teisu harmaana
25-vuotias olin.. mies oli iloinen ja ultrassa vasta tajusi koko asian todellisuudessaan 
"Äiti"
Ekalla kertaa olin 22v testin tehdessäni (23 kun lapsi syntyi) ja mies oli vähintäänkin yhtä hämmentynyt ja iloinen kuin minä. Oltiin reilu 2v yritetty ja muutama inseminaatio (tulokseton) oli takana, raskaus alkoi "taukokierrosta", mun olis pitäny alottaa lääkkeet seuraavaa inseminaatioo varten kun menkat alkaa mut ei ne sit alkaneet Toisella kertaa olin 25v ja mies (niinkuin minäkin) oli todella hämmentynyt ja iloinen, raskaus alkoi ekasta yrityskierrosta. Oltiin henkisesti valmistauduttu siihenkin vaihtoehtoon ettei toista koskaan tule.. Ja kolmannella kerralla olin (olen) 27v, tälläkin kertaa hämmentyneitä ja iloisia, tämäkin raskaus alkoi ekasta yrityskierrosta. Viikkoja nyt reilu 18, kevätvauvaa odotellaan
Sen verran on pakko mainita että ekan odotuksessa mies oli aktiivisesti mukana, kävi kaikki ultrat ja monissa neuvoloissakin. Mutta tokan kanssa ei oikein ehtinyt mukaan (oli kyllä eri tilannekin ekaan odotukseen nähden kun oli eri työpaikka ja pitkät päivät), pelkäsin jo jossain vaiheessa haluaako se sitä edes ja jos se on "välinpitämätön" lastakin kohtaan mutta se pelko oli turha, ihan yhtä paljon on ollut mukana kuin esikoisenkin kanssa. Sama juttu on nytkin että odotukseen ei oo niin paljoa osallistunut, kyselee toki neuvolan jälkeen oliko kaikki ok yms. mutta enää en pelkää etteikö lapsi olisi hänellekin toivottu ja rakastettu. Ja "lapsentekopäätös" on kuitenkin joka kerralla tehty yhdessä
Toisella kertaa olin 25v ja mies (niinkuin minäkin) oli todella hämmentynyt ja iloinen, raskaus alkoi ekasta yrityskierrosta. Oltiin henkisesti valmistauduttu siihenkin vaihtoehtoon ettei toista koskaan tule.. Ja kolmannella kerralla olin (olen) 27v, tälläkin kertaa hämmentyneitä ja iloisia, tämäkin raskaus alkoi ekasta yrityskierrosta. Viikkoja nyt reilu 18, kevätvauvaa odotellaan Sen verran on pakko mainita että ekan odotuksessa mies oli aktiivisesti mukana, kävi kaikki ultrat ja monissa neuvoloissakin. Mutta tokan kanssa ei oikein ehtinyt mukaan (oli kyllä eri tilannekin ekaan odotukseen nähden kun oli eri työpaikka ja pitkät päivät), pelkäsin jo jossain vaiheessa haluaako se sitä edes ja jos se on "välinpitämätön" lastakin kohtaan mutta se pelko oli turha, ihan yhtä paljon on ollut mukana kuin esikoisenkin kanssa. Sama juttu on nytkin että odotukseen ei oo niin paljoa osallistunut, kyselee toki neuvolan jälkeen oliko kaikki ok yms. mutta enää en pelkää etteikö lapsi olisi hänellekin toivottu ja rakastettu. Ja "lapsentekopäätös" on kuitenkin joka kerralla tehty yhdessä
millamaagia
17-vuotias. Eipä mies ollut yllättynyt, kun raskaus oli ollut haaveissa. Iloisia oltiin
18v.ex tuumasi uutisen kuultuaan..otetaan rauhallisesti kyllä se siitä ohi menee:O
vekaran mamma
Kaksi kuukautta pojan syntymän jälkeen täytin 40 vuotta. Mies oli onnensa kukkuloilla kun tein positiivisen raskaustestin. Oltiin tunnettu vasta 10 kuukautta raskaaksi tullessani.
ja mä
39. (15 v oltu yhdessä, n 3vuotta ilman ehkäisyä) mies hämmästyi, oltiin jo eroamassa. asuttiin sitten yhdessä vielä 2 v ja erottiin kun poika 1,5v.
skapparin naikkonen
19 olin kun ensimmäisen lapsen sain Lapsen isä oli armeijassa niihin aikoihin ja sanoi, että hyvin jaksoi viimoiset 9kk tuon uutisen voimin ! Lapsi oli myös toivottu
Lapsen isä oli armeijassa niihin aikoihin ja sanoi, että hyvin jaksoi viimoiset 9kk tuon uutisen voimin ! Lapsi oli myös toivottu
"mä"
19 olin.... mies oli innoissaan ja "leikittiin" kotia heti alusta alkaen. Nyt 20 vuotta yhteiseloa takana ja neljä lasta <3