Alkuperäinen kirjoittaja Tammikuu:
Täällä kanssa yksi lyhyt (pinnainenkin).
Ja vaikka olen erittäin huumorintajuinen, minusta ketään ei saa sanoa liian lyhyeksi/pitkäksi/laihaksi tai lihavaksi. Se osoittaa minusta järjenköyhyyttä. Enkä minä halua nauraa itselleni enkä muillekaan minkään ulkoisen seikan takia.Pahin oli eräs mahtimamma

joka oli tokaissut, että "on naurettavan näköistä, kun näinkin lyhyt on äiti"

:headwall: Ihan sikamaista.... Itseäni ei lyhyyteni häiritse (yleensä), mutta aika usein se häiritsee muita. Muitakaan se ei oikeastaan häirinnyt aiemmin, mutta alkoi häiritä, kun tulin äidiksi... Pitääkö äidin olla tietyn mittainen muka? Haluaisin kernaasti niitä vastauksia tähän, kiitos. Eikö sitä vain saa rauhassa olla ihan pirun lyhyt?
Mua ärsyttää suunnattomasti jotkut esim mun miehen kommentit "kainalosauvoista", "kainalotuista" yms ties mitä, mun mies kun on nääs sitten 183cm (tai 182, en nyt varmaks muista). Niin oon toki häneen verrattuna aivan JÄRJETTÖMÄN LYHYT!
Mua ei ole luultu nuoremmaksi, oon siihen liian rupsahtanu... Mut tosiaan ärsyttää jos joku alkaa nenänvartta pitkin katseleen kun toinen on "niin lyhyt" hittoo sillä mitään merkitystä oo...
Tosin, huvittavan näköstähän se oli kun odotti kuopusta viimesillään ja se kun oli semmonen nelikilonen niin kyllähän se tässä lihavassakin varressa jo erottu varteensakin HYVIN, niin oli kyllä melkeen semmonen pallomainen olo itelläkin..
Ilmeisesti joillekkin se äiti on se "iso ja turvallinen" eikä pieni ja pippurinen...
Mä muistelisin että me ollaan joskus paljon aikasemminkin keskusteltu just sun kanssa tästä samasta aiheesta.. mietinkin tässä eräänä päivänä, että kenen oli se nimimerkki jonka kanssa joskus turisin lyhyydestä...
Ellei sitte oo käyny niin että alkuperänen Tammikuu on lopettanu palstailun ja tilalle on tullut toinen...
No ni, nyt mä sekoon taas aiheesta... sori :xmas: :ashamed: