Minä vihaan hissukoita!

[Palveluvastaava]

Oikeesti! Onko se muka niin vaikeaa tervehtiä kun töissä tulee vastaan? Onko? Sitten kun yrittää jutella, niin ei katsota silmiin, pää on painuksissa ja vastataan hiljaisella äänellä. Ujo saa olla ja hiljainen (tosin en pidä niistäkään), mutta käytöstavat pitäisi olla!

Mikä siinä on niin vaikeaa puhua ääneen ja joskus sanoa itsekin jotakin, eikä aina odottaa, että minä kyselen ja aloitan keskustelun. Ottaisivat itseään niskasta kiinni ja käyttäytyisivät niin kuin aikuiset.

 

[Lex]

Muista se kättely! Ihanaa tervehtiä silleen hipaisemalla sormenpäistä kuin jotain kuolluttaa lahnaa...

 

["vieras"]

Mä vihaan tätä käytöstä riippuen siitä johtuuko se siitä, että ihminen on hissukka vai vaan töykeä.

 

[Palveluvastaava]

Muista se kättely! Ihanaa tervehtiä silleen hipaisemalla sormenpäistä kuin jotain kuolluttaa lahnaa...

Joo! Tääkin raivostuttaa. Onko se muka niin kauheaa kun joutuu hetkellisesti koskemaan oikein toisen käteen. :O
Tällaisten ihmisten paikka ei ole työelämässä, vaan jossakin kotona kasvamassa.

 

["vieras"]

Joo! Tääkin raivostuttaa. Onko se muka niin kauheaa kun joutuu hetkellisesti koskemaan oikein toisen käteen. :O
Tällaisten ihmisten paikka ei ole työelämässä, vaan jossakin kotona kasvamassa.

Tai ehkäpä sun pitäis vielä kasvaa ja paljon

 

["hohhoijaa"]

Eiköhän tuollainen johdu ihan jostain muusta kuin epäkohteliaisuudesta tai keskenkasvuisuudesta.
Mä taas en kestä sellaisia ihmisiä jotka ei osaa ajatella yhtään tuota pidemmälle..

 

[Palveluvastaava]

[QUOTE="vieras";26358175]Tai ehkäpä sun pitäis vielä kasvaa ja paljon[/QUOTE]

Ai miten niin? Oletko kenties hissukka?

 

[Palveluvastaava]

[QUOTE="hohhoijaa";26358205]Eiköhän tuollainen johdu ihan jostain muusta kuin epäkohteliaisuudesta tai keskenkasvuisuudesta.
Mä taas en kestä sellaisia ihmisiä jotka ei osaa ajatella yhtään tuota pidemmälle..[/QUOTE]

Mistä muustakaan se voi johtua kuin epäkohteliaisuudesta ja ylpeydestä? Ei voi olla niin vaikeaa avata suutaan! Kun ihmisellä kerta suu on! Niin ja puhua ääneen, eikä mutista!

 

["vieras"]

Sinulla ap vielä poksahtaa verisuoni päästä!

 

["hohhoijaa"]

Mistä muustakaan se voi johtua kuin epäkohteliaisuudesta ja ylpeydestä? Ei voi olla niin vaikeaa avata suutaan! Kun ihmisellä kerta suu on! Niin ja puhua ääneen, eikä mutista!

Epävarmuus, sosiaalistentilanteiden pelko tai jotain muita vastaavanlaisia ongelmia. Älä nyt hyvä ihminen mene uskomaan että ihminen joka käyttäytyy noin olis mitenkään ylpeä.. huhhuijaa.. kyllä sitä enemmänkin häpeää itseään jos tuonlaisesta kärsii..

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="hohhoijaa";26358260]Epävarmuus, sosiaalistentilanteiden pelko tai jotain muita vastaavanlaisia ongelmia. Älä nyt hyvä ihminen mene uskomaan että ihminen joka käyttäytyy noin olis mitenkään ylpeä.. huhhuijaa.. kyllä sitä enemmänkin häpeää itseään jos tuonlaisesta kärsii..[/QUOTE]
Tai se päällekäyvä omaa erinomaisuuttaan täynnä oleva utelias työkaveri, jota ei kestä elävä erkkikään ja jonka läheisyydestä haluaa liueta mahdollisimman nopeasti pois

 

["Vieras"]

On tietysti luonteita ja luonteita. Mutta omat lapset olen opettanut kättelemään, kiittämään reilusti, kuuluvalla äänellä ja tervehtimäään myös normaalilla äänellä. Jo pienestä pitäen, joten ovat oppineet.

 

[Silja.S]

Tavallaan säälin näitä ihmisiä, jotka eivät vaan pysty kohtaamaan toista tasavertaisena ja rohkeasti, mutta kieltämättä tekee myös mieli ravistaa. Jopa puhelimessa voi helposti erottaa, kuka on tuollainen lahnakäsi, joka ei uskalla silmiin katsoa, eikä suutaan avata. Olen todella pahoillani, jos joku lukija pahoittaa mielensä, mutta jospa vaan tietäisitte kuinka ärsyttävää se on, kun pitää suhtautua aikuiseen ihmiseen kuin holhottavaan lapseen...

 

[Keittiönoita]

Tavallaan säälin näitä ihmisiä, jotka eivät vaan pysty kohtaamaan toista tasavertaisena ja rohkeasti, mutta kieltämättä tekee myös mieli ravistaa. Jopa puhelimessa voi helposti erottaa, kuka on tuollainen lahnakäsi, joka ei uskalla silmiin katsoa, eikä suutaan avata. Olen todella pahoillani, jos joku lukija pahoittaa mielensä, mutta jospa vaan tietäisitte kuinka ärsyttävää se on, kun pitää suhtautua aikuiseen ihmiseen kuin holhottavaan lapseen...

Älä suhtaudu. Meillä jokaisella on oma ja yksilöllinen tilamme, johon päästämme muita ihmisiä oman mieltymyksemme mukaan. Se "lahnakäsi" voi olla hyvinkin seurallinen ja puhelias, kunhan porukka on oikea. Alentuvan suhtautumisen sijasta kannattaa suhtautua toisen tilaa kunnioittavasti eikä yrittääkään ängetä tilaan, johon ei ole tervetullut.

 

["vieras"]

Oikeesti! Onko se muka niin vaikeaa tervehtiä kun töissä tulee vastaan? Onko? Sitten kun yrittää jutella, niin ei katsota silmiin, pää on painuksissa ja vastataan hiljaisella äänellä. Ujo saa olla ja hiljainen (tosin en pidä niistäkään), mutta käytöstavat pitäisi olla!

Mikä siinä on niin vaikeaa puhua ääneen ja joskus sanoa itsekin jotakin, eikä aina odottaa, että minä kyselen ja aloitan keskustelun. Ottaisivat itseään niskasta kiinni ja käyttäytyisivät niin kuin aikuiset.

Voihan se olla että henkilö on ujo lahna tai sitten se ei ole kiinnostunut minkäänlaisesta kanssakäymisestä sun kanssa.

Mulla on yksi helvetin rasittava työkaveri joka on suureen ääneen suu vaahdossa koko ajan paapattamassa. Kun se paapattaa taas vieressä juttujaan niin painan pääni lehteen taikka vaikka kahvikuppiin, vastaan mahd. niukasti ja tylsästi ja toivon että tajuais joskus pitää turpansa kiinni. Enkä todellakaan kyseiseltä ihmiseltä kysy yhtään mitään ellei itse työ sitä vaadi, tai aloita mitään keskusteluita. Parhaaksi olen katsonut vaan lähteä huoneesta kun kyseinen henkilö saapuu paikalle. Eikä se pölhö edes tajua olevansa rasittava.

 

["vieras"]

Tavallaan säälin näitä ihmisiä, jotka eivät vaan pysty kohtaamaan toista tasavertaisena ja rohkeasti, mutta kieltämättä tekee myös mieli ravistaa. Jopa puhelimessa voi helposti erottaa, kuka on tuollainen lahnakäsi, joka ei uskalla silmiin katsoa, eikä suutaan avata. Olen todella pahoillani, jos joku lukija pahoittaa mielensä, mutta jospa vaan tietäisitte kuinka ärsyttävää se on, kun pitää suhtautua aikuiseen ihmiseen kuin holhottavaan lapseen...

Miksi pitäisi? Kyllä mäkin huomaan kuka on toivottoman ujo, vaikka olen sitä itsekin monesti, en silti koe että kehenkään tarttis suhtautua kuin lapseen. Ystävällisyys usein riittää, niin olen tullut kaikkien kanssa juttuun. Jotkut on hirmu hyökkääviä ulosannissaan, huomaan että sellaisten kanssa ujommat harvoi tulee toimeen, vaikka muiden kanssa kyllä. Kai sekin on tietynlaista ylpeyttä jos kokee voivansa suhtautua toiseen kuin "lapseen" jos henkilö on ujo.

Kaikilla vaan ei ole ihmissuhdetaitoja, monesti vähiten sillä porukan suupaltilla.

 

[Silja.S]

Älä suhtaudu. Meillä jokaisella on oma ja yksilöllinen tilamme, johon päästämme muita ihmisiä oman mieltymyksemme mukaan. Se "lahnakäsi" voi olla hyvinkin seurallinen ja puhelias, kunhan porukka on oikea. Alentuvan suhtautumisen sijasta kannattaa suhtautua toisen tilaa kunnioittavasti eikä yrittääkään ängetä tilaan, johon ei ole tervetullut.

Itse olen törmännyt näihin lahnakäsiin töissä, eikä siellä ole voinut antaa vain olla. On pitänyt kädestä pitäen repiä 'nurkasta', että saisin heidät tekemään jotain ja suojellakseni muiden hyökkäyksiltä. Minusta se oli väärin muuta työporukkaa ja minua kohtaan. Oma-aloitteisuutta ja rohkeutta pitäisi sen verran olla jokaisella, että osallistuu kädestä pitämättä, koska palkkaakin siitä saa. Laiskoja nämä tapaukset eivät olleet, mutta heiltä puuttui täysin oma-aloitteellisuus.

Nykyään onneksi teen töitä itsenäisesti, mutta silloin, kun vielä joutui porukalla toimimaan, olin minä hyvän hyvyyttäni aina se, joka patisti ja veti mukaan, ettei homma menisi huutamiseksi. Muut aikansa katsoivat ja rupesivat sitten hyökkääviksi ja pelästyttivät nämä varpusrukat lopullisesti. Koen siis, että olin jatkuvasti 'pelastamassa' ja suojelemassa näitä hissukoita, mutta sain kuitenkin itse sylet naamalle, kun lopulta oma pinnani katkesi.

 

[Keittiönoita]

Itse olen törmännyt näihin lahnakäsiin töissä, eikä siellä ole voinut antaa vain olla. On pitänyt kädestä pitäen repiä 'nurkasta', että saisin heidät tekemään jotain ja suojellakseni muiden hyökkäyksiltä. Minusta se oli väärin muuta työporukkaa ja minua kohtaan. Oma-aloitteisuutta ja rohkeutta pitäisi sen verran olla jokaisella, että osallistuu kädestä pitämättä, koska palkkaakin siitä saa. Laiskoja nämä tapaukset eivät olleet, mutta heiltä puuttui täysin oma-aloitteellisuus.

Nykyään onneksi teen töitä itsenäisesti, mutta silloin, kun vielä joutui porukalla toimimaan, olin minä hyvän hyvyyttäni aina se, joka patisti ja veti mukaan, ettei homma menisi huutamiseksi. Muut aikansa katsoivat ja rupesivat sitten hyökkääviksi ja pelästyttivät nämä varpusrukat lopullisesti. Koen siis, että olin jatkuvasti 'pelastamassa' ja suojelemassa näitä hissukoita, mutta sain kuitenkin itse sylet naamalle, kun lopulta oma pinnani katkesi.

Okei, ymmärsin aiemman kirjoituksesi väärin . Töissä toki on pystyttävä tekemään töitä, olipa ihminen millainen luonteeltaan tahansa. Kahvitauot ja työhön liittymätön rupattelu on eri asia, niihin ei tarvitse kenenkään osallistua, jos ei halua. Jotkut ihmiset myös mieluummin kuuntelevat kuin puhuvat.