Minä haluaisin opiskella lääkäriksi

Fakta kuitenkin on että lääkisopisklijoita on jotka ovat kesken opisklujen myös esim äitiyslomalla, tai saatavat asua jopa kaukana opiskelukaupungistaan minkävuoksi opiskelutahti ja ja tapa , tietyissä puitteissa tietenkin, on hyvin yksilöllistä.

 

Yliopistossa kaikki luennot ovat vapaaehtoisia, eli käytännössä sinun on pakko käydä vain harjoitustöissä. Käytännössä joillan kursseilla ei ole laisinkaan harjoitustöitä ja joillain kursseilla puolet tunneista voi olla harjoitustöitä. Käytännössä voi olla viikkokin, ettei ole pakko käydä koulussa.

Joo ja lääkikseenhän vaaditaan sit hyvät perselihakset ja paljon älyä&tuuria, että ylipäätään pääsee sisään.

Yliopistossa kyllä useimmilla luennoilla on osallistumispakko, luuletko, että opiskelijat menee käytännönharjoitteluun tuosta vaan?

Yliopisto ei ole mikään yksi koulu jossa kaikilla on samat säännöt. Meillä ei ollut yhdelläkään luennolla osalistumispakko, harjoituksissa oli. Lääkiksessä taas on varmaan ihan omat systeeminsä.

 

Oi kiitos sulle kommentista! Kannustava! Palstan tyylihän on teilata kaikki. Mutta minähän nimenomaan mietin vasta että olisko se edes mahdollista, että siksi ehkä kuulostaakin etten ole valmis. Enhän olekaan vielä päätöstä tehnyt.
Minulla on läheisissä lääkäreitä, että tiedän kyllä mistä haaveilen.

tottakai se on mahdollista! Vaatii vaan paljon arjen järjestelyä. Eikä siellä ole pakko edetä tiettyyn tahtiin, voit jo heti alussa ottaa pidemmän opintosuunniteman.
ja siihen mahdollisuuteen vaikuttaa paljon myös puolisosi. Onko valmis elättämään perhettä 5-7vuotta.

 

Mites miehesi tienaa? Riippuu varmaan paljon siitäkin? Lääketieteellisessä en ole opiskellut mutta paljon lääkäreitä tunnen oman työni kautta. Enkä pysty edes kuvittelemaan miten kukaan voisi opiskella päätoimisesti (ja todellakin se on koko ajan kovaa työtä) 6 vuotta kun on pienet lapset.

Miksei lapset voi olla hoidossa niinkun työssäkäyvilläkin. Voi olla että valmistumisen kans joutuu joustamaan ja opiskeluaika venyy, mut tämä lienee yleistä muillakin aloilla. Kyllä niitä on lääkiksessäkin, jotka saavat lapsia kesken opiskelun, ihan suunnitellustikkin. Kovaa työtä se vaatii mut mikäpä tavoite ei.

Luuleeko joku oikeasti että lääkiksestä selviää niin kuin työssäkäyvänä eli riittää kun opiskelee 9-17 ja sitten hakee lapset hoidosta ja that's it... tavoite on hieno mutta varmasti vaatii sen että mies hoitaa lapsia _paljon_ javarautuu itse lukemaan öisin ja kaikki viikonloput ja jättämään yöunet vähemmälle. Kai niiden lapsien kanssakin on joskus vietettävä aikaa.

No ihan kokemuksetsa lähipiirissä tiedän että näin voi tehdä, ja voin lisätä vielä että perheen toinen puolisko ulkomailla pitkiä pätkiä ja lastenhoito jää opiskelevan kontolla suureksi osaksi. Vaatii paljon järjestelyjä ja hyvät suunnitelmat. Mutta siis mahdollista. Ihan ihanne ajassa valmistuminen ei tapahdu, mutta jos mieit paljonko sinulle jää vielä niitä työvuosia ennen eläkkeelle siirtymistä...

 

Yliopistossa kaikki luennot ovat vapaaehtoisia, eli käytännössä sinun on pakko käydä vain harjoitustöissä. Käytännössä joillan kursseilla ei ole laisinkaan harjoitustöitä ja joillain kursseilla puolet tunneista voi olla harjoitustöitä. Käytännössä voi olla viikkokin, ettei ole pakko käydä koulussa.

Joo ja lääkikseenhän vaaditaan sit hyvät perselihakset ja paljon älyä&tuuria, että ylipäätään pääsee sisään.

Yliopistossa kyllä useimmilla luennoilla on osallistumispakko, luuletko, että opiskelijat menee käytännönharjoitteluun tuosta vaan?

Yliopisto ei ole mikään yksi koulu jossa kaikilla on samat säännöt. Meillä ei ollut yhdelläkään luennolla osalistumispakko, harjoituksissa oli. Lääkiksessä taas on varmaan ihan omat systeeminsä.

Niin ja kuten minä jo aiemmin sanoin, niin ainakin ne kurssit jotka kävin lääkisläisten kanssa olivat sellaisia, että yhdelläkään luennolla ei ollut läsnäolopakkoa. Eikä yhdelläkään muullakaan kurssilla, jotka kävin oman koulutukseni vuoksi.

 

Kiitoksia kommenteista. Mukava kuulla että joillakin on onnistunut lastenkin kanssa. Mulla kyllä vaatisi lukion kurssien kertaamista ennen varsinaista pääsykokeisiin lukemista. Ja opiskeluun pitäis varmaan varata 10 vuotta(mutta ehtishän sitten olla töissäkin vielä yli 20 vuotta jos terveyttä riittää). Sehän on hyvin todennäköistä että en edes pääse koko kouluun.

 

Yliopistossa kaikki luennot ovat vapaaehtoisia, eli käytännössä sinun on pakko käydä vain harjoitustöissä. Käytännössä joillan kursseilla ei ole laisinkaan harjoitustöitä ja joillain kursseilla puolet tunneista voi olla harjoitustöitä. Käytännössä voi olla viikkokin, ettei ole pakko käydä koulussa.

Joo ja lääkikseenhän vaaditaan sit hyvät perselihakset ja paljon älyä&tuuria, että ylipäätään pääsee sisään.

Yliopistossa kyllä useimmilla luennoilla on osallistumispakko, luuletko, että opiskelijat menee käytännönharjoitteluun tuosta vaan?

Yliopisto ei ole mikään yksi koulu jossa kaikilla on samat säännöt. Meillä ei ollut yhdelläkään luennolla osalistumispakko, harjoituksissa oli. Lääkiksessä taas on varmaan ihan omat systeeminsä.

Niin ja kuten minä jo aiemmin sanoin, niin ainakin ne kurssit jotka kävin lääkisläisten kanssa olivat sellaisia, että yhdelläkään luennolla ei ollut läsnäolopakkoa. Eikä yhdelläkään muullakaan kurssilla, jotka kävin oman koulutukseni vuoksi.

Minun sisko opiskeli lääkäriksi niin sillon oli ainakin pakollisia jotka kävi istumassa luennolla vaikka mikä oli. Ja samaan kouluun oisin pyrkimässä.

 

"KiviäkinKiinnostaa"]Mä kävin lääkiksen, suurimman osan Espanjassa ja täydennyksen Suomessa. Suomessa yliopistolla aika "löysää". Tietyillä kursseilla ja luennoilla läsnäolopakko. Mutta jos ei äo hio pilviä niin kannattaa istua siellä "vapaaehtoisillakin" luennoilla. Niistä saa hyvän pohjan tentteihin ym. Espanjassa ihan erilainen yliopistokuri ja pakollisia luentoja todella paljon. Mutta siltikin sain opintojen aikana kolme lasta. Toki opinnot venyivät mutta espanjalaiseen tapaan en viettänyt pitkiä äityis-/vanhempainlomia vaan tätini hoiti lapsia kun olivat pieniä ja 3v-> menivät päiväko- tiin.[/quote]

Kertoisitko lisää? Miksi menit ulkomaille opiskelemaan? Oliko vaikea pästä läpi koulusta? Minäkin haaveilen lääkiksestä ulkomailla, joten olisin ikikiitollinen jos viitsit vastata ja kertoa lisää!

 

Mites miehesi tienaa? Riippuu varmaan paljon siitäkin? Lääketieteellisessä en ole opiskellut mutta paljon lääkäreitä tunnen oman työni kautta. Enkä pysty edes kuvittelemaan miten kukaan voisi opiskella päätoimisesti (ja todellakin se on koko ajan kovaa työtä) 6 vuotta kun on pienet lapset.

