minäkin kysyn vanhemmuudesta

[taustalla]

Niin, siis toistin varsinkin esikoiselle oman äitini mallia, tunnekylmää käskyttämistä.

Toisen lapsen kohdalla oli taloudellinen mahdollisuus pysähtyä. Siis sain olla kotona kotihoidontuella, ja ehdin miettiä asioita, äitiyttä ym. ja huomaan tekeväni asiat eri tavalla, vaikka ei lapsilla ole mikään 5-10 vuoden iso ikäero, vaan välissä vaivaiset 3 vuotta.

Oletteko te monen lapsen äidit huomanneet, että lapset kasvattavat, mitä enemmän niitä on? Vai olisinko oppinut jo esikoisen kohdalla jos ei olisi toista tullutkaan, ajan myötä? Siis jos teillä on 3 lasta, oletteko sen kolmannen kohdalla vielä parempia vanhempia kuin ensimmäisen? :headwall: Ei kukaan kuitenkaan ymmärrä...

 

[taustalla]

Niin, tai ehkä ei ole kyse lapsiluvusta, vaan siitä, mihin on mahdollisuus. Väsyneenä ja stressaantuneena ei jaksa olla ohjaava ja kannustava. Ja siten ymmärrän täysin omaa äitiäni.

Mutta ilman kakkosta en ehkä koskaan olisi pysähtynyt.

Kenelle sinä olet ollut paras äiti?

 

[LisaMarie]

Tämä ei taida nyt olla vastaus ihan tuohon sinun kysymykseesi, mutta mä olen ainakin huomannu, etä tun kolmosen vauva-aikaa arvostaa eri tavalla. Tai pitäis kai sanoa jo arvosti...onhan sekin jo 1,5 vuotias! Mutta varsinkin esikoisen kanssa ei kertakaikkiaan tajunnu, miten pienen hetken se on pieni! Ei osannu pysähtyä nauttimaan vauvasta, kun oli kiire elää eteenpäin.