Meillä ei ollut kotona kotiintuloaikoja ikinä. Tiesin jotenkin sanomattakin, että kotiin tullaan kun vanhemmat on vielä hereillä ja soittelin usein äitiä hakemaan, jos ei pyörällä lumen takia jaksanut kulkea. En juonut alkoholia, mutta jotenkin kaikki ne kaverini, joilla oli tiukimmat säännöt myös rikkoi niitä kaikkein eniten.
Varsinkin jos heillä oli aikainen kotiintuloaika, niin juonittiin hyvissä ajoin suunnitelma mennä kaverille yöksi, joka tarkoitti ryyppäämistä ja sellaisen kaverin luo menemistä, joiden vanhempia ei kiinnostanut tai jotka oli poissa kotoa.
Jotenkin itse aina seurasin kiinnostuneena kavereiden kotien dynamiikkaa, ja sitä kapinoimista. Jos mulle olisi teini-ikäisenä pistetty jotkut rajat, niin varmasti olisin niitä rikkonut. Oli mukavaa, kun vanhemmat luotti, ei ollut mitään syytä rikkoa luottamusta.
Jos saisi vapaasti olla ulkona siihen asti, kun muutkin saavat, niin uskon että helpommin pysyy kaidalla polulla. On nähnyt kaiken mitä muutkin, huomaa ettei ole sen jännempää kuin jos olisi lähtenyt aikaisemmin, ja jos on tyhmyyksissään mennyt ottamaan tupakkaa tai alkoa, niin kotona ollaan vastassa ja sitten jää kiinni.
Ja kasiluokkalainen jolla ei ole ikinä mitään viikonloppuseuraa... eikö se nyt sen kerran olisi voinut olla myöhempään, saada vähän kavereita jne? En ymmärrä tuollaista periaatteen vuoksi "kotiin kymmeneltä!!" sääntöä. Juuri tuollaisia epäoikeudenmukaisia koska-minä-sanon-niin sääntöjä ei teinit kauan kestä. Ne pitää ottaa mukaan päätöksentekoon.