Minä olen hyvä laulaja mutta en halua laulaa

Ihmiset jankuttavat minulle usein, että minä olen hyvä laulaja ja pyytävät minua laulamaan eri lauluja. Kun sitten kysyn pyytäjältä, että tietääkö hän mistä laulussa lauletaan ja tunteeko hän laulun sanat. Useimmiten vastaus on kyllä. Siksi minä en laula ihmisillee, siksi minun pitäisi laulaa, jos laulun pyytäjä tietää laulun jota hän pyytää laulamaan? Jos hän kertaa muistaa laulun sanat ulkoa, niin minun ei tarvitse niitä hänelle laulaa, koska hänhän jo tietää sen laulun sanat.

 

Siksi koska melodia yhdistettynä sanoihin on jo ihan eri juttu.
Käy sielun ja mielen eri kerroksiin.
Voi olla jopa terapeuttinen kokemus.
Musiikki on myös sanaton kieli.

 

Minäkin olen aika hyvä laulaja, mutta olen kadottanut halun laulaa. Tympeää hommaa. Teen musiikkia mieluiten ihan muilla instrumenteilla. Laulajissa on muutenkin niin paljon itseään täynnä olevia diivoja, sukupuoleen katsomatta.

 

Minäkin olen aika hyvä laulaja, mutta olen kadottanut halun laulaa. Tympeää hommaa. Teen musiikkia mieluiten ihan muilla instrumenteilla. Laulajissa on muutenkin niin paljon itseään täynnä olevia diivoja, sukupuoleen katsomatta.

Rohkea mielipide. Olen asiasta jokseenkin samaa mieltä.
Olisin lapsena halunnut oppia soittamaan pianoa. Näin jopa unta, että sain valkoisen pianon.
Yleltä tulee paljon musiikkia. Kuuntelin viimeksi Musiikkitalon Mahler-konsertin.
Usein mietin millaista olisi olla ammattimuusikko.
Käyn harvakseltaan yhteislaulutilaisuuksissa. Laulan mielelläni körttivirsiä.

 

Olen myös musikaalinen ja musiikinopettajani olisi laittanut soittamaan viulua mutta kieltäydyin. Olisin itse halunnut soittaa rumpuja mutta eihän se silloin (1970) käynyt, että tyttö soittaa niitä. Niinpä en sitten soittanut mitään muuta kun sitä pakollista nokkahuilua. Musiikki on kyllä tärkeä osa elämääni varsinkin vanhojen vinyylilevyjen kuuntelu, ooppera ja klassinen.