Minkä verran te puhutte ns "omista asioistanne" työpaikalla?? Kun minua ihmetyttää työkaverini...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No juu, silloin se sun tilanne menisi mulla edellämainitsemaani kategoriaan "kriisissä oleva ihminen jolta ei kysytä mitään".
Toivottavasti et tarkoittanut ihan kirjaimellisesti tuota vaan että "jolta ei kysytä mitään yksityisasioita". Kriisissäkin oleva ihminen usein työpaikallaan kaipaa tauoilla keskustelua vaikkapa vain säästä tai jääkiekon MM-kisoista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28686311:
No ei tarvitse olla kaksi ääripäätä eli joko kyselen työkaverin yksityisasioita tai sitten en kysele siltä yhtään mitään. Mun mielestä yksi ihan keskeisiä asioita ihmissuhteissa on tulkita toisen ilmeitä, eleitä ja sanoja siten, että osaa arvioida, mitä juuri tämä kyseinen henkilö minulta toivoo. Haluaako hän olla rauhassa, keskustella yleisistä asioista vai kenties kaivata minusta kuuntelijaa parisuhdeongelmilleen. Mutta mun tehtäväni ei ole mennä kyselemään toiselta sellaisia asioita, joista tämä ei kenties halua puhua ja jotka eivät millään tavalla kuulu minulle. Varsinkin lapsettomuus on jollekin niin arka paikka, että jos uudessa työpaikassa aletaan ensimmäisenä udella lapsista, niin se voi olla kuin sähköisku tälle uudelle työntekijälle. Mun vinkkini on, että kuuntele, mitä sinulle kerrotaan ja päättele siitä, millaisista asioista ko henkilö haluaa kanssasi keskustella.

Aivan, kyselemisten kohdalla pitää olla tarkka.
 
[QUOTE="vieras";28686336]Mistä sinä sen tietäisit? Kun en minä kertoisi sinulle.[/QUOTE]
Echolla vaikuttaa olevan voimakas tarve lajitella ihmiset erilaisiin kategorioihin. Oletan, että hän myös suhtautuu eri tavoin eri laatikoihin laittamiinsa ihmisiin. Outoja hän kohtelee eri tavalla kuin kriisissä olevia, kriisissä olevia eri tavalla kuin itsensä kaltaisia jne.
 
  • Tykkää
Reactions: MustaNikki
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28686355:
Echolla vaikuttaa olevan voimakas tarve lajitella ihmiset erilaisiin kategorioihin. Oletan, että hän myös suhtautuu eri tavoin eri laatikoihin laittamiinsa ihmisiin. Outoja hän kohtelee eri tavalla kuin kriisissä olevia, kriisissä olevia eri tavalla kuin itsensä kaltaisia jne.

Voi olla. Toisaalta minäkin varmaan laitan ihmisiä myös lokeroihin, vaikka sellaisiin, joita pidän uteliaina, toisia vain sydämellisen kiinnostuneina, joitakin rasittavina juoruilijoina ja omanlaisiani tosi hyvinä tyyppeinä :D
 
Lukematta ekaa viestiä pidemmälle:

557549.gif


Akat, voi jumalauta.
 
[QUOTE="vieras";28686336]Mistä sinä sen tietäisit? Kun en minä kertoisi sinulle.[/QUOTE]

No jaa, käytän päättelyä, eli päättelen että onko ihminen sinkku tai lapseton ja silloin varon tiettyjä kysymyksiä. Usein nämä jutut tulee selville viikkojen kuluessa kysymättäkin.
 
[QUOTE="vieras";28686364]Voi olla. Toisaalta minäkin varmaan laitan ihmisiä myös lokeroihin, vaikka sellaisiin, joita pidän uteliaina, toisia vain sydämellisen kiinnostuneina, joitakin rasittavina juoruilijoina ja omanlaisiani tosi hyvinä tyyppeinä :D[/QUOTE]
Joo, lajittelen minäkin töissä: täsmälliset, viime tippaan jättäjät, saamattomat, vastuulliset jne. Mutta lajittelu perustuu työn suorittamiseen eikä siihen, mitä ihmiset tekevät vapaa-ajallaan.
 
