Mun lapinkoira on jo 13 vuotta, mutta tuo lahkeessa roikkuminen kuulostaa ikävän tutulta ja se jäi meillä vaivaksi moneksi vuodeksi ennenkuin sain sen kitkettyä. Käsiä pentu kuin pentu yleensä näykkii ja puree erityisesti leikkiessään ja siitä täytyy vaan opetella pois. Aikaa se helposti vie jonkin verran, en yhtään enää muista kuinka kauan. Pennulle suun käyttö ja pureminen on kuitenkin luontaista toimintaa, eikä se itse tiedä miten kovaa toista saa purra. Se pitää siis sille opettaa. En itse kannata "selättämistä/alistamista" tai muitakaan fyysisiä rangaistuksia, vaikka niitä aikanaan paljon tein kun kerran neuvottiin. Ei mitään hyötyä. Kiljaisu kipeästä puraisusta ja leikin lopettaminen, jos ei huomaa lopettaa (eli koira jätetään huomiotta) on yleensä tehokkain, vaikka toki jonkin verran aikaa viekin. Käden sijaan voi myös tarjota lelua. Ja muistakaa kehua hyvästä käytöksestä! Itse annan pennun kokeilla esim. kättä suullaan ja hampaillaan, mutta raja menee siinä, että käteen yhtään sattuu.
Lahkeessa roikkumisesta pääsin viimein eroon veden avulla, kun koira oli jo varmaan 6-7 vuotta. Ei se sentään kotona enää jalassa roikkunut, mutta saattoi lenkillä yhtäkkiä alkaa nyhtämään lahkeesta tai hihasta, eikä sitä saanut lopettamaan millään. Tosi rasittavaa

Melkein kaikki keinot tosiaan kokeiltu ja apu löytyi bliw-saippupurnukasta (se sellainen pieni puristettava). Mahtui hyvin taskuun ja ruiskautin siitä vettä kuonolle kiellon kera, kun alkoi temppuamaan. Hyvin pian riitti, että purkki oli mukana ja otin sen käteen, kun tunnistin koiran eleistä "leikin" kohta taas alkavan. Purnukkaakaan en varmaan montaa kuukautta joutunut kuljettamaan mukana. Kannattaa siis ajoissa harjoitella tavasta pois.
Niinkuin joku sanoikin: minkä keinon valitsettekin, olkaa loogisia. Se vie kuitenkin vähän aikaa ja kiusaus kokeilla vähän kaikkea on suuri. Ja: palkitkaa hyvästä käytöksestä, jättäkää huono huomiotta. Tsemppiä teille!