulkopuolelle ja minä olen rauhallisempi kotona jos tiedän, että saan lapsen kiinni.
Tiedän lapsen jokaisen kaverin kännykkänumeron, mutta kun niihin yrittää soittaa, onkin joku vaihtanut liittymää ja numeroa, akku ei ole ladattu, puhelin onkin jollain lapsella matkassa, puhelin on varattu yms. On helpompaa jos lapsella on oma puhelin.
Tämä vuodatus on juuri siksi, että minua ärsyttää nämä "minun lapseni ei tarvitse kännykkää, koska pidän lapsestani huolta". Minäkin pidän lapsistani huolta, mutta olen rauhallisemmalla mielellä kun lapsi tulee illallla pimeää pyörätietä pitkin ja tiedän, että jos jotain sattuu, hän voi soittaa kotiin, eikä tarvitse lojua ojassa tuntikausia. Minusta muutama euro, mikä vanhaan puhelimeen menee, on aika pieni summa siitä, että saa lapsensa kiinni silloin kun haluaa, eikä tarvitse miettiä, että onko kaikki hyvin.
Jokainen tavallaan, mutta miksi ei voi hyödyntää nykyajan tekniikkaa, ilman, että on joku "moralisti" naama rullalla heti ukisemassa, että "meillä ei ainakaan, me tiedämme missä lapsi on". Kyllä me "kännykkä-äiditkin" tiedämme, mutta me haluamme saada lapsen varmasti kiinni ilman, että täytyy luottaa siihen, että kaverin vanhemmalla on akku ladattu.
Ja tokaluokkalainen on jo sen ikäinen, että ei äiti tai kaverin äiti voi koko aikaa olla p***seen takana vahtaamassa. Siksi on itsellä rauhallisempi olo jos voi soittaa muksulle, että tulee sieltä mäenlaskusta jo kotiin.
Itse asiassa, arvasin, että tähän ketjuun tulee joku vinkumaan, että "meillä ei ainakaan ja minä en ainakaan ikinä osta kännykkää, koska minä pidän huolta". Älä osta, mutta minusta lasten elämä on muuttunut turvallisemmaksi kun heille on ostettu puhelimet.
On ihan hyvä olla jo olemassa kun jonkun verran yksinkin kulkee tai on kotona yksin , niin saadaan toisemme puolin ja toisin kiinni hetki kuin hetki. Kouluun ei toki puhelinta saa viedä, on kielto jo ihan koulunkin puolesta, ettei muuten kuin pakon edessä saa ottaa sinne mukaan.