Puhuinkin tuossa juuri niistä vanhemmista jotka eivät lähde sinne ulos vaan pysyvät neljän seinän sisällä, eli syrjäytyneistä vanhemmista. Kaikki vanhemmat kun eivät ole sosiaalisia ja mieleltään terveitä että pääsisivät lapsen kanssa ulos. Näiden lapset eivät saa sitä huomiota ja aikaa omilta vanhemmiltaan vaikka olisivat 24/7 samassa huoneessa. Halvemmaksi yhteiskunnalle tulee kun nämä lapset saavat rutiineja ja huomiota jo alle kouluikäisinä hoidossa, elleivät sitten tietenkin päädy itsemurhaa tekemään varhaisteininä.
Itse olen ollut raahaamassa paniikkihäiriöstä tai masennuksesta kärsiviä ihmisten ilmoille kuntouttavana toimena. Olen myös kuunnellut aamun pikkutunneille asti syrjäytyneitä nuoria. Olen tuijottanut paikkaa jossa eräs nuori päätti elämänsä oman käden kautta yrittäen löytää vastauksia vaikkei kunnolla osannut kysymyksiäkään muodostaa.
Itse en ole ollut lapsena hoidossa vaan ihan kotihoidossa. Lapsuuteni oli hyvä, kotikylä turvallinen (sitä kylähullua lukuunottamatta) ja yhteisöllisyys oli voimakasta. Kuitenkin näin jo lapsena kuinka kaikilla ei ollut asiat hyvin. Kaikkia lapsia ei käytetty ulkona, tai jos käytettiin piti lapsen olla kuin nukke ilman että sai ottaa kontaktia kehenkään. Ja itse paljon liikkuvana ja sosiaalisena tapauksena päädyin sinne ongelmanuorten ja syrjäytyneiden keskelle. Näin myös niitä onnellisia terveitä lapsia ja perheitä. Kuinka hienoa olisikaan jos kaikkien lasten vanhemmat jaksaisivat huolehtia lapsistaan!
Hyvä Nashita, lapsesi tulevat tekstisi perusteella saamaan onnellisen lapsuuden, olen iloinen siitä