Sen verran otan kantaa, että meillä työpaikalla ei ole ketään sulkeutunutta omista asioistaan puhumatonta koskaan potkittu pois koeajalla tai muullakaan tekosyyllä, mutta takaisinkaan ei ole pyydetty.

Iloisille jutustelijoille taas on soitettu peräänkin ja usein on heidän kysyessään hommia löytynyt tai jopa järjestetty. Kyllä työpaikan ilmapiiri vaikuttaa työtehoon myös.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28686359:
Jep. Kannattaa jutella ja kysellä yleisistä asioista ja välttää yksityiselämästä kyselemistä. Ihminen kyllä kertoo, jos haluaa kertoa. Jos ei halua, sen ei pitäisi olla mikään este yhdessä työskentelylle.

Heh, nää asiat voi nähdä niin eri tavalla. Mä olen taas pyörinyt semmoisissa työympyröissä missä kysymättömyys on välinpitämättömyyttä, tai että jos ei kysytä, niin siitä ihmisestä tiedetään jo etukäteen jotain ei-positiivista.
"Tiedän että tuo pettää miestään joka perjantai, siksipä en ilkeä kysyä mitään perheoloista". Karrikoidakseni. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja näinkin;28686375:
Sen verran otan kantaa, että meillä työpaikalla ei ole ketään sulkeutunutta omista asioistaan puhumatonta koskaan potkittu pois koeajalla tai muullakaan tekosyyllä, mutta takaisinkaan ei ole pyydetty.

Iloisille jutustelijoille taas on soitettu peräänkin ja usein on heidän kysyessään hommia löytynyt tai jopa järjestetty. Kyllä työpaikan ilmapiiri vaikuttaa työtehoon myös.
No mä taas olen ollut työpaikoissa, joissa ei ole tarkoitus iloisesti jutustella vaan tehdä tukkaputkella töitä. Eli rautaiset ammattilaiset saavat olla vaikka millaisia mörrimöykkyjä.
 
[QUOTE="vieras";28686377]Silloinhan se on ihan ok, ettei kerro mitään, koska saat kuitenkin tietää haluamasi :D[/QUOTE]

Juu ja semmoisen ihmisen ei ehkä juuri perheoloista tarvi kertoa mitään. Mutta kun kertois ees jotain persoonallista. Asuuko samalla paikkakunnalla, onko lemmikkejä?
 
Mielestäni hyväntahtoinen juttelu luo hyvinvointia työyhteisöön. Ei siis tosiaan tarvitse kertoa kaikkia elämänsä koukeroita, mutta harva sellaista edes haluaa kuulla. "Kuinkas viikonloppu sujui?" ei tarkoita, että pitäisi alkaa selostamaan koko viikonlopun tapahtumia, siihen voi ystävällisesti vastata jotain sopivan ympäripyöreää. Siis ihan kohteliaisuudesta.

Meillä on työyhteisössä pari sellaista henkilöä, jotka eivät viimeisen kahdeksan vuoden aikana ole puhua pukahtaneet yhtään mistään ja käytännössä tekevät työpaikastamme ikävämmän paikan tehdä töitä. Heiltä ei saa aamuisin edes vastausta, kun huikkaa "Huomenta!"
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.
Alkuperäinen kirjoittaja näinkin;28686375:
Sen verran otan kantaa, että meillä työpaikalla ei ole ketään sulkeutunutta omista asioistaan puhumatonta koskaan potkittu pois koeajalla tai muullakaan tekosyyllä, mutta takaisinkaan ei ole pyydetty.

Iloisille jutustelijoille taas on soitettu peräänkin ja usein on heidän kysyessään hommia löytynyt tai jopa järjestetty. Kyllä työpaikan ilmapiiri vaikuttaa työtehoon myös.

Näin juuri, ihminen ei ole tunteeton kone.
Ja vaikka olisi kriisejä elämässä, niin jokaisen elämästä löytyy edes jokin positiivisempi osa-alue josta voi kertoa, vaikka kaikilla osa-alueilla ei menisi hyvin.
 
Luulen, ettei hän pidä sinusta. Itse en ainakaan jaksa keskustella työkavereiden, joista en pidä, kanssa henkilökohtaisia. Ei minua kiinnosta sellaisten asiat.