Miksei lapset voi olla hoidossa niinkun työssäkäyvilläkin. Voi olla että valmistumisen kans joutuu joustamaan ja opiskeluaika venyy, mut tämä lienee yleistä muillakin aloilla. Kyllä niitä on lääkiksessäkin, jotka saavat lapsia kesken opiskelun, ihan suunnitellustikkin. Kovaa työtä se vaatii mut mikäpä tavoite ei.

Niinpä. Äitini opiskeli Kauppakorkeassa ja oli kahden lapsen yksinhuoltaja. Me oltiin tarhassa, kuten työssäkäyvienkin vanhempien lapset, ja äiti opiskeli ihan täysipäiväisesti.

 

Kiitoksia kommenteista. Mukava kuulla että joillakin on onnistunut lastenkin kanssa. Mulla kyllä vaatisi lukion kurssien kertaamista ennen varsinaista pääsykokeisiin lukemista. Ja opiskeluun pitäis varmaan varata 10 vuotta(mutta ehtishän sitten olla töissäkin vielä yli 20 vuotta jos terveyttä riittää). Sehän on hyvin todennäköistä että en edes pääse koko kouluun.

Tsemppiä! Mäkin haaveilen lääkiksestä, mutta suurin ongelma on tosiaan se lääkikseen pääseminen. Kokeet on todella kovat ja mulla on useita ystäviä, jotka ovat hakeneet lääkikseen vuodesta toiseen (yhdellä oli alla pitkä matikka ja fysiikka ja keskiarvo yli 9 lukiosta ja silti sisäänpääsy oli kovan työn takana). Kuulemma kannattaa ehdottomasti osallistua valmennuskurseille. Tilastojen mukaan 80% lääkikseen pääsevistä on käynyt valmennuskursseilla.

 

"KiviäkinKiinnostaa"]Mä kävin lääkiksen, suurimman osan Espanjassa ja täydennyksen Suomessa. Suomessa yliopistolla aika "löysää". Tietyillä kursseilla ja luennoilla läsnäolopakko. Mutta jos ei äo hio pilviä niin kannattaa istua siellä "vapaaehtoisillakin" luennoilla. Niistä saa hyvän pohjan tentteihin ym. Espanjassa ihan erilainen yliopistokuri ja pakollisia luentoja todella paljon. Mutta siltikin sain opintojen aikana kolme lasta. Toki opinnot venyivät mutta espanjalaiseen tapaan en viettänyt pitkiä äityis-/vanhempainlomia vaan tätini hoiti lapsia kun olivat pieniä ja 3v-> menivät päiväko- tiin.

Kertoisitko lisää? Miksi menit ulkomaille opiskelemaan? Oliko vaikea pästä läpi koulusta? Minäkin haaveilen lääkiksestä ulkomailla, joten olisin ikikiitollinen jos viitsit vastata ja kertoa lisää![/quote]

Myöhässä tulee vastaus mutta siis, olen puoliksi espanjalainen, puoliksi suomalainen ja asunut siellä suurimman osan elämästäni. Luennot ja opetus espanjaksi, pieni osa englanniksi. Itse olen kaksikielinen ja puhun suomea ja espanjaa joten kielten osalta ei ongelmia. Espanjalainen koulutus ehkä tiukempaa ja vaikeampaa kuin suomalainen. Pääsykokeet vaikeammat ja samoin lukion loppukokeet. Suomeen muutettiin muutama vuosi sitten kun miehen työt siirtyi tänne. Mies siis suomalainen.

 

Jos todella tietää, mitä tulevaisuudeltaan haluaa, niin mä suosittelen valmennuskursseja lääkiksen pääsykokeita varten, mikäli on mahdollisuus osallistua niihin. Kalliitahan ne ovat, mutta kuitenkin.

Itse opiskelen oikeustieteellisessä ja uskoisin, että omalla kohdalla sisäänpääsyn ratkaisi se, että kävin silloin tiedekuntani ainejärjestön järjestämän lyhyen (myös pitkä oli mahdollisuus valita) valmennuskurssin. Sieltä saa tosi paljon hyviä vinkkejä pääsykokeita ajatellen ja toisekseen siellä on samanhenkistä porukkaa, vaikka pääsykokeissa kilpailutilanteessa sitten ollaankin.

Opiskelu näin kolmen pienen lapsen äitinä on vaativaa, mutta mahdollista. Se kyllä vaatii kumppanilta varauksettoman tuen, sillä toisinaan tentteihin pitää lukea myös viikonloppuisin ja iltaisin. Mulla on välillä ollut luentoja klo 20 asti illalla ja tenttiä kohti on luettavaa noin 1000-1400 sivua plus lait. Itse tulen olemaan valmistuessani 33-34 -vuotias ja minulla menee opiskeluun kaiken kaikkiaan 5,5 vuotta.

Tsemppiä ap!

 

Myöhässä tulee vastaus mutta siis, olen puoliksi espanjalainen, puoliksi suomalainen ja asunut siellä suurimman osan elämästäni. Luennot ja opetus espanjaksi, pieni osa englanniksi. Itse olen kaksikielinen ja puhun suomea ja espanjaa joten kielten osalta ei ongelmia. Espanjalainen koulutus ehkä tiukempaa ja vaikeampaa kuin suomalainen. Pääsykokeet vaikeammat ja samoin lukion loppukokeet. Suomeen muutettiin muutama vuosi sitten kun miehen työt siirtyi tänne. Mies siis suomalainen.

[/quote]

Minuakin kiinostaisi, että miten on mahdollista tulla töihin suomeen jos ei ole tehnyt töitä ensin maassa, jossa on ollut opiskelemassa? Käsitykseni mukaan ensin on tehtävä töitä opiskelu maassa kolme vuotta, ennenkuin tulee hyväksytyksi suomessa.

Eikös espanjassa pääse yliopistoon todistuksilla eikä pääsykokeilla?

 

Yliopistossa kaikki luennot ovat vapaaehtoisia, eli käytännössä sinun on pakko käydä vain harjoitustöissä. Käytännössä joillan kursseilla ei ole laisinkaan harjoitustöitä ja joillain kursseilla puolet tunneista voi olla harjoitustöitä. Käytännössä voi olla viikkokin, ettei ole pakko käydä koulussa.

Joo ja lääkikseenhän vaaditaan sit hyvät perselihakset ja paljon älyä&tuuria, että ylipäätään pääsee sisään.

Yliopistossa kyllä useimmilla luennoilla on osallistumispakko, luuletko, että opiskelijat menee käytännönharjoitteluun tuosta vaan?

Yliopisto ei ole mikään yksi koulu jossa kaikilla on samat säännöt. Meillä ei ollut yhdelläkään luennolla osalistumispakko, harjoituksissa oli. Lääkiksessä taas on varmaan ihan omat systeeminsä.

Niin ja kuten minä jo aiemmin sanoin, niin ainakin ne kurssit jotka kävin lääkisläisten kanssa olivat sellaisia, että yhdelläkään luennolla ei ollut läsnäolopakkoa. Eikä yhdelläkään muullakaan kurssilla, jotka kävin oman koulutukseni vuoksi.

Et varmaan kauheasti käynyt kliinisillä jaksoilla ja juossut hakemassa opettavalta lääkäreiltä puumerkkiä läsnäolovihkoon. Kyllä lääkiksessä täytyy pääsääntöisesti olla läsnä, eihän niitä toimenpiteitä kirjoista opita!

 

Numerot siis tarkoittivat, että nämä ovat ne kaksi vaadittua asiaa, ei sitä, että minulla on 1. mies ja 2. mies.

Kahden miehen kanssa opiskelut sujuisivatkin varmasti paremmin: toinen hoitaisi lapset ja toinen hankkisi toimeentulon

 

Myöhässä tulee vastaus mutta siis, olen puoliksi espanjalainen, puoliksi suomalainen ja asunut siellä suurimman osan elämästäni. Luennot ja opetus espanjaksi, pieni osa englanniksi. Itse olen kaksikielinen ja puhun suomea ja espanjaa joten kielten osalta ei ongelmia. Espanjalainen koulutus ehkä tiukempaa ja vaikeampaa kuin suomalainen. Pääsykokeet vaikeammat ja samoin lukion loppukokeet. Suomeen muutettiin muutama vuosi sitten kun miehen työt siirtyi tänne. Mies siis suomalainen.

Minuakin kiinostaisi, että miten on mahdollista tulla töihin suomeen jos ei ole tehnyt töitä ensin maassa, jossa on ollut opiskelemassa? Käsitykseni mukaan ensin on tehtävä töitä opiskelu maassa kolme vuotta, ennenkuin tulee hyväksytyksi suomessa.
Eikös espanjassa pääse yliopistoon todistuksilla eikä pääsykokeilla? [/quote]

Kokeet on kesäkuussa joka vuosi. Ero Suomalaisiin kirjoituksiin ja pääsykokeisiin siinä että lukion kirjoitukset ovat samalla pääsykokeet, eli haetaan suoraan tiedekuntaan ja kirjoitukset sen mukaiset. Suomessa opiskellut lopun lääkistä ja suoritan täällä 3 vuotisen terveyskeskus-jakson.

Ja töitä olen tehnyt espanjassa opintojen ohella lähes koko ajan, en tietenkään täyspätevänä, vai miten se nyt suomeksi sanotaan.

 

No tuntuu siltä, että et ihan lääkäriksi ole valmis opiskelemaan

Miten sä tällaisen väitteen perustelet?
Ite olen lääkisläisten kans aika paljon opiskeluaikana opiskellut, ja voin sanoa että kyllä ap on varmaan fiksumpi kuin monet siellä. Vanhemmuuskin tuo jo tietyn älyn, mikä niiltä teinitytöiltä ja teinipojilta puuttuu, kun menevät lääkikseen vaan siksi, että saisivat enemmän pesää tai munaa

Tämä oli hyvä! Lääkikseen että sais enemmän pesää tai munaa...

 

No tuntuu siltä, että et ihan lääkäriksi ole valmis opiskelemaan

Miten sä tällaisen väitteen perustelet?
Ite olen lääkisläisten kans aika paljon opiskeluaikana opiskellut, ja voin sanoa että kyllä ap on varmaan fiksumpi kuin monet siellä. Vanhemmuuskin tuo jo tietyn älyn, mikä niiltä teinitytöiltä ja teinipojilta puuttuu, kun menevät lääkikseen vaan siksi, että saisivat enemmän pesää tai munaa

Oi kiitos sulle kommentista! Kannustava! Palstan tyylihän on teilata kaikki. Mutta minähän nimenomaan mietin vasta että olisko se edes mahdollista, että siksi ehkä kuulostaakin etten ole valmis. Enhän olekaan vielä päätöstä tehnyt.
Minulla on läheisissä lääkäreitä, että tiedän kyllä mistä haaveilen.

Ota selville pääsykoekirjat ja tämän hetken sisäänpääsyvaatimukset, mitä esim. pääsykokeissa, siis mitä aineita. Sitten hankit kirjat, luet ne ja käyt ehkä jonkun preppauskurssinkin ja menet pääsykokeisiin. Jos pääset sisään tiedekuntaan, pääset sieltä takuulla joku päivä valmiina uloskin vaikka olisit silloin jo viiden lapsen äiti!!!

 

Mun lääkiskurssilta valmistui yks kahdeksan lapsen äiti (hänestä oli juttu Aamulehdessäkin). Että kyllä on mahdollista.

 

mutta mietin että onkohan tuo mitenkään mahdollista, kun on 3 pientä lasta ja talolaina. Ja matkaakin on että vois joutua ostamaan toisen auton.
Onko siellä koulussa pitkät päivät? Lasten hoitomaksuthan menee vissiin tulojen mukaan, eli mun tulot menis sitten siihen.

Jos sinua kiinnostaa opiskella lääkäriksi, sitten vaan lukemaan pääsykokeeseen ja unohda ne kaikki muut. Lainat ja muut laskut kyllä saat hoidettua hyvällä laskutaidolla, kun opit säästämään sieltä ei niin tarpeellisista menoista. Minulla lääkikseen matkaa n. 100km. En voi hankkia lähempää asuntoa, kun lasten koulu ym täällä missä asumme.

 

En jaksa lukea aiempia kirjoituksia, mutta jos sinulla on vakaa luottamus, että voisit päästä lääkikseen (olit lukiossa hyvä matematiikassa, fysiikassa, kemiassa ja biologiassa), ottaisin vaikka lisää lainaa, jotta pystyisin hakemaan lääkikseen ja opiskella siellä sen kuutisen vuotta. Se on investointi, joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin!