Minkä ikäisenä elämä on ohi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pessimisti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Elämä on ohi sitten kun omassa mielessä päättää sen olevan ohi. Olen nähnyt yhdeksänkymppisiä, jotka nauttivat elämästään, ja kolmikymppisiä, jotka ovat kaikkeen jo tylsistyneet ja odottelevat hautaa.
 
Sulla se taitaa olla ollut ohi jo pidempään, jutuistas päätellen.

Oliks tää mulle?

Jos oli nii kieltämättä tavallaan. Tai siis mun elämä on tällä hetkellä ihan fine, mutta onhan tää vähän tällaista "Päivä murmelina" meininkiä. Herää samaan aikaan, mee samaan työpaikkaan, tee samat rutiinit, tapaa samat ihmiset, jotka puhuu ne samat jutut jne. Kun on elänyt yhden päivän nii on nähnyt ne kaikki. Pitäis voittaa lotossa, että vois toteuttaa itseään.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Herään avaan koneen. Syön jos kykenen. Katson uutiset ja palstan. Lenkitän hurtan ja painun takaisin nukkumaan.
Illalla herään jotta pääsee taas koira tarpeilleen.
Höpöttelen sille aikani, ja palaan taas nukkumaan...

Että kaipa tää näillä rutiineilla vois sanoa ohi olevan.
 
Sitten kun siirrytään eläkkeelle. Ei elämä silloin tietenkään ihan ohi ole, mutta muuttuu pysyvästi.

Höpsistä, minun 67-vuotias äitini nauttiin eläkepäivistään täysin siemauksin. Hän on alkanut tehdä kaikkia niitä asioita, joita ei ehtinyt töissä käydessään ja lapsista huolehtiessaan. Harrastaa monia eri asioita, matkustelee ja seikkaili vähän aikaa jopa rakastajan matkassa.
 
Minun elämäni oli ohi kun olin 45 vuotias. Silloin esikoispoikamme menehtyi liikenneonnettomuudessa.
Olen toki olemassa edelleen ja ihan tervekkin olen mutta en odota enää yhtään mitään tulevaisuudelta, sen kun vaan porskutan jotenkuten eteenpäin päivä kerrallaan. En nauti oikeastaan mistään enää yhtään, kaikki on sellaista "pakkopullaa".
 
Oliks tää mulle?

Jos oli nii kieltämättä tavallaan. Tai siis mun elämä on tällä hetkellä ihan fine, mutta onhan tää vähän tällaista "Päivä murmelina" meininkiä. Herää samaan aikaan, mee samaan työpaikkaan, tee samat rutiinit, tapaa samat ihmiset, jotka puhuu ne samat jutut jne. Kun on elänyt yhden päivän nii on nähnyt ne kaikki. Pitäis voittaa lotossa, että vois toteuttaa itseään.
Vaihda duunia. Osta purjevene ja purjehdi muailman ympäri. Teet jotain ihan uutta. Muutat uuteen paikkaan.
 
Juuri juttelin puhelimessa 92-vuotiaan isoäitini kanssa, joka on skarpimassa kuosissa kuin minä 37vee.
Tuskinpa se Isoäiti kuitenkaan niin ajattelee:-)

Nuoruus on liiaksi ihannoitu asia, ihan kuin elämän täytys olla jotain Beverly Hillsiä alusta loppuun?

Mun mielestä sitä vaan alkaa sivustaseuraajaksi monessa asiassa ja antaa asioiden rullata omalla painollaan. Kun ei asioille kuitenkaan mitään voi. Kuka ikinä kuvittelikaan muuta?
 
Minun elämäni oli ohi kun olin 45 vuotias. Silloin esikoispoikamme menehtyi liikenneonnettomuudessa.
Olen toki olemassa edelleen ja ihan tervekkin olen mutta en odota enää yhtään mitään tulevaisuudelta, sen kun vaan porskutan jotenkuten eteenpäin päivä kerrallaan. En nauti oikeastaan mistään enää yhtään, kaikki on sellaista "pakkopullaa".

Kuulostaa itsekkäältä jäädä rypemään itsesääliin loppuelämäksi, varsinkin kun on muitakin lapsia, jotka tarvitsevat vanhempiaan. Kuolleella ei tietoisuutta enää ole, elävät lapset ansaitsevat elämästä nauttivat vanhemmat. Onnettomuuteen et voi vaikuttaa enää mitenkään, mutta muiden lastesi elämään voit.
 
Kuulostaa itsekkäältä jäädä rypemään itsesääliin loppuelämäksi, varsinkin kun on muitakin lapsia, jotka tarvitsevat vanhempiaan. Kuolleella ei tietoisuutta enää ole, elävät lapset ansaitsevat elämästä nauttivat vanhemmat. Onnettomuuteen et voi vaikuttaa enää mitenkään, mutta muiden lastesi elämään voit.

On se helppo tulla jollekin toiselle pätemään. Kokemus sitten eriasia.
Vaikka pinnallisesti ajatellen oikeassa olisitkin.
 
Elämä on ohi vasta kun se on ohi eli sydän pysähtyy. Vielä vuodeosaston sängyssäkin on elävä ja tunteva ihminen eikä hoitotoimenpiteiden kohteena oleva paketti.

Mun 80-v muistisairas omainen kyllä eli elämäänsä ja nautti siitä ja HALUSI ELÄÄ...
 

Yhteistyössä