En minä muutenkaan töissä jakele yksityiselämän asioita kovinkaan laajalti varsinkaan uudessa työpaikassa. Ja jos kyseessä on joku lyhyt määräaikaisuus, vielä vähemmän.
 
Monesti jos alkaa edes jotain pikku asiaa paljastamaan niin se johtaa seuraavaan kysymykseen johon pitää vastata ja kohta koko elämä on paljastettu ihmiselle jolle se ei vitun vertaa kuulu, kun on niin epäkohteliasta olla vastaamatta kysymyksiin. Parempi ottaa linja jossa ei puhuta yksityisasioista tai sitten mistään.
 
  • Tykkää
Reactions: MustaNikki
Heh, nää asiat voi nähdä niin eri tavalla. Mä olen taas pyörinyt semmoisissa työympyröissä missä kysymättömyys on välinpitämättömyyttä, tai että jos ei kysytä, niin siitä ihmisestä tiedetään jo etukäteen jotain ei-positiivista.
"Tiedän että tuo pettää miestään joka perjantai, siksipä en ilkeä kysyä mitään perheoloista". Karrikoidakseni. :D
Mä voin suoraan sanoa, että jos meidän firman ukot alkaisivat kysellä mun yksityisasioistani, niin olisin vähintäänkin hämmästynyt :D Mutta eipä ne nyt itsekään tule kertomaan, että olipa taas Pirjon kanssa kamala riita viikonloppuna tai on se vaan kumma, kun Nico-Petteri ei siivoa omaa huonettaan vaikka miten uhkaisi ja kiristäisi. Sellaisista asioista toki puhutaan, millä on vaikutusta työhön...esim jos ei voi osallistua johonkin messuille sen vuoksi, että on vaikkapa lapsenlapsi juuri silloin hoidossa. Pääasiassa jutellaan kuitenkin työasioista, alan uusista tapahtumista tai uusimmista kehitysjutuista sekä sitten ihan yleisistä maailmalla tapahtuvista asioista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28686420:
Mä voin suoraan sanoa, että jos meidän firman ukot alkaisivat kysellä mun yksityisasioistani, niin olisin vähintäänkin hämmästynyt :D Mutta eipä ne nyt itsekään tule kertomaan, että olipa taas Pirjon kanssa kamala riita viikonloppuna tai on se vaan kumma, kun Nico-Petteri ei siivoa omaa huonettaan vaikka miten uhkaisi ja kiristäisi. Sellaisista asioista toki puhutaan, millä on vaikutusta työhön...esim jos ei voi osallistua johonkin messuille sen vuoksi, että on vaikkapa lapsenlapsi juuri silloin hoidossa. Pääasiassa jutellaan kuitenkin työasioista, alan uusista tapahtumista tai uusimmista kehitysjutuista sekä sitten ihan yleisistä maailmalla tapahtuvista asioista.

Sun työpaikalla ollaan ihanan asiallisia, toisaalta ihailtavaa. :D
 
Näin juuri, ihminen ei ole tunteeton kone.
Ja vaikka olisi kriisejä elämässä, niin jokaisen elämästä löytyy edes jokin positiivisempi osa-alue josta voi kertoa, vaikka kaikilla osa-alueilla ei menisi hyvin.
Ei olekaan, mutta toiselle voi olla ystävällinen ja ottaa hänet mukaan työyhteisöön ilman, että hänelle tarvitsee alkaa kertomaan omaa perhetilannettaan, lasten lukumäärää tai lemmikkien nimiä. Maailmassa on miljoona mielenkiintoisempaa asiaa kuin mun elämäni, joten on aivan helppoa keskustella ensin niistä miljoonasta asiasta ja jos kaikki asiat maailmassa on kaluttu läpi, niin sitten voidaan vaikka puhua minusta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28686436:
Mä ainakin tykkään :) Melkein 20 vuotta olin töissä sairaalamaailmassa ja voin sanoa, että en ole alanvaihdosta katunut päivääkään.

Ymmärrän mistä puhut, mä vaihdoin ravintola-alasta liiketalouteen. Enkä kadu.
 

Yhteistyössä